Australianpaimenkoira
on energinen ja työhaluinen


Australianpaimenkoira on eittämättä yksi kauneimmista koiraroduista. Mutta aina ei ole koiraa pelkästään karvoihin katsominen, sillä söpön nallemaisen aussien sisällä asuu rankka työkoira. Paimentamisen lisäksi se myös vartioi ja juuri vahtiominaisuuksien vuoksi rodusta löytyy runsaasti ongelmakoirapotentiaalia. Pitovaikeuskoirat eivät siksi ole lainkaan harvinainen ilmiö.


Historiaa

Australianpaimenkoira ei nimestään huolimatta ole australialainen rotu, vaan se on kehitetty nykyiseen muotoonsa Yhdysvalloissa. Rodun historia ulottuu noin sadan vuoden päähän.

- Kirjallisuudesta saadun tiedon mukaan alun perin Espanjasta Australiaan saapuneet baskit veivät 1800-luvun lopussa lampaita läntiseen USA:aan, Aussi Bien –kennelin Sonja Ohtonen kertoo. – Lampaiden mukana USA:an tuli myös pieniä sinisiä paimenkoiria, ilmeisesti pyreneittenpaimenkoiravaikutteisia yksilöitä. Koska nämä koirat saapuivat Australiasta, nimettiin ne luontevasti australianpaimenkoiriksi. Pyreneittenpaimenkoiravaikutusta vahvemmin aussien kehitykseen on kuitenkin ilmeisesti vaikuttaneet englantilaisten siirtolaisten Amerikkaan mukanaan tuomat paimenkoirat. Siten aussien juuret kulkevat pyreneitten alueen lisäksi toista reittiä pitkin paimenkoirien syntysijoille Isoon-Britanniaan saakka.

Jeanne Joy Hartnagle-Taylorin kirjassa ”All About Aussies” mainitaan, että australianpaimenkoiran perimässä vaikuttaa nykytietämyksen mukaan mm. bordercollie, pitkäkarvainen collie, pyreneittenpaimenkoira ja sukupuuttoon kuollut smithfieldinkoira.

– Yhdysvaltalaisten pyrkimyksenä oli jalostaa aussiesta koira, joka pystyy vartioivan paimenkoiran työhön kaikissa olosuhteissa; jäätävän kylmässä rankkasateessa ja polttavan paahtavassa kuumuudessa, kertoo aussieharrastaja Elina Koponen. – Tavoitteena oli aikaansaada nopea, älykäs, energinen ja kestävä koira, jolla olisi erinomaiset työskentelyominaisuudet. Jalostustyön tuloksena kehittyi amerikkalaisille maa- ja karjatiloille sitkeä työmyyrä.

Australianpaimenkoiria esiintyi alueellisesti pääosin Yhdysvaltain länsi- ja luoteisosissa. Koiratyyppi vaihteli paikallisesti niin, että Oregonissa, Idahossa, Coloradossa ja Washingtonissa koirat olivat hieman pienempiä ja tiiviimpiä kuin Kalifornian länsirannalla.

– Eräs legenda kuvaa Amerikan intiaanien kutsuneen australianpaimenkoiria nimellä "ghost-eye" eli ”aavesilmä”. Heidän kerrotaan syvästi kunnioittaneen sinisilmäisiä koiria ja niiden omistajia, sillä näitä koiria pidettiin pyhinä, Elina Koponen kertoo.

Australianpaimenkoira on historiansa alusta lähtien toiminut USA:ssa karjapaimenten ja tilallisten apuna sekä paimentaen karjaa että vartioiden tilaa. – Koirien jalostusvalinta keskittyi puhtaasti käyttöominaisuuksien vaalimiseen, aussieharrastaja Hanna-Mari Laitala kertoo. – Tiloilla hyvin tehtävänsä hoitaneet koirat pääsivät jatkamaan sukuaan ja näin aussieille valikoitui vahvat työkoiraominaisuudet.

– Nykyaikanakin aussie toimii alkuperäisissä tehtävissään eri puolilla Yhdysvaltoja, sinnitellen oman monipuolisuutensa voimalla maailman tunnetuimman paimenen, bordercollien, rinnalla. Aussien vahvuuksiin voi varmasti laskea myös sen vartiointiominaisuudet. Siten aussieilla on bordercollieta laajempi työkenttä, joka juontaa juurensa sen taustoihin. Ne ovat vaatineet koirilta kovuutta, rohkeutta ja puolustustaipumuksia.

Australianpaimenkoiran ensimmäinen rotujärjestö ASCA (Australian Shepherd Club of America) perustettiin vuonna 1957. ASCA laati aussielle rotumääritelmän 1977, jonka perusteella Meksikon ja Kanadan Kennelliitot tunnustivat rodun vuonna 1979. Amerikan Kennelliitto (AKC, American Kennel Club) hyväksyi rodun vasta 1991 sen jälkeen, kun ASCA:n toiminnasta eriytynyt pieni ryhmä perusti rodulle rinnakkaisjärjestön nimeltään USASA (The United States Australian Shepherd Association) ja anoi AKC:n tunnustusta rodulle. ASCA:a ei tuolloin AKC:n jäsenyys kiinnostanut, sillä se pelkäsi rodun tätä kautta jakaantuvan erillisiin työ- ja näyttelylinjoihin.

Sekaannusta etenkin tuontikoiraa harkitsevalle voi nykyäänkin aiheuttaa se, että Pohjois-Amerikassa australianpaimenkoira voidaan rekisteröidä kaikkiaan viiteen eri yhdistykseen ja monet koirat ovat kahden tai useamman järjestön listoilla. FCI hyväksyi australianpaimenkoiran vuonna 1996.


Aussiet Suomessa

Ensimmäistä Suomeen tuotua australianpaimenkoiraa ei koskaan viety Kennelliiton tiedostoihin, siksi tarkempia tietoja tästä koirasta ei löydy. Vuonna 1994 saapuivat maahan ensimmäiset rekisteröidyt aussiet: Propwash Samsara ja Nolen's Dakota Dancer. Ensimmäisen pentue syntyi vuonna 1995 Dancing Skies -kennelnimelle yhdistelmästä Hodge´s Tena Rosey - Leatherneck´s Apache Warrior.

Tres Colores-kennelin Katri ja Raimo Voutila kertovat Propwash Samsaran saapuneen heille suoraan Amerikasta. – Ajattelimme silloin, että olemme ottamassa huippuharvinaista rotua, mutta lähempi tarkastelu osoittikin että aussieita oli Pohjois-Amerikan suurimmassa rotujärjestössä jo noin 80 000 kpl. Mistään harvinaisesta rodusta ei siis ollut kyse, vaikka sitä ei tuolloin vielä Suomessa tunnettukaan.

Australianpaimenkoirat ry:n rotuneuvoja Mari Morko laskee aussieita olevan Suomessa nyt reilut 800 yksilöä. – Rotu on yleistynyt nopeasti, voisi sanoa jopa että huolestuttavan nopeasti. Monet muut samantyyppiset, temperamentiltaan vilkkaat paimenkoirarodut, kuten bordercollie ja australiankelpie, ovat levinneet maahamme huomattavasti maltillisemmin. Vaarana tässä vallitsevassa kehityksessä on, että aussie kokee saman kohtalon kuin colliet 1970-luvulla: suuren kysynnän vuoksi jalostukseen käytetään koiria, joita ei luonteensa tai terveytensä vuoksi pitäisi lainkaan ottaa mukaan kasvatustyöhön. Ei ole hyväksi, jos keskitytään lisäämään määrää laadun kustannuksella.

Kennelliiton tilastojen mukaan aussieiden rekisteröinnit vuodesta 1994 vuoteen 2004 saakka ovat olleet: 1-14-21-45-74-48-87-126-147-162-129. Aina muutaman vuoden välein on rekisteröinneissä tapahtunut pieni notkahdus, jota on seurannut nousukausi. Nousua odotetaan kuluvankin vuoden osalle. – Aussie on tämän hetken muotirotu espanjanvesikoiran ja valkoisenpaimenkoiran ohella, Tuire Finska-Koponen mainitsee.

Australianpaimenkoiria on tuotu Suomeen paitsi rodun kotiseuduilta USA:sta ja Kanadasta, myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Ranskasta, Belgiasta, Italiasta ja Latviasta. Suomesta Norjaan muuttaneen Dancing Skies -kennelin myötä norjantuonnit ovat merkittävästi lisääntyneet yhteistyön jatkuessa yli maanrajojen. Suomeen uusia aussieita tulee vuositasolla noin viidestä kymmeneen.

Sari Kariluoto kertoo, että monissa maissa aussieiden häntä typistetään edelleen. Se hankaloittaa osaltaan tuontikoiran hankintaa, sillä typistetyillä koirilla on Suomessa näyttelyttämis-, koe- ja kilpailukielto. – Jos haluaa harrastuskoiran, täytyy pentu valita heti sen synnyttyä ja on suostuteltava kasvattaja jättämään sille häntä. – Toinen vaihtoehto on tietysti ostaa typistämätön syntymätöpö koira.

Aussien rotujärjestönä toimii Suomen Palveluskoiraliitto ja rotua harrastavana yhdistyksenä vuonna 1998 perustettu Australianpaimenkoirat ry. Yhdistys on kerännyt huomiinsa 390 jäsentä. Vuosittaista toimintaa järjestetään mm. kesäleirien, luonnetestien, agility- ja tokokilpailujen ja yhteistapaamisten merkeissä. Jäsenlehti Aussieuutiset ilmestyy neljästi vuodessa.


Käyttötarkoitus

Yhdysvalloissa australianpaimenkoira on edelleen tärkeä suurtilojen apulainen. Sitä käytetään erityisesti lampaiden, ankkojen, sonnien ja lehmien paimennukseen, mutta myös biisoneita ja hevosia tiedetään sillä paimennetun. All about aussies -kirjassa on kuva aussiesta niinkin harvinaisessa tehtävässä kuin norsupaimenena. Pohjoismaiden erikoisuutena on edellä mainittujen eläinten lisäksi poropaimennus, josta käyttäjillä on hyviä kokemuksia jopa verrattuna kotimaisiin poropaimeniin; lapinporokoiraan ja suomenlapinkoiraan.

Suomalaiset aussiet ovat osallistuneet joihinkin alempien tasojen ASCA:n paimennuskokeisiin, vaikkakin testimahdollisuuksia on ollut Euroopassa tarjolla vasta muutamia. Bordercollielle suunniteltu paimennuskoe hakukaarineen ei katsota soveltuvan sellaisenaan australianpaimenkoiran työskentelytapaan.

Norjasta tavoitettu Dancing Skies -kennelin Gerry Nolen kertoo australianpaimenkoiran työskentelevän lähempänä paimennettaviaan kuin bordercollie. Aussie ei lähellä toimiessaan myöskään epäröi käyttää hampaitaan tehostaakseen painetta, mikäli eläimet eivät muutoin ohjaudu haluttuun suuntaan. Haukkuminenkin voi olla aussielle apuväline paimennustilanteessa.

– Eurooppaan on perustettu ASCA:n alainen kerho, joka on ottanut asiakseen australianpaimenkoirien paimennuskouluksen ja -kilpailujen järjestämisen, Nolen kertoo. Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa on jo pidetty erilaisia leirejä ja kilpailuja. – Suomeenkin on yksityisvoimin tuotettu amerikkalaisia kouluttajia jakamaan tietojaan ja osaamistaan aussien paimennuskoulutuksesta ja käyttöominaisuuksien hyödyntämisestä. Se on koettu hyvin tärkeäksi, sillä aussie paimentaa eri tavalla kuin täällä tutumpi bordercollie ja tarvitsee siksi erilaista koulutusta. – Aussie ei käytä kovin paljoa ”silmää” eli katsepainostusta ja sen toimintasäde on borderia huomattavasti lähempänä, kertoo Gerry Nolen. – Hyvä aussie on todella monipuolinen. Se kykenee ohjaamaan niin isoja vihaisia sonneja, lempeitä karitsoja kuin ankkojakin. Saavuttaakseen paimennusvalion arvon (WTCH) aussien tulee osoittaa hallitsevansa kaikkien näiden kolmen eläinlajin paimennuksen. – Aussie on tarpeeksi kovapäinen ja rohkea komentaakseen isoa, uhittelevaa eläintä. Vahingon sattuessa se myös uskaltaa aloittaa työt uudestaan, eikä jää epäröimään, Nolen kiittelee.

– Jos joku tarvitsee työkoiran lammaspaimeneksi, paimentavista linjoista peräisin oleva bordercollie on ehdottomasti paras vaihtoehto. – Mutta mikäli tilalla on pitkiä toimettomuuden kausia ja koiran on silloin tarkoitus heittäytyä luontevasti mukavan perheenjäsenen rooliin, aussie voi olla hyvä vaihtoehto, Nolen suosittelee.

Australianpaimenkoiran työskentelytapa näkyy Sari Kariluodon mukaan jo koiran ryhdissä. – Aussi ei hiippaile eikä kyyristele, vaan paimentaa pystymmässä kuin bordercollie. Se painostaa kehollaan ja liikkeen voimalla. Tosin nykyään rotuun on tullut lisää myös ”silmäkoiria”. - Keskustelu käy paimentavissa piireissä aika ajoin kuumanakin siitä, onko katsella tapahtuva paimennustyyli oikea tai edes hyväksyttävä tapa aussielle?

- Suomessa on vielä vähänlaisesti paimennustyökäytössä toimivia aussieita, toivottavasti rotu voisi kuitenkin olla tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto karja- tai lammastilalliselle bordercollien sijaan, toivoo aussieharrastaja Hanna-Mari Laitala. – Siihen saakka aussiet saavat korvata paimennustehtävien puuttumisen toimimalla palvelus- ja pelastuskoirana ja purkamalla energiaansa tottelevaisuuskoe- ja agilitykentillä. Vaikka harrastuslajit eivät yksi yhteen hyödynnä samoja ominaisuuksia kuin paimennus- ja vartiointityö, tulevat aussien synnynnäiset ominaisuudet kuitenkin hyvin hyödynnetyiksi, Laitala uskoo.


Luonne

Rotumääritelmä kuvaa australianpaimenkoiraa älykkääksi ja aktiiviseksi työkoiraksi, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti, lisäksi se on helposti koulutettava ja innokas työskentelijä. Aussien tulisi sen suuresta energisyydestä huolimatta olla luonteeltaan tasapainoinen. Vaikka se saattaa ensitapaamisella olla varauksellinen vieraita kohtaan, ei pidättyväisyyteen saa liittyä arkuutta, pelokkuutta tai vihaisuutta. ASCA:n rotumääritelmä kuvaa aussien työntekijänä aggressiiviseksi ja määräileväksi, mutta mainitsee myös, että tällaista käytöstä ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan ei sillä ole lupa osoittaa.

Aussieiden luonnetestaaminen on hyvin yleistä, sillä se on yksi tapa saada kolmen sertin koira muotovalioksi. Testattuja koiria on tällä hetkellä jo lähes 150 kappaletta, joten tilastollisesti aineistosta voidaan vetää melko luotettavia päätelmiä.

Kuusikymmentä prosenttia aussiesta on testitilanteessa osoittanut rohkeudeltaan eli toimintakyvyltään kohtuullista voimakkuutta ja neljäsosa pientä. Puolella testatuista koirista on kohtuullisesti terävyyttä ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja ja vajaalla puolella pienesti halua reagoida aggressiivisesti itseensä kohdistuvaan uhkaan. Puolustushalun erikoiskokeesta arvosanan ”kohtuullinen, hillitty” on saavuttanut kolme viidestä testatusta, joka kolmas on luokiteltu halultaan pieneksi. Taistelutahtoa eli koiran sisäistä moottoria tekemiseen ja toimimiseen on yli puolet aussieista osoittanut kohtuullisesti, vajaalla neljännes suuresti ja vajaa neljännes pienen verran. Hermorakenne on ollut yli kahdeksallakymmenellä prosentilla testatuista hieman rauhaton eli arvosana +1. Temperamentiltaan vilkkaiksi on luokiteltu yli puolet, kohtuullisen vilkkaiksi ja erittäin vilkkaiksi neljännekset. Tavallisimmin aussiet muistelevat epämiellyttäviä asioita ja antavat kokemusten vaikuttaa jonkin verran tekemisiinsä. Yli seitsemän kymmenestä testatusta on osoittautunut kovuudeltaan hieman pehmeiksi +1, seuraavaksi yleisin arvo oli -2 eli pehmeä, jonka saavutti 14 % aussieista. Luoksepäästävyys on tällä rodulla enimmäkseen kunnossa, aussiet osoittavat luonnetestitilanteessa hyväntahtoisuutta, luoksepäästävyyttä ja avoimuutta 85 % otoksella. Hieman pidättyväisiä joukosta on ollut 13 %.

Kahdeksan koiraa eli vajaat kuusi prosenttia testatuista on arvioitu laukauskokeessa negatiiviseksi eli saanut hylkäävän arvion.

Yhteispisteiden keskiarvo on rodulla 143 pistettä ja hylkäysprosentti 15 %.

Australianpaimenkoirayhdistyksen puheenjohtaja ja luonnetestituomari Jorma Kerkkä mainitsee, että aussielle tyypillinen terävyys ja puolustushalu eivät näytä tulevan korostuneesti esille luonnetestitilanteessa. – Tämä johtuu siitä, että aussiet osoittavat näitä ominaisuuksia vahvimmin omalla reviirillään, jossa niiden reaktiot ovat erittäin voimakkaita, jopa hallitsemattomia. Tässä suhteessa testitulokset antavat todellisuutta silotellumman kuvan koiran reagoinnista uhkaan, Kerkkä tulkitsee. – Ongelmia näistä luonteenpiirteistä on kuitenkin aiheutunut, sillä kotipihoilla tapahtuneita hyökkäys- ja puremistapauksia on tullut esille useampia.

Tuire Finska-Koponen antaa arvoa luonnetestin hyväksytysti suorittaneille aussieille ja lähettää kiitoksensa koiransa testiin vieneille ihmisille. – Luonnetesti on tällä hetkellä ainoa ja paras mittari, kun arvioidaan koiran henkisten ominaisuuksien tasoa ja -voimakkuutta. Se antaa koirasta huomattavasti luotettavamman luonnekuvauksen kuin kasvattajan oma tulkinta, joka voi olla syystä tai toisesta hieman värittynyt.

– Sitä paitsi, jollei tällä hetkellä jalostuskäytössä olevia koiria testattaisi, kuinka voisi olla mahdollista kahdenkymmenen tai vielä pitemmän ajan kuluttua arvioida, mihin suuntaan luonteiden jalostuksessa on menty? Koirien ulkomuodosta tuotetaan näyttelyiden kautta koko ajan lisää tietoa, miksi luonteesta ei samaa dokumentaatiota tarvittaisi? – Käyttökoirilla pelkkä näyttelymenestys ei riitä jalostuskriteeriksi, sillä luonne ja käyttöominaisuudet ovat hyvin tärkeitä.

Hazelmoor-kennelin Minna Saros kiittelee rodun luonnetestaamisaktiivisuutta. – Harrastuskoiria etsivät osaavat jo nyt arvostaa luonnetestistä saatavaa tietoa. Kotikoiria hakevat eivät sen sijaan välttämättä ymmärrä testin merkitystä, eivätkä osaa tulkita testissä käytettyä terminologiaa. Siten heidän voi olla vaikeaa esimerkiksi mieltää kytkentä pennun vanhempien huonon hermorakenteen ja niiden jälkeläisten arkipäivän ongelmien välille, sanoo Saros.

Aussieharrastaja Sanna Keltanen toteaa, että rodun energisyys voi yllättää, sillä aussiet todellakin juoksevat, hyppivät ja riehuvat paljon. – Omistajan täytyy olla valmis huolehtimaan siitä, että koira saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, ettei energia purkautuisi täysin hallitsemattomasti. – Jos australianpaimenkoira stressaantuu vähäisen aktiviteetin vuoksi, ongelmat voivat näkyä esimerkiksi kodin kalusteiden tuhoamisena ja erilaisina käytöshäiriöinä.

Aussi Bien -kennelin Sonja Ohtonen mainitsee hermostuneen käytöksen, mm. jatkuvan vinkumisen ja vikinän olevan rodulle epätoivottavia ominaisuuksia – Aussieiden kuuluu olla vilkkaita, mutta ei hermostuneita. Näillä kahdella on suuri ero.

Mari Morkon mukaan aussieiden suurta toiminnantarvetta ei voi pelkällä lenkkeilyllä tyydyttää. – Onpa aussien työ sitten temppujen tekemistä, agilityä, pk-lajeja tai paimennusta, niin voidakseen hyvin se tarvitsee työtä. – Onnellisimmillaan aussie on silloin, kun se on saanut sekä henkisesti että fyysisesti väsyttää itsensä, Morko kertoo.

Sanna Keltasen mielestä rodun ihastuttavia piirteitä ovat sen iloisuus ja läheisyydenkaipuu. – Aussie saattaa hellyyttä hakiessaan tunkea vaikka väkisin syliin. – Aussie on osallistuva koira, joka saattaa varjon tavoin seurata omistajaansa koko valveillaoloaikansa. Yksinäisyyttä ei tarvitse potea edes vessassa, suihkussa, pyykkikoneen täytössä ja ruuanlaitossa. – Joitakin ihmisiä tämä jaloissa pyöriminen saattaa ärsyttää, mutta aussien omistajat tavallisesti ihailevat koiransa osallistumista arjen askareisiin.

Aussieilla on vahvat vartiointitaipumukset, jotka kumpuavat sen terävyydestä, puolustushalukkuudesta, pidättyväisyydestä ja vahvasta reviirikäyttäytymisestä. Vartiointitaipumus on kaksiteräinen miekka, joka voi aiheuttaa ongelmia nyky-yhteiskunnassa, mutta se kuuluu osana aussien persoonaan. All About Aussies -kirja mainitsee australianpaimenkoiran olevan uskollinen paimen, joka on valmis antamaan elämänsä suojellakseen isäntänsä. Ilman puolustuskäytöksen tuomia valmiuksia aussie ei tältä osin vastaa rotumääritelmän luonnekuvausta.

Nuuskakairan-kennelin Merja Isonikkilä kuvaa australianpaimenkoiran perusluonteeltaan rehelliseksi ja aktiiviseksi työkoiraksi. – Koskaan ei kuitenkaan saa unohtaa, että aussie on vahti, vaikka se ei heti tule mieleen katsellessa kaunista, nallekarhumaista koiraa. Sen vahtiminen ei ole leikkiä, vaan aivan todellista ja rajua toimintaa, joka täytyy ottaa vakavasti. – Kun pitkäkarvacollieni vahtivat kotia ilmoittamalla haukkuen vieraan tulosta, aussie aktiivisesti estää vieraan pääsyn pihalle. Vain talonväen puuttuminen asiaan ja tilanteen hallintaan ottaminen saa sen asettumaan. – Tutut ihmiset voivat tulla portista sisään, mutta vierailla ei ole asiaa aussien vahtimalle pihalle, Isonikkilä kertoo.

Hanna-Mari Laitala kertoo avoimesti rodun negatiivisista puolista ja toteaa, että monet ihmiset ovat pettyneet perhekoiraksi ja lemmikiksi otettuun aussieen. Koiran aikuistuessa ovat kuvitelmat kauniista ja helposta lemmikistä karulla tavalla haihtuneet, kun perhe on joutunut turvautumaan ammattikouluttajan apuun tai pahimmassa tapauksissa lopettamaan koiransa käytösongelmien vuoksi.

– Vartiointi ja vahtiminen näkyy vahvasti aussien luonteessa. Aussiella on tarve puolustaa reviiriään ja suojella sekä omaansa että isäntänsä omaisuutta. Siksi ylilyöntejäkin sattuu, Laitala toteaa. – Ei ole harvinaista nähdä aussie, joka kiihkeästi räyhää ohikulkeville koirille ja ihmisille ja puolustaa raivoisasti autoaan ja asuntoaan. Koira voi myös murista perheenjäsenille, vahtia makuupaikkaansa, ruokakuppiaan ja lelujaan, Laitala sanoo. – Voi olla, että koiran osoittaman käytöksen vuoksi eivät perheen lapset uskalla tulla yksin kotiin koulusta, eikä heidän tovereilla ole mitään asiaa vierailuille. – Monissa perheissä tilanne on kärjistynyt siihen pisteeseen, että koira on näykännyt tai purrut omaa perheenjäsentään tai vierailulla olevaa tuttavaa. Tällaisten tapausten takia Suomessa on useita aussieta vaihtanut kotia. Rodun kotimaassa Yhdysvalloissa ongelma on mittakaavaltaan paljon laajempi; kymmeniä ellei satoja koiria lopetetaan vuosittain siksi, että niillä on vakavia käytöshäiriöitä, Laitala harmittelee.

Usein näistä parivuotiaista ongelmakoirista on kuoriutunut kelpo koirakansalaisia ja mainioita harrastuskumppaneita, kun ne ovat päässeet uuteen, aktiivisempaan kotiin. – Kasvattajan vastuu pennunostajien seulonnassa on siis tällä rodulla korostuneen suuri, Mari Morko sanoo. – Toinen mahdollinen ongelmien aiheuttaja on aussieiden voimakas saalisvietti, joka voi ilmetä autojen, polkupyörien, juoksijoiden ja kissojen jahtaamisena.

– Aussien terävyys, puolustushalu, pidättyväisyys ja vilkkaus ovat vaativia luonteen erityispiirteitä. Kohtuullisuus on hyvä asia, mutta liika on pahasta ja ominaisuuksien tasapaino on äärimmäisen herkkä, tulkitsee Mari Morko. – Pahimmillaan aussie voi olla epäluuloinen, arka ja keskittymiskyvytön, parhaimmillaan omistajaansa jumaloiva ja lähes ajatuksen voimalla ohjautuva työ- tai harrastuskoira. – Jonkun verran rodussa esiintyy myös haluttomuutta, mikä on aussielle erittäin epätyypillistä ja hyvin epätoivottavaa, Morko sanoo. Tuula Kuokkanen kokee vetämättömyyden kohdistuvan lähinnä pitkälle ulkomuotoon keskittyneisiin jalostuslinjoihin. – Liian rauhalliset ja jopa arat aussiet ovat tietysti helpompia käsitellä, mutta motivoimattomuus ei kuulu rodunomaisen työkoiraluonteeseen.

Tuire Finska-Koposen mukaan rodun epätoivottavin esille tullut piirre on aggressiivisuus ihmistä kohtaan. – Aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan esiintyy myös verrattain paljon, Finska-Koponen kertoo. – Yleensä kehityskulku menee niin, että pentuna ja nuorena koirana aussie tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta asetelma muuttuu koiran aikuistuessa.

Aussiet tuntuvat olevan erityisen ihastuneita veteen, kertoo Laura Lehtismäki. – Vähän samaan tapaan kuin noutajat, mutta joillain aussieilla lutraamistaipumus on jopa noutajiakin vahvempaa. – Kaikissa ojissa on ryvettävä, lätäköissä pärskittävä ja jäiden lähdön jälkeen haisevissa lammikoissakin täytyy pulahtaa. – Vesihulluus ei välttämättä ole kovin ihastuttava piirre pitkäkarvaiselle koiralle, sillä märkä turkki imee sisäänsä valtavat määrät hiekkaa, Lehtismäki mainitsee.


Millaiselle ihmiselle?

Patchcoat kennelin Wilhelmiina Virolainen painottaa, että aussie ei ole joka kodin koira. – Sen ulkonäkö pettää, sillä aussie ei ole collien tai shetlanninlammaskoiran tavoin vaatimaton tai bordercollien tapaan nöyrä. Ei ole lainkaan liioiteltua väittää, että aussie vaatii paljon omistajaltaan.

– Tämä rotu sopii aktiiviselle ihmiselle, joka on valmis panostamaan koiran koulutukseen. Aussie kaipaa runsaasti ulkoilua ja tekemistä; viiden kilometrin hihnalenkki päivittäin ei ole vielä edes liikuntaa, eikä namien piilottelu olohuoneessa riitä tekemiseksi, Virolainen toteaa.

- Aussie haluaa kontrolloida ympäristöään, siksi se suorastaan vaatii omistajakseen ihmisen, joka osaa asettaa koiralleen selkeät rajat, Mari Morko kuvailee. – Mikäli aussielle ei opeteta millainen käytös on sopivaa, se voi alkaa soveltaa asioita oman päänsä mukaan. – Aussie ei ehdottomasti sovi ihmiselle joka etsii mahdollisimman helppoa ja vaivatonta koiraa, sellaista opettamatta hyväkäytöksistä. Aussieen pätee sanonta "no pain, no gain", eli päästäkseen nauttimaan aussien mainioista ominaisuuksista pitää ensin olla valmis näkemään vaivaa, sanoo Morko.

– Tämän aivotyötä kaipaavan koiran omistajan täytyisi olla kiinnostunut koulutuksesta ja siinä etenemisestä, Hanna Paakkunainen määrittelee. – Silloin arjestakin muodostuu molempia osapuolia tyydyttävä.

Sari Kariluodon mielestä aussien näyttävyyttä on jo hehkutettu riittämiin. – Sen jälkeen kun muuan italiaano voitti aussiellaan ryhmän Euroopan Voittajanäyttelyssä ja Best In Show’n Maailmanvoittajanäyttelyssä, ovat aivan vääränlaiset ihmiset osoittaneet kiinnostusta rotuun. Sellaiset, joiden tulisi pitäytyä hyvin toisen luonteisissa seurakoiraroduissa. – Jos lapsi haluaa vesipyssyn, ei kannata ostaa hänelle kevyttä kertasinkoa, Kariluoto vertailee.


Harrastuksista

Vaikka australianpaimenkoiran historia Suomessa on vielä lyhyt, on rotu jo saavuttanut vankan jalansijansa palvelus- ja pelastuskoiratoiminnassa, tottelevaisuuskokeissa ja agilitykilpailuissa. Joitakin aussieita toimii opaskoirina, harrastaa vesipelastusta, flyballia ja koiratanssia. Yksittäiset, tehtävään soveltuvan luonteen omaavat aussiet työskentelevät myös terapiakoirina ja ovat mukana kaverikoiratoiminnassa.

Rodun ensimmäinen käyttövalio ja samalla ensimmäinen kolmoisvalio on käyttö-, muoto- ja tottelevaisuusvalio Refind's Darla Ketturetku, joka on saavuttanut myös erikoisjälkikokeen koulutustunnuksen. Seuraavaksi kolmoisvalion saavutti hieman erilaisella valioitumisyhdistelmällä agility-, muoto- ja tottelevaisuusvalio Pyrzillac's Carisma. Tällä hetkellä palveluskoirakokeiden ylimmässä kolmosluokassa on useita aussieita, joiden lajeina on jälki- ja hakukoe. Myös monia lupaavia, nuoria koiria on aloittelemassa PK-uraansa.

Aussienarttu on säkäkorkeudeltaan pienimpiä osallistujia palveluskoirakokeissa, sillä narttujen alaraja kulkee 46 sentissä, kertoo Mari Morko. – Ja koska hyppyeste on metrinen, voi aussienarttu joutua hyppäämään yli kaksi kertaa oman säkäkorkeutensa. Tälle rodulle se ei ole ylitsepääsemätön ongelma, sillä ponnistusvoimaa löytyy ja luonne on tyyppiä "läpi vaikka harmaan kiven", mutta kieltämättä hypyissä liikutaan fysiikan äärirajoilla, jolloin epäonnistumis- ja loukkaantumisriskit täytyy ottaa huomioon.

Aussieissa on kaksi kaksoisvalioita: muoto- ja tottelevaisuusvaliot Dancing Skies Sidney ja Dancing Skies Kenai. Tottelevaisuusvalioksi on lisäksi valmistunut Abquisto Cocoa Goplin, joka edusti Suomea menestyksekkäästi kuluvan vuoden aikana Wienissä tottelevaisuuskokeiden Euroopan Mestaruuskilpailuissa saavuttaen joukkuepronssia.

Aussieharrastaja Tuula Kuokkanen mainitsee yhdeksi rodun historialliseksi saavutukseksi vuoden 2003 tottelevaisuuskokeiden Suomen Mestaruuskilpailut Pihtiputaalla. – Joukkuepronssia voitti tuolloin aussiekokoonpano, jonka muodostivat emä Abquisto Cocoa Gobling, isä Dancing Skies Sidney ja niiden kolme silloin puolitoistavuotiasta pentua Särkivaaran Sähäkkä Sälli, Särkivaaran Sitkeä Sissi ja Särkivaaran Salama Santeri. Onkohan koskaan aikaisemmin samanlainen kokoonpano saavuttanut tokossa näin korkeaa menestystä?

Aussieharrastajien keskuudessa agility on osallistujamäärältään ja laadultaan nopeasti noussut laji. Valioiksi ovat jo yltäneet Pyrzillac's Canis Imperial ja Tres Colores Bombon.

Pelastuskoiratoiminnassa, sen tärkeässä vapaaehtoistyössä on mukana seuraavat australianpaimenkoirat: Spring Feaver Early Frost, Aussian Real Rumba, Namikiss Ever Magic ja Tres Colores Salida De Sol.

Näyttelyharrastuksen suurin kärkinimi Suomessa on eittämättä Bayshore Propwash Americana, joka ensimmäisenä aussiena alkoi sijoittua säännöllisesti ryhmäkilpailutasolla ja joka on saavuttanut useita voittajatitteleitä. Mistään tähdenlennosta tai sattumasta ei suinkaan ole kyse, sillä tämän koiran isä Bayshore Flapjack on aikoinaan ollut Yhdysvaltojen menestyksekkäin näyttelykoira. Muita harrastajien nimeämiä näyttelytähtiä ovat Propwash Web Sweeper, Gefions Khount Down, Thornapple Hot Wheels ja tämän hetken suuri menestyjä Tres Colores Gabrielina.


Ulkomuoto

Australianpaimenkoirat ovat olemukseltaan hyvin yksilöllisiä ja persoonallisen näköisiä. Siinä, missä jonkun muun rodun pitkälle jalostetut koirat voivat ulkomuodollisesti vaikuttaa jopa toistensa kopioilta, ausseissa rodun vahvuus on nimenomaan sen suuri ulkomuodollinen vaihtelu. Kahta samannäköistä aussieta tuskin löytyy.

Aussie on kooltaan 46-58 -senttinen, rungoltaan hieman korkeuttaan pidempi ja yleisvaikutelmaltaan keskivahva ja tasapainoinen. Sen tulee luoda mielikuva kestävästä työkoirasta ja ilmentää olemuksellaan notkeutta, ketteryyttä ja lihaksikkuutta. Aussie ei saa vaikuttaa raskaalta tai hintelältä.

Australianpaimenkoiran katse on älykäs ja tarkkaavainen. Silmien väreissä suuretkin vaihtelut ovat täysin sallittuja. Kun koiraroduilla yleensä tavoitellaan mahdollisimman tummaa sävyä, voivat aussien silmät olla vaihtelevan ruskeat, keltaiset, siniset, pilkulliset, marmoroidut tai mikä tahansa näiden värien yhdistelmistä. Silmät voivat olla myös keskenään eriväriset ja toisaalta yhdessä silmässä voi esiintyä kahta väriä. Aussiella silmien väri ei ole suoraan kytketty turkinväriin, näin periaatteessa täysin mustalla koiralla voi toinen silmä olla vaikkapa keltainen ja toinen ruskealla pilkuttunut sininen ja punaisella koiralla voi olla jäänsiniset silmät.

All About Aussies –kirjassa mainitaan, että jonkun silmienvärin suosiminen toisen kustannuksella on vain sitä, että oma kauneuskäsitys on kapea-alainen. – Kun elää silmiltään eriväristen yksilöiden kanssa, oppii lukemaan niiden ilmeitä ja näkemään värien vaihteluissa omaa viehättävyyttään.

Mari Morko kertoo, että aussien ilmeet voivat vaihdella lelukoiramaisen söpöstä aina hätkähdyttävän pistävään ja jäätävään saakka. Erityisesti lähes kokomustan koiran siniset tai voimakkaan keltaiset silmät tuntuvat suorastaan pysäyttävän katselijat. – Rodunomaista vaihtelua lisää silmien monimuotoisuuden lisäksi värityksen ja korvien asentojen suuri varianssi. Sallittuja ovat colliemaisen kevyesti kolmasosaltaan taittuvat korvat, voimakkaammin alempaa taittuvat ja jopa sivulle suuntautuneet ”puoliruusukorvat”. Täysin pystyt tai ajokoiramaisesti riippuvat korvat ovat rotumääritelmän mukaan virheitä, vaikka pystykorvaisuutta esiintyy kaikissa australianpaimenkoirien vanhoissa linjoissa. - Alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tällaisella pystykorvaisuudella ei ole mitään vaikutusta, Hanna Paakkunainen mainitsee. – Virheet täytyisikin aina jotenkin kyetä suhteuttamaan niiden vakavuuteen nähden, sillä eihän korvien asentovirhe ole kovinkaan suuri haitta verrattuna esimerkiksi johonkin elämää rajoittavaan sairauteen.

– Lähinnä pystykorvaisuus estää näyttelyruusukkeiden seinälle ripustusaktiviteettia, Paakkunainen naurahtaa. – Liian suurta painoarvoa ei tälle ominaisuudelle tulisi kuitenkaan antaa, ettei tarpeettomasti kavennettaisi rodun geenipohjaa, Paakkunainen pohtii.

Aussieilla on monen mittaisia häntiä, sillä pitkähäntäisten lisäksi syntyy myös erimittaisia töpöjä alkaen miltei hännättömästä lähes normaalimittaiseen saakka. Kahta töpöä ei jalostuksessa suositella yhdistettäväksi, koska tällöin vaarana saattaisi olla jonkinasteiset selkärankaongelmat.

Rakenteeltaan tasapainoisella aussiella etu- ja takakulmaukset ovat keskenään yhtä suuret ja riittävän voimakkaat. Tavoitteena on suuri kestävyys, tinkimättä siltikään ketteryysominaisuuksista. Ylikulmautuneella koiralla askelpituus ja kestävyys ovat korostuneita, mutta samalla ketteryys ja kyky nopeisiin suunnanmuutoksiin ovat olennaisesti heikentyneet, siksi sekä yli- että alikulmautuneisuus on tällä rodulla epätoivottavaa. Tasapaino on tinkimättömän tärkeä.

– Aussie liikkuu vaivattomasti ja taloudellisesti. Sen askeleesta näkee, että koiralla on käytettävissään paljon räjähtävää voimaa. Patchcoat-kennelin Wilhelmiina Virolainen toteaa, että rodun ponnistusvoima on suorastaan katapulttiluokkaa. Aussie pystyy kääntymään erittäin nopeasti itsensä ympäri, vaikka lähes kolikon päällä.

Jeanne Joy Hartnagle-Taylor toteaa kirjassaan All About Aussies, että mikäli aussie ei ole rakenteeltaan tasapainoinen, se ei voi suoriutua työtehtävistään täydellä kapasiteetilla. – Rakenteeltaan heikon australianpaimenkoiran täytyy työskennellä kovemmin ja se on siksi myös alttiimpi loukkaantumaan, Hartnagle-Taylor kirjoittaa.

Aussien karvapeite on rungossa keskipitkää, suoraa tai laineikasta. Päässä, korvissa, eturaajojen etupuolella ja kintereiden alapuolella karva on lyhyttä ja sileää. Laadultaan oikeanlainen turkki ei ole erityisen vaikeahoitoinen, vaikka pitkä karva on aina lyhytkarvaista työläämpi, sillä se kerää runsaammin hiekkaa ja risuja ja voi etenkin hapsukohdistaan takkuuntua.

– Rodun päävärit ovat punainen ja musta, Mari Morko kertoo. – Molemmista väreistä on olemassa myös merleversio, joita kutsutaan nimillä red merle ja blue merle. Kaikki väritykset voivat esiintyä puhtaan yksivärisinä tai valkoisten merkkien kanssa. Lisäksi kaikissa väriyhdistelmissä voi olla ruskeat tan-merkit eli ne rottweilerilta ja dobermannilta tutut kaksoissilmät, raaja- ja poskivaalennukset. – Näin ollen sallittuja väriyhdistelmiä löytyy yhteensä kuusitoista. Ja koska valkoisen värin määrä ja jakaantuminen vaihtelee huomattavissa määrin, kahta täysin samanväristä koiraa tuskin tästä rodusta löytyy, Morko selittää. – Tavallisin värivirhe on liika valkoisuus, jolloin sitä on silmien tai korvien ympäristössä tai väri nousee liian korkealle runkoon. Soopeli, ee-keltainen ja lehmänkirjavuus ovat rodulla hylkääviä värityksiä. – Myös haalennus- eli dilutiovärejä esiintyy, eivätkä ne ole hyväksyttyjä. Haalennustekijä aikaansaa mustan laimentumisen siniseksi, jolloin se näyttää harmaalta ja punaisen muuttuvan lilaksi, joka näyttää aprikoosinväriseltä. Haalistusvärit voi oppia tunnistamaan roduista, joissa niitä yleisesti ja tavoiteltavana esiintyy. Esimerkiksi villakoirien harmaa on mustan haalistuman aiheuttama, ja aprikoosi on puolestaan laimennus ruskeasta. Joillakin, etenkin lyhytkarvaisilla roduilla, haalistumatekijä voi aikaansaada sairauden, jota kutsutaan sinisen koiran syndroomaksi.

Jalostuskäytössä merle-merle -yhdistelmiä ei suositella merlehomotsygotiaan liittyvien terveysriskien vuoksi, joita ovat mm. kuurous ja silmien rakenteelliset häiriöt, jopa niin että pentu voi syntyä ilman silmiä.

Elina Koponen kertoo, että australianpaimenkoirien tan-merkeissä esiintyy toisinaan myös brindle-väritystä. – Brindle on sellainen tiikerikuvio, jossa ruskealla pohjalla on mustia raitoja.

Puhtaan yksivärisiä aussieita ilman valkoisia ja tan-merkkejä ei Suomessa tiettävästi vielä ole, aussieharrastaja Laura Lehtismäki tietää. – Amerikasta sen sijaan löytyy värien puolesta kaikkea mahdollista.

Vauhtitassun kennelin Ritva Hannuniemi-Pulska harmittelee liiallisen näyttelypainotteisuuden kasvattavan tällä hetkellä rodun kokoa ja toisaalta kiinnittävän turhan voimakkaasti huomiota toissijaisiin kauneusseikkoihin, joita hän ei koe työkoirarodun tulevaisuuden kannalta hyväksi.

Paimennukseen koiriaan käyttävä Pekka Nyman toteaa, ettei aussien kuulu olla raskastekoinen ja roteva. – Aussie on työkoira samoin kuin bordercollie, eikä raskas koira ole koskaan kestävä, Nyman sanoo. – Rodun jakautuminen näyttely- ja työlinjaan on kuilu, joka levenee entisestään, mikäli ulkomuototuomarit eivät tarkasta suhtautumistaan paimentaviin koiriin vaan hakevat rodunomaisuuden sijaan lisää näyttävyyttä, Nyman pohdiskelee.

Hanna Paakkunainen on nähnyt ääripäiden ilmiöiden kehittymisen. – Kun katsotaan amerikkalaisia aussiekuvia, voidaan nähdä valtavia pumpulipalloja, jotka ovat suorastaan käyttökoiran irvikuvia, Paakkunainen paheksuu. – Miksi työkoiraksi jalostettu koira tarvitsee tuntien föönauksen? – Ulkomuototuomareiden tulisi Pakkunaisen mukaan tiedostaa näyttelyiden vaikutus jalostusvalintoihin ja ymmärtää vastuunsa tämän rodun tulevaisuudesta. He voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, leviääkö ääri-ilmiö maailmanlaajuiseksi ja menetetäänkö samalla aussien rodunomaisuus, kestävä rakenne ja siten kyky tehdä käyttötarkoituksensa mukaista työtä.


Jalostuslinjat

Aussien kohdalla puhutaan kolmesta jalostuslinjasta, joita ovat näyttely-, työ- ja ns. versatility-linja. – Näyttely- ja työlinjat ovat monista muistakin roduista tuttuja ilmiöitä, joiden jalostuspainotuksia tuskin tarvitsee erikseen selvittää, Mari Morko toteaa. – Tunnettuja näyttelylinjoja aussieissa ovat olleet mm. Windermere, Heatherhill, Flintridge ja Suomessakin vahvasti vaikuttava Propwash. Työlinjoja ovat mm. Slash V, Twin Oaks, Pincie Creek ja Hangin Tree.

– Kolmas eli versatility-linja ei sen sijaan ole itsenäinen, näistä kahdesta poikkeava linja. Termiä käytetään kuvaamaan sellaista kasvatusta, jossa pyritään sekä ulkomuodoltaan, luonteeltaan että käyttöominaisuuksiltaan rodunomaiseen koiraan, Morko kertoo. – Pohjoismaisessa koirankasvatuksessa ei tällainen ole mitenkään poikkeuksellista. Amerikkalaisessa kenneltoiminnassa se on ajatuksena vieraampi, vaikkakin ilmiö ollut mukana aussieilla jo rodun historian alkumetreiltä, Morko mainitsee. – Ehkä tunnetuin kennel tällä saralla on ollut Las Rocosa, voimakkaasti omaa linjaansa ovat ylläpitäneet myös Fairoaks ja Diamond Aire.

– Versatility-nimikkeen alla voi esiintyä monenlaisia kasvatuksellisia ideoita, painotuksia ja tasoja. Jollakin kasvattajalla koirat ovat suvuiltaan näyttelylinjaisia, mutta niiden kanssa harrastetaan aktiivisesti agilitya, tokoa, paimennusta ja siten harrastusominaisuuksille pannaan painoarvoa ulkomuodon lisäksi. Toisaalta löytyy kasvattajia, joiden koirat ovat suvuiltaan työlinjaisia, mutta ne eivät ole tiloilla työkoirina, vaan niiden kanssa harrastetaan paimennusta koiraurheilumaisesti ja voidaan kilpailla korkeallakin tasolla. Harrastusvalikoimaan kuuluu myös agility, toko ja näyttelyt, Morko selventää. – Kolmas ryhmä on linjaristeytykset, joiden taustalla on sekä työ- että näyttelylinjaisia koiria.

Versatility-linjan tavoitetasoissakin on suurta vaihtelua. Joidenkin kasvattajien ideaali on koira, joka on ehdoton huippu kaikilla saroilla, toiset taas pyrkivät kasvattamaan keskivertokoiria, joista on vähän kaikkeen mutta ei välttämättä huipulle missään, Morko pohtii. – Useimmat Suomeen tuodut ja täällä kasvatetut aussiet voidaan luokitella versatility-koiriksi. Maassamme on vain joitakin puhtaasti näyttelylinjaisia ja muutamia työlinjaisia.

Sari Kariluoto kertoo, että rodun kohdalla kahtiajakoisuus näyttely- ja työlinjoihin ei ole vielä täysin loppuun viety. – Suomessa on edelleenkin koiria, jotka pärjäävät sekä käyttöpuolella että näyttelyissä. Tosin jos näyttelyissä vallitseva suuntaus jatkuu tällaisenaan, tilanteeseen on tulossa muutos hetkellä millä hyvänsä, Kariluoto harmittelee. – Rodun kotimaassa on jo raskaita ja näyttäviä ”berninpaimenausseja”, joilla ei enää rakenne eikä myöskään luonne riitä työntekoon tai harrastuksiin, vaan pelkästään näyttelykehän kiertämiseen. Suomesta voi ainakin toistaiseksi vielä saada aussien kaveriksi kaikkiin harrastuksiin, näyttelyistä agilityyn ja paimennukseen saakka. Toivottavasti tämä kärjistämätön pohjoismaalainen suuntaus jatkuisi vielä pitkään, Kariluoto toivoo.

Hanna-Mari Laitalan mukaan Suomessa on havaittavissa suuntaus kasvattaa aussieita, jotka ovat luonteeltaan helpompia, rauhallisempia ja sopivat siten paremmin perhe- ja esikaupunkielämään. – Tämä on tavallaan ymmärrettävää, mutta jos ajatellaan rotua ja sille kirjoitettua rotumääritelmää, siihen ei kuulu rodun muuttaminen joksikin toiseksi, vaan työominaisuuksien säilyttäminen ja rodunomaisten taipumusten vaaliminen, sanoo Hanna-Mari Laitala.

– Hyvä kasvattaja tekee työtä sen eteen, että pennuille löytyy oikeanlaiset kodit ja myös myöntää se, ettei aussie ole jokaiselle sopiva rotu ja kertoo tämän pennunostajille. Pennunostajan puolestaan ei pidä loukkaantua, jos kasvattaja ei ole hänelle valmis myymään pentua, Laitala sanoo. – On vain molempien osapuolten etu, että koira ja omistaja pärjäävät keskenään.


Terveys

Aussie on kokonaisuudessaan melko terve rotu. Silti se ei ole täysin vapaa perinnöllisistä sairauksista.

Australianpaimenkoirilla esiintyy luuston kehityshäiriöitä, joita ovat lonkkaniveldysplasia (HD), kyynärniveldysplasia (OD) ja polviviat. Lonkkakuvattuja aussieta on tällä hetkellä yhteensä 367 kappaletta, joista A- ja B-tuloksia 86 %, vika-asteen jäädessä 14,5 prosenttiin. Kyynärnivelkuvattujen koirien määrä on 285, joista terveiden osuus 92 prosenttia.

– Jotkut kasvattajat näyttävät saavan pennunostajat toisia paremmin houkuteltua lonkkakuvauksiin ja silmätarkastuksiin, Tuire Finska-Koponen kertoo. - Mahdollisimman monen koiran tarkastaminen olisi rodun kannalta tärkeää, vaikkei koiralle itselleen olisikaan suunniteltu jalostuskäyttöä. Jalostuskoirien sisaruksista saadaan myös paljon tärkeää tietoa.

Silmäsairauksista ovat esille tulleet perinnöllinen kaihi (HC), collie eye anomalia (CEA), sikiökautiset jäänteet (PHTVL), säikeet (PPM), ylimääräiset silmää kohti kasvavat silmäripset (Distichaisis) ja synnynnäinen verkkokalvon palan puuttuminen värikalvosta (Iris Coloboma). Iris Coloboma ei yleensä vaikuta näkökykyyn, mutta saattaa herkistää silmää valolle. Suomessa aussieilta on löytynyt muutamia HC-tapauksia sekä joitakin Iris colobomia.

Muita rodulla esiintyviä sairauksia ovat mm. epilepsia ja erilaiset allergiat. Yksikiveksisyyttä, häntämutkia, hammaspuutoksia ja ylimääräisiä hampaita on myös tavattu.

Australianpaimenkoira ei ainakaan vielä toistaiseksi kuulu mukaan Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISA:an. Yhdistyksellä on kuitenkin jo olemassa jalostussuositukset, jotka täyttävät pentueet pääsevät sen ylläpitämälle pentuelistalle. Kriteerinä on, että vanhemmat ovat vähintään 24 kk vanhoja, terveitä, hyväluonteisia, lonkkatulos A tai B, niillä on saavutettuna luonnetesti- tai käyttötulos (sellainen voi olla käyttäytymiskoe, palveluskoirakokeet, paimennus- tai tokotulos), näyttelyistä kahdesti laatumaininta ”hyvä” tai sitä parempi. – Merle-merle -yhdistelmiä ei sallita, eikä töpö-töpö –yhdistelmiä suositella. – Kaikki pentueet eivät näitä vähimmäisvaatimuksia täytä, Patchcoat-kennelin Wilhelmiina Virolainen toteaa.


Arkipäivän elämää

Persoonallisten aussieiden kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Seuraavassa rodunharrastajat kertovat arkipäivistään näiden vilkkaiden ja ehtivien koiriensa kanssa.

Wilhelmiina Virolaisen Unelma-aussiella on hämmästyttävä kyky löytää kadonneita esineitä, varsinkin palloja. – Lenkillä ollessa se saattaa aivan yhtäkkiä nykäistä kuusi metriä tien sivuun ja kaivaa lumihangesta jopa metrin syvyydestä vanhan golfpallon, Wilhelmiina ihailee koiransa hajuaistia. – Pami-aussie puolestaan on täysin suihkuhullu. Sitä ei koskaan tarvitse kahdesti käskeä pesulle. Riittää, kun aukaisee kylpyhuoneen oven, niin koira jo ryntää suihkukoppiin niin että ryminä vaan kuuluu. Joskus se menee kylppäriin aivan omia aikojaan katsomaan, josko suihkusta tulisi vettä.

Hanna Paakkunaisen Jatsi-aussie on ottanut parhaaksi kaverikseen 1,5-vuotiaan Kimmo-pojan. Kaverit ovat aivan ilmeisesti päättäneet, että se, mikä on sallittu toiselle, on luvallista molemmille. – Kerran aamuruokaansa syövä Jatsi joutui katselemaan vierestä kun Kimmo-poika tuli ja otti siltä kupin ja alkoi pistellä poskeensa pennun piimä-riisi-pentumuonaseosta. Jatsi istui vieressä ja näki kuinka aamupala hävisi parempiin suihin, Hanna kertoo. – Tullessani takaisin keittiöön keskeytin pikkumiehen aterioinnin ja Jatsi sai kuppinsa takaisin. Mutta mitä tekikään Jatsi lopeteltuaan ruokailunsa? Se suuntasi Kimmon makuuhuoneeseen ja saapui takaisin keittiöön tutti suussaan. Ja se oli vieläpä suussa aivan oikein päin! Olisikohan Jatsi yrittänyt näin maksaa potut pottuina?

Viime keväänä Hanna istutti kukkia kukkapenkkiin ja joutui vähän väliä hätistelemään avuliasta Jatsia loitommas. Se ei millään meinannut käsittää, miksi ei olisi voinut olla avuksi tuossa projektissa. – Illalla vielä astelin ylpeänä katselemaan hienoa kukkapenkkiäni, jonka laittamiseen olin nähnyt paljon vaivaa, Hanna kertoo. – Seuraavana aamuna kaikki olikin toisin. Koko penkki oli myllätty ja kukat siellä täällä juuret ylöspäin! Huusin, itkin ja nauroin yhtaikaa ja vannoin tekeväni mokomasta hortonomista rukkaset. – Ylpeys kävi niin vahvasti lankeemuksen edellä, että en tänä keväänä edes ajatellut ryhtyväni moiseen hommaan, Hanna naurahtaa.

Yksi ongelmallinen piirre Jatsissa on sen puolustusvimma. – Jo pentuna se oli aina välissä, jos joku lähestyi poikiamme. – Kun Kimmon pikkuveli Atte syntyi, tuli neuvolan terveydenhoitaja häntä katsomaan, Hanna kertoo. – Terveydenhoitajan ottaessa yhdenkin askeleen kohti Attea, Jatsi hyökkäsi välittömästi lasta puolustamaan: "Et koske siihen, se on meidän!". – Nykyisin Jatsi hyväksyy jo muut vieraat, mutta ei lapsia, Hanna selvittää. – Se murisee ja vahtii kiihdyksissään aina kun lapsivieraita on sisällä, ulkona ongelma ei sen sijaa näyttäydy lainkaan. Jatsi ei varsinaisesti vaikuta vihaiselta, mutta se ei todellakaan luota noihin pieniin vieraisiin.

Merja Isonikkilän kolmoisvalio-Tara suorastaan rakastaa ruokaa. – Niinpä opetin Taralle, että kun se nostaa minulle lattialta tyhjät metalliset ruokakipot, niin se saa palkkioksi hieman lisää ruokaa. Nykyään se jopa toisinaan kerää kipot hitaammilta perheemme koirilta jo ennen kuin ne ovat edes tyhjiä, Merja naurahtaa.

– Taran ahneutta on käytetty hyväksi myös harjoitellessamme palveluskoirakokeiden esineruutua varten, Merja kertoo. – Se on saanut makupalan aina, kun se on tuonut minulle ihmisenhajuisen esineen. Tara osoitti osaavansa soveltaa oppimaansa siten, että nykyään se voi koettaa jopa varastaa hansikkaan suoraan kädestäni, jotta saisi luovuttaa sen minulle takaisin. – Tavara-innostuksesta on ollut ihan oikeaa käytännön hyötyäkin, Merja toteaa. – Tara löysi nimittäin kerran isännän lompakon ison puuläjän alta.

Sanna Keltasen Nana-aussie rakastaa Wilhelmiinan Pamin tavoin vettä. – Omituista kyllä, mutta heikot jäät ovat Nanasta erityisen kiinnostavia. Se ei tiedä mitään kivempaa kuin seistä heikoilla jäillä ja tippua hyiseen veteen. Onhan se toki paljon jännittävämpää kuin sulan veden aikaan ja voittaa siksi mennen tullen tavallisen uimisen. Samalla kun voi kätevästi nauttia vaikkapa suullisen jääpaloja. Ei muuta kuin ylös, turkin ravistus ja uusiksi jäälle tippumista odottamaan, Sanna kertoo. – Tämä Nanan vaarallinen huvittelumuoto on aiheuttanut sen, että heikkojen jäiden aikaan Nana on mökillä aina kiinni.

– Nanalle on hankittu veneilyä varten ihan omat pelastusliivit. Ei tietystikään uimataidottomuuden vuoksi, vaan lähinnä siksi, että niissä on perin kätevä nostokahva, josta voi nostaa uimaan hypänneen koiran veneeseen takaisin. Kun yhdistelmänä on reilut 20 kiloa elopainoa, märkä turkki ja "en mä vielä tuu pois" –asenne, tarvitaan hieman teknisiä apuvälineitä tilanteiden ratkaisemiseksi, Sanna kertoo.

Sonja Ohtosen Prima-aussie haluaa ulkona aina kantaa jotain suussaan, mieluiten metallia tai lasia. Mitä kookkaampi, painavampi ja rämisevämpi esine on, sen parempi! – Prima on kerran lenkillä raahannut mukanaan jopa romuttuneen polkupyörän runkoa. Yleisin löytyvä esine on lasinen olutpullo, jollaisen Prima poimii mukaan lähes aina. Myös litran pullo mahtuu sen suuhun, Sonja sanoo. – Tuomme tavallisesti jokaiselta lenkiltä yhden olutpullon kotiin. Keräily on sekä hyödyllistä että kannattavaa, sillä näin pullot eivät päädy sirpaleiksi ja tassujen vaaraksi ojiin, toisaalta pulloista saa jokusen sentin, kun ne palauttaa kauppaan.

– Wanda-aussieni on osoittanut ihan käytännössä, millainen sitkeys on luonteenomaista tälle rodulle, Sonja kertoo. – Eräänä aamuna silloin 5-vuotias Wanda löytyi tajuttomana makaamasta lattialta omassa virtsassaan. Sitä oli tuolloin tutkittu viikkokausia yleisen väsymyksen vuoksi, vaikka syytä ei oltu löydetty. Veimme Wandan kiireesti eläinlääkärin vastaanotolle, jossa lääkäri totesi sen pernan revenneen ja veren vuotaneen vatsaonteloon. Koira oli kirjaimellisesti vuotanut kuiviin. – Mitään suurempaa toivoa selviytymisestä ei annettu, mutta leikkausta päätettiin kuitenkin yrittää, Sonja kertoo. – Meidän onneksemme paikalla oli nivelsiteensä katkaissut iso rottweileruros, jolta saatiin verta tarvittavaan verensiirtoon. Wandan vatsaontelosta löytyi eläinlääkärin arvion mukaan useita litroja verta ja suuri kasvain.

– Sinnikäs aussie-neiti selvisi kun selvisikin leikkauksesta, vaikka jostain syystä se menetti toisen takajalkansa hallinnan joksikin aikaa, Sonja selvittää. – Päästin Wandan leikkausta seuranneena iltana pihalle vapaaksi tekemään tarpeensa, koska ajattelin, ettei se juuri kuolemantuomion saaneena mihinkään livistäisi. Vaan niinpä kävi, että kun neiti kerrankin sai siihen tilaisuuden, se sinkosi juosten parkkipaikalle autojen sekaan. Wandan paimennusvietti kun oli hyvin laaja ja kohdistui myös autoihin. – En voinut kauhuni keskellä muuta kuin ihailla sen mieletöntä elämänhalua ja pistää kasvattajille iloviestin: ”Siellä se taas menee - vatsa auki revittynä ilman pernaa, takajalka halvaantuneena ja rottweilerin verellä - eikä näy tuntuvan missään!”.


Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle