Paljon koiraa pienessä koossa -
australianterrieri


Australianterrieri on matkannut pitkän taipaleen tilojen työkoirasta nykypäivän seura- ja näyttelykoiraksi.
Tulinen temperamentti on laimentunut yhteiskuntakelpoiseksi käytökseksi ja aussista on muovautunut suosittu kaupunkikoira.



Tuholaistuhoojaterrieri

Australianterrierin juuret työntyvät englantilaisiin terriereihin, vaikka rotu on kehitetty nykyiseen muotoonsa Australiassa. Taustalta löytyvät mm. skyenterrieri, dandiedinmontinterrieri ja vanha skotlantilainen karkeakarvainen black&tan -terrieri. Näiden lisäksi rotuun on tiettävästi yhdistetty myös irlannin- ja yorkshirenterrieriä.

Rodun alkuajat ovat hautautuneet dokumentoidun tiedon ulottumattomiin. Kun tarkoituksena oli jalostaa käyttötarkoitukseensa sopiva koiratyöläinen, ei kasvattamisen pääpaino suuntautunut sukutauluihin. Koiran arvo tuli siitä kuinka hyvin tai huonosti se suoriutui työstään. Ulkomuotoon ei kiinnitetty paljoakaan huomiota.

Australianterrieri kehitettiin hävittämään tuholaisia maatiloilta. Pienten, mutta pippuristen koirien ansiosta rotat eivät päässeet mellastamaan ruokavarastoihin eivätkä käärmeet luikertelemaan pihoihin ja uhkaamaan kotieläimien henkiä.

Aussit kykenivät myös jossain määrin siirtämään karjaa ihmisten apuna, vaikka bordercolliemaisia taitoja niillä ei ollutkaan.

Hyvä, toimiva aussi oli karjatilalliselle kullan arvoinen apulainen.


Jalostuksen tavoite

Rodun varhaisvaiheessa pentuja rekisteröitiin vaihtelevasti kahteen eri rotuun. – Jos pennulla oli karkea karva, siitä tuli australianterrieri. Sileäkarvaisesta tuli puolestaan silkkiterrieri, Bluepepper´s kennelin Marjo Ahola kertoo.

Australianterrierin rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1887 ja rotuyhdistys perustettiin pari vuotta myöhemmin. Tämän Australiassa toimivan yhdistyksen tavoitteeksi tuli kehittää ja vaalia rodun käyttöominaisuuksia. Haluttiin, että australianterrieri säilyy pelottomana ja reippaana työkoirana, joka väsymättä selviytyy tehtävistään kaikissa olosuhteissa.

Jotta aussi pystyisi lunastamaan sille asetetut suuret odotukset, sen tulisi olla rakenteeltaan sopiva tehtäviinsä. Ketteryys oli ehdoton perusvaatimus.

– Rotumääritelmän luomisen aikaan australianterrierit ratsastivat lampailla kun siirryttiin laitumelta toiselle. Aussien piti olla kissamaisen ketterä kyetäkseen hyppäämään lampaan selkään, mutta myös luustoltaan vahva ja lihaksistoltaan sitkeä pystyäkseen tappamaan tuhoeläimiä, Ahola toteaa.

– Käärmeiden nitistäminen vaati koiralta erityisen kehittynyttä reagointikykyä ja sen taidon aussit hallitsivat. Ne hypähtelivät käärmeen ympärillä tanssahdellen ja saivat käärmeen iskemään. Runsas kaulakarvoitus suojasi aussia osumalta. Ärsyyntynyt käärme tähtäsi iskunsa koiran karvoitukseen, josta on iholle vielä hyvän matkaa. Käärmeen iskiessä nopeareaktioinen koira puri käärmettä niskaan. Sen täytyi osua virheettömästi käärmeeseen ja puruvoiman oli oltava kuolettava.


Pohjolan perukoille

Suomeen ensimmäiset australianterrierit tulivat Tanskasta vuonna 1963 ja ensimmäinen kasvattaja oli Anne-Marie Silin kennelnimellä Busses.

- Kaikki alkuvuosien koirat olivat blue&tan -värisiä, tietää vuodesta 1969 australianterriereitä omistanut Harto Stockmari. – Vasta 1970-luvulla Nina Petersen toi tänne Englannista ensimmäisen punaisen uroksen. Koira oli nimeltään Spenmoss Sweet William.

Terrierijärjestön Terrilife-lehden päätoimittajan Marjo Aholan mukaan 1960-luvun australianterrierien huono puoli oli niiden äreä luonne. – Tilannetta korjattiin australiantuonneilla, joiden ansiosta luonteet hieman pehmenivät.

– 1990-luvulla rodunkasvattajien parissa heräsi uusi tuonti-innostus ja Suomeen tuotiin useita vieraslinjaisia koiria rikastuttamaan geenipooliamme.

– Australia on nykyään suosittu tuontimaa ja hyvä niin, sillä australialaiset koirat ovat suomalaisiin verrattuna oikeakokoisempia, eivät yhtä liioiteltuja, Sassatown kennelin Harto Stockmari sanoo.

– Australian aussit ovat edelleenkin peruskoiria eivätkä kaikista näyttävimpiä kehien kiertäjiä. Ne ovat kuitenkin alkuperäisiä ja meidän tulisi muistaa ja kunnioittaa rodun kotimaan näkemyksiä, eikä pyrkiä luomaan omia.

Australianterrierejä on vuosien saatossa ostettu Suomeen Australiasta lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Englannista, USA:sta, Kanadasta ja Uudesta Seelannista. Määrät ovat vaihdelleet vuosittain yhden ja 18 välillä.

Rotu voi 2000-luvun Suomessa hyvin, sillä rekisteröintimäärien perusteella nyt eletään jälleen huippukautta. KoiraNetin mukaan viime vuonna ausseja rekisteröitiin 263 kpl ja vuonna 2005 kaikkiaan 275 kappaletta. Myös kasvattajien määrä kohosi viime vuonna ennätyslukemiin; yhteensä 41 kasvattajalta rekisteröitiin pentu tai pentuja.


Tiukka alkaa joustaa

Nyky-yhteiskunta pyrkii arvostuksillaan muuttamaan käyttökoirarotujen luonnetta koko ajan pehmeämpään suuntaan. Enää ei ole tarvetta raivokkaille vahtikoirille, koiratappeluiden gladiaattoreille eikä täyspäiväisille käärmeiden tappajille.

Useimmat terrierirodut ovat seurakoiraistuneet ja muuttuneet leppoisemmiksi kuin alkuperäiset rodunedustajat. Näin on käynyt myös australianterrierille.

– Aussi on menettänyt kiihkeimmän terrieriluonteensa, jonka kanssa ihmisten oli aiemmin vaikea elää, selvittää Marjo Ahola. – Silti se kykenee yhä metsästämään ja tappamaan hiiriä, rottia, sisiliskoja, lintuja ja muita pihaan yrittäjiä. Jotkut australianterrierit voivat tänä päivänäkin taistella menestyksekkäästi käärmeiden kanssa, mutta eivät toki kaikki. Luonteen pehmentymisen vuoksi moni käärme on osoittautunut aussille liian kovaksi palaksi ja yritykset ovat koituneet koiran kohtaloksi.

Marjo Aholan järkytykseksi yksi hänen kasvattinsa tappoi alle vuotiaana kyyn ja repi sen muutaman sentin paloiksi. Toinen vastaava yritys puolestaan johti kasvatin kiidättämiseen eläinklinikalle tiputukseen. Kyy oli tällä kertaa koiraa nopeampi.

Aholan mukaan australianterrierin täytyy rotuna säilyttää luonteen pelottomuus ja itsevarmuus, vaikka tiukkaa terrieritemperamenttia se ei enää tarvitsekaan. – Nykyisessä seurakoiraroolissaan australianterrierin tulee olla yhteiskuntakelpoinen ja ystävällinen, mutta se saa ilmentää myös alkuperäistä metsästyskoiran luonnettaan.

– Ikävin ja ongelmallisin aussie on luonteeltaan kova, vaikeasti hallittava, aggressiivisesti käyttäytyvä ja epäluuloinen, Harto Stockmari listaa.

Aussikerhon pentuvälittäjänä toimiva Outi Valtonen toteaa aussin olevan luonteeltaan kuin pikku partiolainen. – Se haluaa osallistua ja olla mukana kaikissa touhuissa. Ruuan laitto, pyykkien ripustaminen, saunan lämmittäminen ja saunapuiden tekeminen kiinnostavat sitä takuulla. Edes barbie-leikit, reiän poraaminen seinään tai kauppakassin tyhjennys eivät ole aussin mielestä liian tylsiä seurattaviksi.


Aussienergiaa

Australianterrieri vahtii reviiriään haukkumalla. Vaikka pienen kokonsa vuoksi se ei kykene häätämään pois satakiloista aseistettua tunkeilijaa, voi se silti yrittää.

– Sanotaan että aussi ei hauku ilman syytä. Toisten mielestä niitä syitä vain on yksilöstä riippuen melkoisestikin, Outi Valtonen selvittää. – Monet aussit saattavat haukkumisen lisäksi jutella myös erilaisilla kurkkuäänillä.

– Australianterrierin luonne on parhaimmillaan julkean itsevarma, toteaa Marjo Ahola. – Se ei tiedosta pientä kokoaan ja siksi se on altis tapaturmille. Aussi voi edellyttää esimerkiksi että juna väistää sitä.

Keskivertoaussi on vilkas, touhukas ja iloinen häärääjä, joka kiintyy voimakkaasti perheeseensä. Aussi ei Aholan mielestä sovi ihmiselle, joka etsii helppoa pientä koiraa. – Aussissa on haasteita.

Australianterrieriyhdistys teetti vuonna 2004 kyselyn aussien luonteista. Noin kahden sadan vastauksen perusteella kävi ilmi, että omistajat pitivät koiriaan sosiaalisina, luoksepäästävinä, iloisina, seurallisina, avoimina ja lapsirakkaina. Ne koettiin energisiksi, tekemistä vaativiksi terriereiksi, jotka olivat toisinaan hieman itsepäisiä ja kärsimättömiä.

Negatiivisia luonteenpiirteitä mainittiin olevan arkuudesta kumpuava aggressiivisuus, luonteen liiallinen pehmeys ja itsevarmuuden puute. Osa omistajista koki ongelmaksi koiransa ylivilkkauden, liiallisen haukkumisen ja eroahdistuksen. Useissa vastauksessa tuli ilmi epätoivottava luonteen varautuneisuus ja epäavoimuus.

– Arkuutta ja aggressiivisuutta esiintyy valitettavasti rodussamme, Marjo Ahola harmittelee. – Joskus tähän käytökseen voi löytyä syitä taluttimen yläpäästä, sillä jos aussille ei aseteta rajoja, se alkaa ennen pitkään pelata omilla säännöillään.

– Ympäristötekijöiden lisäksi myös perintötekijät vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Tiedän, että osalle trimmaajista ja eläinlääkäreistä on kertynyt epämiellyttäviä kokemuksia rodustamme. Jotkut trimmaajat kieltäytyvät enää ottamasta ausseja käsittelyyn ja ihan perustelluista syistä, sanoo Ahola.

– Haluan kuitenkin korostaa että suurin osa ausseista on luonteeltaan kivoja koiria.

– Vaikka aussi on pienikokoinen koira, se voi kasvaa koko perhettä pompottavaksi terroristiterrieriksi. Riittää, että sen annetaan pennusta lähtien saada tahtonsa läpi, toteaa Outi Valtonen. – Aussi todellakin täytyy kouluttaa. Se ei välttämättä tarkoita koirakoulukursseja tai kilpailuihin tähtäävää valmentautumista vaan yksinkertaisesti koiran koulimista yhteiskuntakelpoiseksi.

– On tärkeää, että aussi käyttäytyy miellyttävästi kotioloissa ja arkipäivän touhuissa, Valtonen sanoo. – Siihen päästään hyvin pitkälti maalaisjärjellä: koiralle asetetaan rajat, eikä unohdeta rakkautta.


Aussilla voi harrastaa

Australianterrierit ovat ennen kaikkea seuralaisia ja piristävät omistajiensa päiviä lenkittämällä heitä säännöllisesti. Pienestä koostaan huolimatta aussi on energinen liikkuja, joka ei kävelylenkeillä väsy.

Aussien kanssa harrastetaan jonkin verran koe- ja kilpailutoimintaa; tottelevaisuutta ja agilityä. Agilityvalioita ei ole rotuun vielä valmistunut, tottelevaisuusvalioksi on yltänyt yhteensä neljä aussia. Kiivaimman TOKO-innostuksen aika on tosin hiipunut jo vuosikymmeniä sitten, sillä valionarvot on myönnetty 1970- ja 1980-luvuilla.

Nykyään aussien kanssa käydään pääasiassa koiranäyttelyissä. Näyttelyaktiivisuus näkyy muotovalioiden lukumäärässä. Vuoden 2006 loppuun mennessä yhteensä 408 aussille on vahvistettu Suomen muovalion arvo ja joka neljäs näistä on haalinut myös kansainvälisen muotovalion tittelin.

Suorastaan legendaarinen näyttelyura on kohdannut suomalaista Bluepepper´s Woody Woodpeckeriä, jonka menestys ei juuri esittelyjä kaipaa. Tämän koiran ryhmä- ja Best in Show -voittojen ja sijoitusten tarkan lukumäärän tietänee vain sen omistaja Maire Jääskeläinen. Yli kahdensadan jo kuitenkin mennään.


Rakenteesta löytyy vielä hiottavaa

Australianterrierin ulkomuodollisena tavoitteena on ketterä, mutta vahva kokonaisuus.

Marjo Ahola pitää aussien ulkomuodollista tasoa Suomessa varsin hyvänä, joskin myöntää että vaihtelua ja heterogeenisyyttä esiintyy yhä kaikkialla maailmassa.

– Kasvattajien tavoitteena on säilyttää rotu rakenteeltaan käyttötarkoitukseen soveltuvana ja kunnioittaa oikeaa, rotumääritelmän mukaista rotutyyppiä. Oikeat mittasuhteet, kauttaaltaan terve rakenne ja vapaat liikkeet vaativat edelleen kasvattajien ponnistelua, Ahola toteaa. – Vaikka pyrimme aktiivisesti kohti rotumääritelmän ihannekokoa, emme silti tingi voimakkuudesta ja mittasuhteista.

Bristregal kennelin Nina Janger on pannut merkille rodun huomattavat koko-ongelmat. – Kehissä näkyy suuria koiria, jotka ovat jopa viisi senttiä ylikorkeita. Kun koko kasvaa, näyttää liike tehokkaalta ja vaivattomalta jo senkin takia, että rungossa ja raajoissa on pituutta yli sallitun, Janger selvittää. – Koko puhututtaa rodunharrastajia juuri tällä hetkellä ja siitä taitetaan peistä.

– Rotu on tänä päivänä liioiteltu, sillä nähtävillä on jo rungostaan ja päästään liian pitkiä ausseja, ulkomuototuomari Harto Stockmari toteaa. – Niitä esitetään myös epärodunomaisesti korostaen laskevaa selkälinjaa, joka ei tälle rodulle kuulu.

– Australianterrierin ilmeen tulee olla terrierimäisen tarkkaavainen, terävä ja valpas, kuvailee Ahola. – Voimakas pigmentti silmien ympärillä ja kirsussa aikaansaa aussille tyypillisen tavoiteltavan ilmeen. Puutteellisesta pigmentistä ollaan jo pääsemässä eroon, samoin parannusta on tapahtunut kuononselkänahkojen suhteen.

– Vielä on tehtävää karkeiden kallojen, suippojen kuono-osien, silmien muodon ja värin sekä korvien parantamiseksi. Rodunomaiset pienet korvat ovat nekin nykyään tuiki harvinaisia, jatkaa Stockmari.

– Australianterrierin liikkeiden tulee olla voimakkaat, vaivattomat ja suoralinjaiset sekä edestä että takaa, Nina Janger kuvailee. – Jonkin verran kehissä näkee vaikeasti liikkuvia koiria, joilla on joko ylikulmautunut takaosa, ulkonevat kyynärpäät tai ranskalaiset eturaajat.


Karvoihin kajotaan

Ausseilla sallittuja värejä on kolme: blue&tan, punainen ja sandy. Sandy eli hiekanvärinen on punaisen laimentuma.

– Punainen tuntuu tänä päivänä olevan kaikista suosituin, Nina Janger kertoo. – Se on värinä helpoin sekä jalostaa että trimmata. Blue&tan -värisen koiran moitteeton selkäväri on erittäin harvinainen tänä päivänä. Selät ovat liian mustia tai väri sekoittunut tan-värin kanssa niin että selkämanttelissa on punaruskeita karvoja.

Sassatown kennelin Vuolasvirtapalkitun Stockmarin mukaan ”blue&tan” on melko mahdoton jalostettava. – Kun musta haalistuu, myös tan-merkit haalistuvat. Hyvillä tan-merkeillä varustetut koirat taas ovat liian mustia mantteliltaan. Noidankehä pyörii ja pyörii.

Aussin karva ei pysy siistinä ilman käsittelyä. – Jos haluaa että koira näyttää aussilta ja iho pysyy kunnossa, täytyy se trimmata 3-4 kertaa vuodessa, sanoo Outi Valtonen. – Koira, joka on totutettu tähän käsittelyyn pienestä pitäen, suhtautuu toimenpiteeseen tyynesti. Jos turkin hoidosta lipsutaan alusta lähtien siksi että ”koira ei halua”, tulee trimmauksesta myöhemmin todella haasteellinen tehtävä.

Näyttelykoirille trimmaus on tuttua puuhaa. Niiden karvoja työstetään jopa viikon välein.

– Koska australianterrieri on ollut työkoira, sen täytyy kehässä näyttää siltä että se selviää risukosta läpi ilman turkkiin takertuvaa aluskasvillisuutta ja ylimääräisiä männynkäpyjä, Marjo Ahola toteaa.

Turkin käsittely on oma taiteenlajinsa. Nina Jangerin mielestä Suomessa trimmataan toisinaan sekä yli että jätetään lähes trimmaamatta. – Kaiken kaikkiaan kehään vietävät koirat ovat yleensä siistejä ja kauniisti laitettuja.

Janger hämmästelee aussin rotumääritelmän vaatimusta ettei karvaa saisi lainkaan trimmata. – Kaikki näyttelykehissä menestyvät koirat ovat käsiteltyjä. En voisi kuvitellakaan vieväni trimmaamatonta koiraa kehään.

– Toki ylilyöntejä tulee välttää ja saksien kanssa olla varovainen. Luonnollisin lopputulos tulee, jos käyttää pelkkiä sormia karvan nyppimiseen.


Normaali terveystilanne

Australianterrieri ei kuulu Pevisaan eli Kennelliiton ylläpitämään perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastaustamisohjelmaan. Siitä huolimatta lähes kaikki kasvattajat tutkituttavat koiriensa polvet ja silmät.

Aussin yleisimmät sairaudet ovat polvilumpion sijoiltaanmeno (patella luksaatio) ja HC-silmäsairaus. Etenevää verkkokalvon rappeutumaa (PRA) on ausseilla tavattu vaikkei vielä toistaiseksi Suomessa.

Joitakin Calve-Legg-Perthes -sairauksia, diabetestä, allergioita, epilepsioita, häntämutkia, purentavikoja, harraspuutoksia, virtsakiviä ja kivesten laskeutumattomuutta on myös tullut esille.

Marjo Aholan mukaan rotu on normaalilla tavalla hedelmällinen ja lisääntyy hyvin, vaikka steriliteettiäkin on tavattu. – Pienin aussipentue on koostunut yhdestä pennusta ja suurimmissa pentuja oli yksitoista.


Vekkuleita velikultia

Aussit ovat toinen toistaan persoonallisempia koiria. Kunnon terrierien tavoin ne tarjoilevat omistajilleen värikkäitä tapahtumia arjen harmauden keskelle.

Outi Valtosen aussiuros päätteli jo puolitoistavuotiaana että emäntä ei tarjoile sille tarpeeksi liharuokia. Jänispaisti pitää siis pyydystää itse! – Herra lähti usein pupujen perään ja ajoi niitä innoissaan ja pitkään. Koska tällainen ”pyydystä ja nauti” -harrastus ei taajama-alueella ole erityisen turvallinen, alettiin herrakoiran vapaanaoloa rajoittaa.

– Onneksemme se lopettaa nykyään ajon heti kun saalis katoaa eikä jää odottelemaan revanssia. Kuulo kytkeytyy päälle ja emännän kutsuhuudot tavoittavat aivojen ymmärryskeskuksen huomattavasti nopeammin kuin aikaisemmin.

Marjo Aholan kotona asuu neljä aussia; kolme tuontikoiraa ja yksi Suomessa syntynyt.

– Kohta 7-vuotias Beasley on perheemme äijäkoira. Se on mamman oma kultapoika ja lauman tottelevaisin yksilö. Beasley syntyi USA:ssa suureen koiratarhaan ja oli silminnähden järkyttynyt kun Kalifornian aurinko muuttui kainuulaiseen jäätävään syysviimaan. Se kirjaimellisesti hyytyi pihaamme, Marjo naurahtaa. – Beasley on mutkaton ja rehellinen kaveri eikä se koskaan keksi mitään ennalta-arvaamatonta. Aivotoiminta toimii miehisen putkimaisesti. Beasley on raudankova jätkä ja kulmien kuningas, jolta pääsee itku kun kynsiä leikataan.

– Fleur-narttu saapui meille USA:sta. Se vihaa yli kaiken kissoja, siiliä ja oravia. Fleur on kuningatar, jota myös Beasley väistää.

– Bee on Fleurin tytär. Se on sinkkutyttö, joka on vähän hukassa jos mamma ei ole sen läheisyydessä. Bee on ylikiltti blondi jonka ei tarvitse ajatella, koska äiti-Fleur päättää kaikki asiat. Bee tulee toimeen koirien, eläinten ja ihmisten kanssa. Kaikki pitävät Beestä ja Bee kaikista. Beestä on ihanaa olla Bee.

– Ruotsista muuttanut Maisa on omanlainen tapaus, Marjo kertoo. – Maisan vuoksi koiriemme juoksutarhan korkeus nostettiin kahteen metriin ja alaverkko taivutettiin kaivamisen estämiseksi. Se on näet tehnyt karkaamisesta taiteen.

– Maisan vuoksi on juostu lujaa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kerran jouduttiin pysäyttämään jopa liikenne kun Maisa laittoi tassua toisen eteen.

Harto Stockmari on kuullut vaikuttavan tarinan ruotsalaisesta aussikasvattajasta, jonka pieni lapsi käveli pihalla kolmen aussin seurassa. – Yhtäkkiä äiti näki ikkunasta kuinka yksi koirista hyppäsi lasta vasten kaataen hänet ja kaksi muuta ryntäsi eteenpäin kuin ammuttuna. Syy selvisi tuossa tuokiossa.

– Pihassa oli käärme, jonka kaksi ryntäävää koiraa tappoivat sillä aikaa kun kolmas aussi vahti kaatamaansa lasta estäen tätä pääsemästä käärmeen luokse.


Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle