Haukkumaton basenji
voi olla äänekäs


Basenji on koirarotu, joka ei hauku. Mykkiä basenjit eivät kuitenkaan ole, sillä niiden äänivalikoima on hyvin laaja: ne osaavat murista, kähistä, kiljua, käkättää, ulvoa, jodlata ja kirkua. Jokainen basenji ääntelee omalla persoonallisella tavallaan ja kulloisenkin mielentilansa mukaisesti.
Rodulle on leimallista kaikinpuolinen siisteys. Vesilätäköt basenji kiertää kaukaa ja voi vaatia jopa kantamaan itsensä niiden yli. Ja jos sittenkin pisara sattuu räiskymään iholle, pysähtyy basenji kiireesti puhdistamaan itseänsä. Eiväthän valkoiset sukat saa tärvääntyä!



Historiaa

Basenji on yksi alkuperäisimmistä roduista, selvittää Suomen Basenjikerhon puheenjohtaja Anni Toikka erään tutkimusartikkelin tuloksista. Basenjia ei siis ole kehitetty ihmisen valinnan ja systemaattisen jalostustyön avulla, vaan se on paikallisen luonnonvalinnan muovaama.

Basenjien historia ulottuu kauas menneisyyteen, aina kirjoitetun tiedon ulottumattomiin saakka. Siksi täydellistä varmuutta rodun varhaisista vaiheista ei tunneta, mutta joitakin faktoja on säilynyt meidän päiviimme asti. Sellaisia löytyy muun muassa maalaustaiteeesta: muinaisegyptiläisien faaraoiden hautamaalauksissa esiintyy basenjeja muistuttavia lemmikkikoiria.

Faaraoiden mahdin romahdettua basenjeilla on ollut tärkeä rooli afrikkalaisheimojen metsästyskoirina ja tästä syystä ne ovat levittäytyneet melko laajalle Keskiseen Afrikkaan.

Rodun alkuperäisiä asuinpaikkoja otaksutaan olleen mm. Niilin ja Kongo-joen yläjuoksut.

Basenjit ovat näihin päiviin saakka säilyttäneet voimakkaan metsästysviettinsä ja tyypillisen ulkomuotonsa. Basenjit ovat muinaisista ajoista lähtien olleet pystykorvaisia ja kippurahäntäisiä, joiden erikoisuutena on ollut haukkumattomuus ja taipumus kiintyä voimakkaasti omistajiinsa. Voisi kuvitella, että haukkumattomuus olisi haitannut ajavan koiran metsästyskäyttöä, mutta tuohonkin ongelmaan oli löydettävissä toimiva ratkaisu. Alkuasukkaat keksivät jo varhain laittaa basenjien kaulaan koiran etenemisestä tiedottavan puukellon.

Basenjeja on käytetty monenlaisten eläinten metsästykseen, mm. rämerottien, leijonien ja apinoiden. Koirilta vaadittiin todellista rohkeutta ja urhollisuutta saaliseläinten kanssa, sillä esimerkiksi rämerotan paino saattoi olla 13 kilon tietämillä, kun basenji itse on vain noin kymmenkiloinen. Mutta se mikä painossa hävittiin, se sisukkuudessa, nopeudessa ja erinomaisissa metsästysvaistoissa voitettiin.

Yksittäisellä basenjilla ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä leijonanmetsästyksestä hengissä. Siksi koiria tarvittiin useita; suuri lauma basenjeja päästettiin leijonan kimppuun yhtäaikaisesti monelta eri suunnalta ja näin onnistumismahdollisuudet moninkertaistuivat.

Basenjilehden päätoimittaja Tuula Laitinen kertoo, että afrikkalaisten alkuasukkaiden, pygmien, keskuudessa basenjin omistaminen on ollut jopa edellytyksenä naimisiin pääsylle, sillä vain koiran katsottiin takaavan miehelle mahdollisuuden hankkia kylliksi ravintoa tulevalle perheelleen.

Basenjit elivät ja elävät edelleenkin Afrikassa kyläkunnittain eristyneissä populaatioissa ja niiden jalostus on siksi pohjautunut pääosin karuun luonnonvalintaan. Vain vahvat, terveet ja elinvoimaiset yksilöt saattoivat jatkaa sukua, siitä pitivät huolen viidakon armottomilta tuntuvat lait.

Länsimaalaiset tutkimusmatkailijat löysivät basenjit 1800-luvun lopulla Sudanin lounaisosasta ja Kongon (nykyisen Kongon Demokraattisen tasavallan) koillisosasta.

Basenji aloitti länsimaiden valloituksen Englannista vuonna 1923 ja on sittemmin levittäytynyt kaikkialle aivan kylmintä pohjolaa myöten. 1900-luvun alussa rotua kutsuttiin vielä monilla nimityksillä mm. afrikkalaiseksi pensaskoiraksi, kongonterrieriksi, sudaninterrieriksi, Nuem-Nuem – tai Zande-koiraksi.

Basenjien matka Euroopan mantereelle oli hyvin rasittava ja se koituikin useiden yksilöiden kohtaloksi. Vain vahvimmat niistä selvisivät raskaasta ja pitkästä taipaleesta kohti uutta kotimaata. Ulkoisten vaarojen lisäksi toinen riskitekijä tuli sisältäpäin. Afrikkalaisilla koirilla ei nimittäin ollut synnyinmaassaan samanlaista tautikirjoa kuin Euroopassa, eikä niillä siten ollut tarvittavaa vastustuskykyä eli immuniteettia länsimaisia sairauksia vastaan. Kävi samoin, kuin Amerikan intiaaneille, joiden pariin vanhalta mantereelta kulkeutui eurooppalaisille varsin harmittomia tauteja, mutta jotka tappoivat lukemattoman määrän alkuperäisväestöä.

Ne ensimmäiset basenjiyksilöt, jotka selvisivät Englantiin matkustamisen rasituksista, menehtyivät penikkatautiin ja penikkatautirokotteen keksimisen jälkeen osa koirista puolestaan kuoli itse rokotteeseen. Vasta 1930-luvulla basenjin lopullinen juurtuminen Englantiin onnistui. Geenipooli jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi.

– Alkupopulaatioksi on laskettavissa yhdeksän basenjia, Behukai-kennelin Tia Svanberg kertoo. – Myöhemmin Afrikasta tuotiin länteen vielä kolme yksilöä lisää, joten täkäläinen basenjikanta on käytännöllisesti katsoen rakentunut 1900-luvun loppuun saakka 12 yksilön varaan. Kuuden näistä koirista arvellaan olleen jo valmiiksi sukua keskenään, Svanberg mainitsee.

Iso-Britanniaa pidetään nykyisin yhtenä rodun ns. kasvumaana, alkuperäismaan sijoittuessa tietysti Afrikkaan.

Bribas-kennelin Riitta Hautanen kertoo, että länsimaisen basenjin kehityksen kannalta yksi varhaisaikojen kasvattaja nousee ylitse muiden. – Tämä arvostettu kasvattaja on kennel Of the Congon Veronic Tudor-Williams, joka toi Sudanista vuonna 1959 Englantiin narttupennun Fula of the Congon. Fulalla tuli myöhemmin olemaan merkittävä vaikutus nykyisen basenjin oikeanlaiseen tyyppiin; sen keveyteen, gasellimaisuuteen ja aristokraattisuuteen.

Basenjeja on nykyään lukumääräisesti eniten Yhdysvalloissa, joskin on muistettava että Afrikan populaatiokokoa on melko mahdotonta arvioida. Tunnettuja basenjimaita ovat USA:n lisäksi Australia, Iso-Britannia, Ruotsi ja Suomi.

Tia Svanberg kertoo basenjien lähihistorian mullistavasta käänteestä. – 1980-luvulla Yhdysvalloissa levisi yleinen huolestuneisuus basenjien sairauksista, mm. PRA:sta ja Fanconista. Heräsi ajatus tuottaa uutta verta Afrikan viidakoista geenipohjan laajentamiseksi, vaikka ei voitu olla täysin varmoja, olisiko Afrikassa vielä olemassa puhtaita basenjeja ilman vieraiden rotujen vaikutusta.

– Vuosina 1987–88 amerikkalaiset basenjikasvattajat Jon Curby, Michael Work, Damara Bolté sekä Stan Carter tekivät kaksi matkaa Afrikkaan Sudanin ja Zairen rajaseudulle. Matkalle lähtijät olivat erityisen kiinnostuneita näkemään tiikerijuovaisia basenjeja, joista oli heille kerrottu, mutta jollaisia ei oltu koskaan aiemmin nähty länsimaissa, Tia Svanberg selvittää.

Ensimmäisellä matkalla mukana ollut Jon Curby kertoo Susan Coen kirjoittamassa ”The Basenji - Out of Africa to You” – kirjassa näkemästään seuraavasti: ”Yleisesti ottaen aikuiset koirat vaikuttivat terveiltä ja hyväkuntoisilta, koska ne saivat osakseen hyvää kohtelua ja ruokaa omistajiltaan. Kaikilla koirilla oli turkissaan puutiaisia, täitä ja koukkumatoja, jotka varmastikin aiheuttivat koirille vaivoja. Eniten näistä kärsivät pennut ja näyttikin siltä, että vieroitusaika kuuteen kuukauteen saakka oli kaikkein riskialtteinta aikaa pennuille eloonjäämisen kannalta. Näimme useita pentueita, joissa oli aivan nuoria pentuja (viidestä kuuteen viikkoa), mutta vain harvoin 9 – 10 –viikkoisia pentueita, joissa olisi ollut useampi kuin kaksi yhä elossa olevaa pentua. Niistä noin 300 koirasta, jotka näimme, suurin piirtein puolet oli brindlejä.”

Tia Svanberg jatkaa uusien afrikkalaisten historiasta: - Näiden kahden matkan saldona saatiin länsimaihin yhteensä 21 basenjia. Aluksi jännitettiin, että suostuisiko Amerikan Kennelliitto virallisesti rekisteröimään nämä uudet tuonnit, joiden sukutauluista ei ollut dokumentoitua varmuutta, Svanberg kertoo. – Lopulta kuitenkin monien byrokraattisten toimenpiteiden jälkeen sekä Amerikan Basenjikerho että Amerikan Kennelliitto hyväksyi näistä tuonneista kolmetoista rekisteröitäviksi. Samalla USA hyväksyi myös brindlen värityksen.

– Uusia afrikkalaistuonteja kutsutaan Avongara-koiriksi. Avongara-koiriksi nimitetään myös näiden koirien jälkeläisiä, joiden taustoissa ei ole länsimaisen jalostustyön vaikutusta, Svanberg sanoo.

– Uusien tuontien ja niiden jälkeläisten terveydentilaa ja ulkomuotoa seurataan tarkasti. Kaikki Amerikkaan tuodut Avongara-koirat on silmätarkastettu ja tutkittu perinnöllisen hemolyyttisen anemian osalta. Niillä ei ole ainakaan vielä ilmennyt Fanconia, HA:ta tai PRA:ta, joskin seitsemällä koiralla on silmissä todettu PPM. Lisäksi uusien afrikkalaisten terveyspuolen haittoina on ilmennyt tyriä sekä taipumusta allergioihin, Svanberg luettelee.

Uudet basenjituonnit ovat laajentaneet omalta osaltaan rodun länsimaista geenipohjaa ja lisäksi ne ovat tuoneet mukanaan myös toivottavia ulkomuodollisia hyveitä, kuten voimakasta pigmenttiä ja hyviä liikkeitä. – Toki niilläkin on omia vähemmän toivottuja piirteitä, kuten pitkiä selkiä, outoja pään muotoja, löysiä häntiä ja ei-toivottavia värityksiä. Luonteeltaan osa uusista tuonneista ja niiden jälkeläisistä on villieläinten tapaan arkoja ja varovaisia, toiset taas puolestaan turhankin dominoivia, Svanberg kertoo avoimesti näiden koirien hyvistä ja huonoista puolista.

– Avongara-koiria kohtaan on ollut nähtävillä kahdenlaisia jalostuksellisia pyrkimyksiä. Niitä on toisaalta Amerikassa yhdistetty vanhoihin jalostettuihin basenjilinjoihin tarkoituksena saada helpotusta väistyvästi ilmeneviin perinnöllisiin sairauksiin, toisaalta muutama kasvattaja yrittää säilyttää Avongara-linjoja sellaisenaan puhtaana, Svanberg mainitsee. –Uusien tuontien vaikutus on toistaiseksi näkynyt voimakkaimmin nimenomaan Amerikassa, koska Avongara-koiria on viety ulkomaille vasta kourallinen.


Basenjit Suomessa

Basenjit saapuivat Pohjoismaista ensin Norjaan, sitten Ruotsiin ja lopulta Suomeen. Suomen ensimmäiset basenjit toi 1960-luvun puolessavälissä rouva Dors Löflund. Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuonna 1967. Muita alkuaikojen suomalaisia basenjikasvattajia olivat Uulan-kennelin Martti Korkia-aho, Goldraisin Seppo Jauro, Visakoivun Kirsti Koivu ja Gyltholmens’in Helga Kauste.

Rekisteröintimäärissä on tapahtunut lievää, mutta hallittua kehitystä. Nykyiset vuosittaiset rekisteröinnit ovat asettuneet noin 50–60 koiran välille, viime vuonna kirjoihin vietiin 78 uutta basenjia. Anni Toikka kertoo, että vuositasolla rekisteröintien jonkinasteista heittelyä aiheuttaa pentujen sattumanvarainen syntyminen juuri vuodenvaihteeseen. – Olosuhteista riippuen tämä suma voi kasaantua joko joulu- tai tammikuulle.

Zuketin-kennelin Marja Blomqvist kiittelee, ettei basenjista ole onneksi koskaan tullut muotirotua, eivätkä rekisteröintimäärät ole missään vaiheessa lähteneet jyrkkään nousuun. Suomen basenjikanta on tällä hetkellä arviolta reilun 400 yksilön kokoinen.

Tuontikoiria saapuu maahamme muutamia vuosittain, lähinnä Australiasta ja Yhdysvalloista. Kaikkiaan vuosien saatossa Suomeen on tuotu yhteensä 71 basenjia. – Suomalaista basenjilaatua arvostetaan maailmalla. On sanottu, että Amerikan ja Australian lisäksi Suomessa on ulkomuodoltaan maailman parhaat koirat, kertoo basenjiharrastaja Anna Karri.

Avongara-basenjien levittäytyminen kantaan on 2000-luvun kiinnostava yksityiskohta länsimaisessa basenjikasvatuksessa. Ensimmäinen puhdas Avongara saapui Suomeen vuonna 2001. Se oli samalla myös koko Euroopan ensimmäinen uutta afrikkalaista linjaa oleva yksilö.

– Jo aiemminkin Pohjoismaihin oli tuotu basenjeja, joiden suvussa esiintyi avongaralaisia koiria, vaikkakin hieman kauempana sukutauluissa, Tia Svanberg kertoo. – Uusafrikkalaisuus näkyi kuitenkin jo näiden koirien ilmiasussa, sillä tavallisesti afrikkalaisten linjojen vaikutukset kulkevat mukana monia sukupolvia. Avongaralaisten perintönä seuraa usein suuret korvat ja löysä häntä, mutta toisaalta myös pitkä kaula, hyvät kulmaukset ja erinomaiset liikkeet.

– Uusien afrikkalaisten elinvoimasta kertoo positiivisella tavalla niiden jalostettuja linjoja suuremmat pentuekoot ja uroksilla kivesten aikaisempi laskeutuminen, Tia Svanberg mainitsee. – Nämä afrikkalaiset ovat todella kuuma puheenaihe basenjimaailmassa ja parhaillaankin suunnitellaan useita hakumatkoja Keskiseen Afrikkaan.


Suomen Basenjikerho

Suomen Basenjikerho on basenjiharrastajien vuodesta 1972 toiminut oma yhdistys. Sen perustamisen yhteydessä asetettiin varsin kunnianhimoiset tavoitteet: pyrkimyksenä oli saada kaikki basenjien omistajat jäseniksi, muodostaa kerhosta yhtenäinen ja kotoinen yhdistys, saada rotujärjestöoikeudet ja vaalia rotua Suomessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Rotua harrastavan yhdistyksen oikeudet kerho saavutti jo toimintansa alkuvuosina, mutta rotujärjestöoikeuksia sillä ei vielä ole. Kunhan koiramäärävaatimus täyttyy, Basenjikerhosta tullee yksi suurista. Rotujärjestönä toimii tällä hetkellä Suomen Vinttikoiraliitto.

Tarkasteltaessa kerhon toimintaa nyt 2000-luvulla on miellyttävää todeta, että se on onnistunut tavoitteissaan hyvin. Kerhon jäsenmäärä on nelisensataa eli kerhon jäsenmäärä vastaa hyvin suomalaisten basenjien lukumäärää. Myös yhteen hiileen puhaltaminen on onnistunut ja henki jäsenistön parissa vaikuttaa erittäin hyvältä.

Basenjikerhon jalostustoimikunta on toiminut vuodesta 1974. Yleisesti koirayhdistyksissä johtokunta nimittää toimikunnan omien näkemystensä mukaan, mutta Basenjikerhon jalostustoimikunnan kasaamistapa on totuttuun rakennelmaan verrattuna poikkeuksellinen ja enemmän jäsenistön ääntä huomioiva. Vuosikokous nimittäin valitsee tämän toimikunnan kaksivuotiskaudeksi suoralla vaalilla. Systeemi vaikuttaa toimivalta ja nauttii jäsenistön luottamusta, se näkyy jalostustoiminnan laaja-alaisena arvostuksena ja toiminnan sujuvuutena. Jalostustoimikunnan rooli on tässä yhdistyksessä aktiivinen ja yhteistyö kasvattajien kanssa kiitettävää; lähes kaikki kasvattajat anovat jalostustoimikunnan suositusta suunnittelemiinsa pentueisiin.

Yhdistyksen vuosittaista toimintaa on laadukkaan nelivärisen jäsenlehden julkaiseminen ja mm. alkukesän erikoisnäyttely, johon on perinteisesti osallistunut noin sata basenjia. Se on suuri määrä rekisteröintilukuihin suhteutettuna.


Rodun erikoispiirteet

Basenjilla on muutama varsin erikoinen ominaisuus, joista se rotuna tunnetaan. Erityispiirteistä ehdottomasti tunnetuin on sen haukkumattomuus, johon syynä on todennäköisesti kurkunpään poikkeuksellinen rakenne. Haukkumattomuudestaan huolimatta basenji ei todellakaan ole äänetön koira, vaan itse asiassa sen ilmaisutaito on laaja ja kauaskantoinen.

Toinen basenjien erityistuntomerkki on narttukoirien kiimakierto. Kun koiraeläimille normaalisti tulee juoksuaika kahdesti vuodessa, basenjien kierto kestää vuoden. Kierto noudattelee Afrikan vuodenaikojen vaihtelua ja on siten kytköksissä paikalliseen ilmasto- ja ravintotilanteeseen. Jälkeläisiä on tarkoituksenmukaista tuottaa vain silloin, kun niillä on jokseenkin hyvät edellytykset selvitä aikuisikään. Nykyajan ilmiönä tosin basenjikin voi toteuttaa tiheämmän kiimarytmin erityisesti sen asuessa samassa taloudessa muunrotuisten narttujen kanssa. Kaikki basenjiurokset eivät kuitenkaan suostu astumaan narttuja tähän välijuoksuun.

Kolmas harrastajien nimeämä erityispiirre on basenjin turkin hajuttomuus. Basenji voi tästä syystä olla siisteyttä arvostavan ihmisen mieleen, sillä se ei märkänäkään haise koiralle. Basenjin ominaistuoksun kerrotaan muistuttavan auringossa lämmennyttä hiekkaa. Basenji on hyvin tarkka hygieniastaan ja se saattaa kissamaisesti nuolla turkkinsa puhtaaksi jopa useita kertoja päivässä.


Luonne

Rotumääritelmä kuvaa basenjin itsenäiseksi ja älykkääksi. Se on omistajaansa kiintynyt ja valpas koira, joka voi olla vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväinen.

Basenjin vahva mukavuudenhaluisuus ja horjumaton käsitys omasta erinomaisuudesta yhdistettynä vähäiseen miellyttämisenhaluun tekee siitä koiran, johon ihminen saa yhteyden vain hienovaraisella oveluudella. Ei fyysisellä voimalla, eikä varsinkaan pakolla. Palveluskoiramaista omistajaansa palvovaa asennetta ei basenjeista löydy.

– Basenjit ovat kiehtova yhdistelmä tarmokkuutta ja mukavuudenhalua, rohkeutta ja varovaisuutta, hellyyttä ja kylmäkiskoisuutta, kertoo Sternhimmels-kennelin Anneli Pukkila. – Vaikka sokeaa tottelemista on basenjilta turha odottaa, ovat nartut kuitenkin yleensä uroksia huomattavasti mukautuvampia ihmisen johdateltaviksi.

– Basenji oppii asioita helposti, mutta tottelee yleensä vain jos kokee siitä itse hyötyvänsä, Hanishan-kennelin Hanni Joronen sanoo. Joronen kertoo lyhytkarvaisen basenjin todella arvostavan lämpöä, pehmeyttä ja puhtautta. – Ne suorastaan vihaavat loskaa ja sadetta. Huonolla ilmalla basenji voi pidätellä tarpeitaan aivan viimeiseen saakka ja hakeutua ulos vasta äärimmäisen hädän hetkillä.

Tia Svanberg kertoo, että ensimmäiset Suomeen tuodut basenjit olivat valitettavan ikäväluonteisia. Siksi monilla ihmisillä on edelleenkin se käsitys, että basenjit olisivat kauttaaltaan jokseenkin vaikeita ja vihaisia koiria. – Tosiasiassa basenjien luonteet ovat Suomessa parantuneet huimasti ja ovat nykyään yleensä hyvin miellyttäviä.

Kasvattajat alkoivat onneksi jossain vaiheessa kiinnittää jalostusvalinnoissaan aikaisempaa enemmän huomiota luonteisiin ja siksi edistystä on näkynyt viimeisten 15 vuoden aikana.

– Seurakoiramaisuudesta huolimatta on tärkeää muistaa, että basenjit ovat perusvaistoiltaan edelleen metsästyskoiria ja niiden alkukantaiset vaistot ovat vahvat, Svanberg sanoo.

– Basenjien tapa murista luo helposti sellaisen mielikuvan, että basenjit olisivat vihamielisiä. Toisenrotuisten koirien voi olla vaikea käsittää, että basenjin murinalla on aivan eri merkitys kuin koirien kielessä yleensä, sillä murinalla basenji kompensoi haukkumattomuuttaan. – Väärinymmärrykset ovat erittäin yleisiä sekä koirien että ihmisten parissa, Svanberg toteaa.

– Basenjissa on läsnä kaksi täysin vastakkaista puolta: tutut ihmiset saavat basenjin jodlaamaan onnesta ja heiluttamaan villisti kippurahätäänsä, tuntemattomia ihmisiä basenji saattaa sen sijaan vain varovasti nuuhkaista. Voi kestää pitkäänkin, että basenjilta heltiää vieraille lupa silitystuttavuuteen, Svanberg selventää. – Tosin on olemassa sellaisiakin basenjeja, jotka ovat välittömästi kaikkien kavereita vailla rodulle tyypillistä pidättyväisyyttä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että nämä koirat ovat harvassa.

Basenji on erittäin voimakkaasti reviiritietoinen koira ja se vahtii omaksi kokemaansa aluetta määrätietoisesti. Basenjin reviiri ei käsitä vain omaa asuntoa tai taloa pihoineen, vaan laajentuu usein yllättäviinkin mittasuhteisiin ja kattaa ennen pitkää kaikki sen kulkemat kävelyreitit. Näillä alueilla basenji saattaa esiintyä melko aggressiivisesti, etenkin samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan.

– Jos tuttavapiirissäsi on sellainen koira, jonka kanssa basenjisi olisi syytä tulla toimeen aikuisena, koirien on hyvä tutustua jo pentuina ja tavata säännöllisesti, Hanni Joronen kertoo. – Näin menetellen voidaan pahimmat ylilyönnit välttää.

Pennun totuttaminen kaikenlaisiin elämän ilmiöihin kuten vieraisiin ihmisiin, koiriin ja kaupunkien hulinaan ovat tärkeitä tulevaisuuden eväitä basenjipennulle. Elämänkokemusten puuttuminen ja köyhä kokemusmaailma saattavat muovata basenjista luonteeltaan hyvinkin aran. – Joissakin tapauksissa jopa pelkopurijan, varoittavat monet basenjiharrastajat.

Anneli Pukkilan mukaan oma perhe on basenjille rakas, mutta vieraan suhteen se saattaa harkita hyvinkin tarkkaan, onko lähempi tuttavuus sille edes tarpeen. – Suhteessaan toisiin koiriin ei basenji ole kaikkein suvaitsevaisimpia.

– Ihannebasenji on älykäs, tavattoman utelias ja itsenäinen, omistajaansa kiintyvä ja valpas. Basenjin ystävällisyys ei kuitenkaan juuri koskaan ole mielistelevää ”pusipusia”, vaan astetta viileämpää laatua. Ventovieraaseen suhtautuminen on pidättyväistä, arvokkaan välinpitämätöntä ikään kuin basenji sanoisi: ”Olet minulle pelkkää ilmaa”, Pukkila kuvailee.

– Vaikka valtaosa basenjeista on sävyisiä, ei aggressiivisuus ole rodussamme täysin tuntematonta, Pukkila mainitsee. – Toisinaan on kuitenkin vaikea sanoa, onko se käytös synnynnäistä vai tavalla tai toisella ihmisen esille provosoimaa? Alkukantaisen basenjin sietokyky, mitä tulee sen reviirille tunkeutumiseen tai sen henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamiseen kun ei ole kaikkein venyvintä lajia, Anneli Pukkila selvittää.

– Jonkin verran kannassa esiintyy rodulle hyvin epätyypillistä arkuutta. Mutta kaikki, minkä rotuun perehtymätön ihminen arkuudeksi tulkitsee, ei sitä kuitenkaan ole, sanoo Pukkila. – Basenji, joka paikkaa vaihtamatta kääntää päänsä pois ventovieraan tarjotessa makupalaa, käyttäytyy niin silkkaa arvokkuuttaan sillä lahjukset eivät voi sitä vähempää kiinnostaa. – Basenji, joka hypähtää salamana taaksepäin huomatessaan tiellä lojuvan kepin, menettelee vain luontaisen varovaisesti: ”Hui, käärme!”. – Tiedän basenjeja, jotka ovat ennakointinsa ja reaktionopeutensa ansioista säästyneet kyynpuremilta, Anneli Pukkila kertoo. – Jos käärmeeksi luultu keppi ei lähdekään liikkeelle, hiipii normaali basenji sen kyllä tutkimaan alun kauhistuksesta toivuttuaan.

Bulldobas-kennelin Tiina Taavitsainen toteaa yksikantaan, että vihaisuus ja pelokkuus eivät ole toivottavia luonteenpiirteitä basenjeille. – Tosin niihin ei pidä sekoittaa sellaisia tilanteita, joissa koira reagoi kun esimerkiksi ulkomuototuomari lähestyy koiraa takaapäin, nappaa uroksen palleista kiinni, nostaa takapään ilmaan tai vetäisee hännän yhtäkkisesti suoraksi. – Luojalle kiitos, että näistä epäasiallisuuksista on jo melkein päästy, Taavitsainen kiittelee. – Täytyy ymmärtää, että basenji on pohjimmiltaan villikoira ja kaikki mikä tulee takaa varoittamatta, merkitsee sille hengenvaaraa.

Anita Sandqvist kertoo, että basenji on todella kuin villikoira, joten on ymmärrettävää ettei siltä voi odottaa kovin hienostelevaa käytöstä. – Eloonjäämiskamppailu on arkipäivää Afrikan viidakoissa. Ruoka pitää pyydystää joko nopeita jalkoja hyväksikäyttäen tai sitten se täytyy yrittää hankkia oveluudella. Basenjin ruokahalu on aivan pohjaton, se elää ikään kuin jokainen suupala voisi olla viimeinen koskaan, Sandqvist naurahtaa.

Basenjilehden päätoimittaja Tuula Laitinen toteaa, että basenji ei yleensä sovellu kovin hyvin ensimmäiseksi koiraksi, sillä tämä rotu vaatii omistajaltaan keskimääräistä enemmän kokemusta koiranpidosta.

– En voi millään ilveellä kuvitella itselleni hiirimäisen luonteen omaavaa basenjia, Anita Sandqvist sanoo. – Kyllä tällä rodulla kuuluu sykkiä villikoiran sydän ja siihen liittyy basenjimaisesti tietty ylenkatseisuus. Jos toinen koira tunkeutuu sen reviirille, basenji käyttäytyy kun muukalainen tulisi varastamaan sen ruokaa ja reaktio on tulinen. – Basenjin elämänasenne on, että kaikki pyörii sen oman navan ympärillä ja muut ovat vain kilpailijoita, jotka ovat aivan takuuvarmasti viemässä siltä jotain.


Vahva riistavietti

Basenji on vahvaviettinen metsästyskoira, jota voi ulkoiluttaa turvallisesti vain joko hihnassa tai tarkasti aidatulla alueella. – Jos basenji näkee pienen vilauksenkaan riistasta, se ampaisee takuuvarmasti jahtiin, Anneli Pukkila kertoo. – Eteen sattuvat aidat ovat vain hidasteita, eivät todellisia esteitä. Ne voidaan ylittää joko hyppäämällä, kiipeämällä tai pienimmästäkin kolosta ali tai läpi puikahtamalla. Basenji ei saalistusvimmassaan jää kuuntelemaan omistajan mielipiteitä jahdin tarpeellisuudesta, filosofiset pohdinnat se jättää suosiolla muille. – Eikä basenji ole myöskään turhan valikoiva riistan suhteen, Pukkila vakuuttaa. – Sille kelpaa lähes eläin kuin eläin alkaen jäniksestä tai naapurin kissasta aina maahan erehtyneeseen oravaan ja lintuun saakka. Näköhavaintokaan ei ole välttämätön, sillä basenji katoaa liukkaasti omille teilleen myös kiinnostavien hajujälkien houkuttelemana, Pukkila selvittää basenjin riistavietin olemusta. – Toisinaan omistajat unohtavat, ettei rodun vahva riistavietti suinkaan ole jäänyt Afrikan jahtimaille. Valitettavaa on, että hetken unohduksesta voi aiheutua suunnattoman suuri suru. Useat basenjien ennenaikaisista kuolemista johtuvat nimittäin syöksymisestä liikenteen sekaan.

Basenjin saalistusvietti on huomattavan voimakas ja erittäin helposti aktivoituva. Basenjien saalisvietin virittäytyneisyydestä kertoo Riitta Hautanen. – Basenji lähtee kaiken liikkuvan perään - jopa maassa lentelevät kynttä isommat roskat saavat aikaan saalisvietin aktivoitumisen. Ja kun koirien nopeus on valtava, tilanteet voivat kehittyä sekunnin murto-osissa omistajan kannalta huolestuttaviin mittasuhteisiin.

Tiina Taavitsainen kehottaa basenjinomistajia etsimään koirilleen turvalliset ulkoilupaikat. Tällaisia ovat hänen koirilleen olleet sulan veden aikaan tuttu mökkisaari, talvella kaukana teistä sijaitseva järven jää ja metsäaukea jossain syvän tiettömän tien päässä.


Millaiselle ihmiselle?

Anita Sandqvist mukaan basenji sopii ihmiselle, joka tuntee jo entuudestaan koirien käyttäytymistä, niiden vietti- ja vaistotoimintoja. – Hyvä äänenkäyttö, oveluus ja koirakohtainen yksilöllinen ideointikyky on eduksi basenjin omistajalle, Sandqvist toteaa. – Jo sillä, että basenji kokee sinut järkevänä ja kunnioitettavana isäntänä ja päättää luottaa sinuun, pääset pitkälle. Basenjia ei koskaan kannata hankkia vain siksi, että ihastuu koirakirjan kivannäköiseen eläimeen. Basenji on paljon enemmän kun kuvasta voi koskaan aavistaa. – Basenji on liikunnallisen ihmisen koira, jota ei pidä ottaa sohvakoristeeksi, Anneli Pukkila varoittaa. – Vaikka basenji kylmänarkana rotuna lepäilee mielellään sohvalla etenkin talvipakkasilla, kurakeleillä ja vesisateilla eikä sillä silloin tunnu olevan minkään valtakunnan hoppua lähteä lämpimän peittosi alta, on se vain osatotuus. Kun kylmyys ja kosteus ovat taaksejäänyttä aikaa, basenjista kuoriutuu jälleen esiin aktiivinen ja äärettömän nopea juoksija. Silloin ihmiseltä vaaditaan viitseliäisyyttä luoda koiralleen puitteet, joissa sen energia voi kanavoitua luvalliseen tekemiseen.

– Basenjin omistajan on oltava alusta lähtien määrätietoinen ja johdonmukainen, Pukkila sanoo. – Epäröinnit ja lipsumiset tapakasvatuksessa kostautuvat, sillä ennen kuin huomaatkaan, basenji johtaa sinua ottelulukemin kuusi-nolla.

– Omapäisen, uteliaan ja kekseliään koiran kanssa eläminen vaatii pitkää pinnaa ja myös joidenkin asioiden painamista villaisella siksi, että alkukantaisen basenjin halu miellyttää ihmistä on hyvin minimaalinen. – Vaikkakaan kaikkea ei tarvitse hyväksyä ainoastaan siksi, että koirasi sattuu olemaan basenji, Pukkila teroittaa. – Mutta ihan pienistä sattumuksista, kuten auki jääneen laukun tyhjentämisestä tai pöydälle unohtuneen ruuan hotkimisesta ei kuitenkaan kannata isommin riehaantua. - Keittiön pöydälle jätetty leipä on kuin katettu basenjille, tuolien sijainnista riippumatta, Pukkila naurahtaa.

– Jos haaveilet suurista saavutuksista tokokentillä, niin valitse rotu, jonka kanssa unelmat ovat verrattomasti helpommin toteutettavissa, Pukkila kehottaa. – Basenjilla kyllä riittää päätä oppimiseen mutta ei välttämättä kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen suorittamiseen tai asioiden toistamiseen. – Tämä ei toki tarkoita, etteikö basenjia voisi kouluttaa. Toki voi ja koulunkäynti voi siitä olla hauskaa, kunhan toteutus ei ole turhan ryppyotsaista.

Pukkila ei suosittele basenjia kokemattomille lapisiperheille. - Basenjissa saattaa olla aivan liiaksi haastetta perheelle, jossa on pieniä lapsia, mutta ei aiempaa koirakokemusta, sillä basenjista ei ole lasten halinalleksi.

Tiina Taavitsainen kehottaa basenjia harkitsevaa lukemaan ensiksi paljon koirakirjoja, jotta kaikille koirille yhteiset perusasiat tulisivat tutuiksi. – Sen jälkeen kannattaa selvittää kasvattajilta ja toisilta basenjin omistajilta madollisimman paljon rodun käyttäytymisestä, käydä tutustumassa basenjeihin ja uskoa kaikki kummallisuudet ja neuvot, sillä ne ovat tosia.

Basenjin kanssa on vähän sama tilanne kuin italialaisten autojen suhteen: niitä joko rakastaa tai sitten niitä ei voi sietää. – Tämä on varmaan jonkun mielestä turhan yksinkertaistettu kuvaus, mutta minusta basenjille tyypilliset luonteenpiirteet kuuluvat olennaisena osana sen viehätykseen, ja ne juuri jakavat mielipiteet kahtia, basenjiharrastaja Tuula Laitinen määrittelee.

Basenjikerhon toisena pentuvälittäjänä toimiva Tia Svanberg toteaa, että pentuvälitykseen tulee eniten soittoja juuri kesän tienoilla, kun ihmiset haluaisivat ottaa basenjipennun kesälomaansa vasten. – Pentusesonki on kuitenkin aina keskitalvella. Se, että basenjeilla on tavallisesti vain kerran vuodessa juoksuaika vähentää onneksi rodun suosion kasvua. Vain kaikkein kiinnostuneimmat ihmiset ovat valmiita odottamaan talveen ja ottamaan silloin pennun.


Maasto- ja ratajuoksukilpailuista

Rotumääritelmä mainitsee basenjin olevan sekä metsästys- että seurakoira. Luontaista metsästysvaistoaan ja erinomaista nopeuttaan se voi loistavasti hyödyntää vinttikoirien maasto- ja ratajuoksuissa, joihin rotu on saanut kilpailuoikeudet vuonna 1998.

Maastojuoksu jäljittelee luonnonmukaista metsästystilannetta. Siinä kaksi koiraa saalistaa vaihtelevassa maastossa kulkevaa viehettä ja koirien nopeuden lisäksi arvostelukriteerinä on metsästystyyli. Ratajuoksukilpailut ovat luonteeltaan kurinalaisempia, sillä tasaisella juostavalla radalla voi olla kerrallaan kuusikin koiraa ja niiden tulee edetä toisiaan häiritsemättä. Ratajuoksun arvostelu pohjautuu pääasiallisesti nopeuteen.

Suomen ensimmäiset käyttövaliot maastojuoksukilpailuista valmistuivat vuonna 2001 ja radalta vuonna 2004. Menestyneimpiä juoksijoita ovat tähän mennessä olleet basenjit Ajibu All My Loving, Bulldobas Caliente Candela, Furahan Fulana, Furahan Ubora Kito, Sternhimmels Caeli Regina ja Sternhimmels Quid Novi. Erityisen huikean uran on tehnyt Maria ja Esa Nissilän Ajibu All-My-Loving, joka on saavuttanut kolmoisvalion arvon alle kolmevuotiaana. Se on siis Suomen Muotovalio (FIN MVA), käyttövalio radalta (FIN KVA-r) ja maastosta (FIN KVA-m) sekä molempien juoksulajien tuore Suomen Mestari mallia 2004 (SM-04 ja SMM-04).

Basenjien ratajuoksun Maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin viime vuonna Suomessa. Isäntämaata ei voitu moittia turhasta vaatimattomuudesta, sillä sekä narttujen että urosten mestaruudet jäivät Suomeen. Uroksissa MM-tittelin saavutti Furahan Fulana ja nartuissa Furahan Ubora Kito.


Harrastuksista

Basenji on hyvin suosittu näyttelykoira. Koska suomalaisten basenjien ulkomuodollinen laatu on erinomainen ja menestyjien kärki melko laaja, on huippuhetkiä nähty suurissakin arvonäyttelyissä aina terävintä kärkeä myöten.

Harrastajat nimesivät rodun suuriksi näyttelytähdiksi seuraavat multivaliot ja -voittajat: Azenda Dreamtime, Borasus Juel of the Sun, Kidoko, Sternhimmels Ich Bin´s, Sternhimmels Venia Bona ja Silentium Faida. Lisäksi esille tuli suuri joukko ryhmävoittajia ja vuoden basenjiuroksia- ja narttuja. Basenjikasvattajista useimmin parrasvaloihin on nostettu Sternhimmels kennel, joka on onnistunut voittamaan Kennelliiton Vuoden kasvattaja –kilpailun.

Nykyään basenjeja näkee näyttelykehien ja maasto- ja ratajuoksukilpailujen lisäksi myös agilitykentillä ja jopa tottelevaisuuskokeissa. Erityisesti agility on viime vuosina nostanut suosiotaan ja nyt jääkin nähtäväksi, leipoutuuko rodun parista lähivuosina ihka ensimmäinen agilityvalio. Edellytykset siihen on, sillä Anja Alasen Amanda-basenji kilpailee jo agilityn korkeimmassa 3-luokassa.

Basenjien toistaiseksi ainoan tottelevaisuuskokeiden alokasluokan ykköstuloksen on saavuttanut Riitta Hautasen ohjaama Abidjan. Työtä tuloksen saavuttaminen vaati useiden vuosien verran, mutta lopputulos varmasti kruunaa satsaukset. Basenjeja on luonnetestattu tähän mennessä vain muutamia.

– Basenjikerho on vastannut kasvavaan harrastusintoon järjestämällä agilityteemapäiviä, jolloin on ollut mahdollista kokeilla lajia turvallisesti aidatulla kentällä, Basenjikerhon puheenjohtaja Anni Toikka selvittää. – Tavoitteena onkin nyt saada kasattua joukkue ensi vuonna agilityn megatapahtumaan Agirotuun.

– Tottelevaisuuden saralla ollaan myös oltu aktiivisia: keväällä kerhon järjestämä basenjien arkitottelevaisuuskurssi tuli aivan hetkessä täyteen, Toikka riemuitsee. – Ihmiset ovat käsittäneet, että vaikka basenji ei ole kaikista helpoin koulutettava, tehtävä ei suinkaan ole mahdoton. Basenjihan on ahne ja älykäs koira ja tätä yhdistelmää voi oppia koulutuksessa hyödyntämään.

– Kerholla on myös oma canicross-harjoittelurinki, johon kuuluu hieman alle kymmenen koirajuoksusta kiinnostunutta basenjinomistajaa. Tavoitteena on, että joukkue osallistuu vuoden aikana johonkin koirajuoksutapahtumaan, Toikka suunnittelee.


Ulkomuoto

Basenji on keskikokoinen rotu, jonka säkäkorkeus on 40–43 senttimetrin tuntumassa. Painoa uroksilla on tavallisesti noin 11 kg ja nartuilla 9,5 kg.

Basenjin olemus on kauttaaltaan suurta itsevarmuutta uhkuva. Sen ilme on etäisen viileä ja hieman salaperäinenkin tummine mantelinmuotoisine silmineen. Päätään basenji kannattelee ylväästi pystyssä.

Anneli Pukkila kertoo, että ihannebasenji on korkearaajainen, neliömäinen ja gasellimainen koira, jolla on kaunis päärynänmuotoinen pää. – Oikeanlainen pää muodostuu ylöskiinnittyneistä pienistä etunojaisista korvista, kauniista otsarypyistä ja tummista vinoasentoisista silmistä. – Koiran ollessa tarkkaavainen sen otsa rypyttyy mietteliäästi.

Hyvärakenteinen basenji liikkuu sujuvasti ja joustavasti. Kulmaukset eivät kuitenkaan saa olla liioitellun voimakkaat, vaan juuri basenjille rodunomaiset; näin se voi liikkua pitkin ja vaivattomin askelein. Näyttävä, mutta basenjille epärodunomainen villakoiramainen takapotku ei ole tavoiteltava ominaisuus.

– Oikein liikkuva, ryhdikäs ja selkälinjansa pitävä basenji on niin kaunis, että sitä ei voi kuin ihailla, Tiina Taavitsainen huokaa.

Basenjin häntä kiinnittyy hyvin korkealle ja se rullautuu joko yhdelle tai kahdelle tiukalle kiepille. Häntä on kuin selän päälle asetettu tiivis torttu.

Basenjin karvapeitteen tulee olla lyhyttä, tiivistä ja silkkistä, väriltään kauniin oranssinpunaista, syvän puhdasta mustaa tai raidallista. Osa basenjeista kasvattaa täkäläisessä ilmastossa itselleen talveksi lyhyen, mutta tiiviin pohjavillan. Yleisin rodun väreistä on punavalkoinen. – Muita sallittuja värejä ovat puhdas mustavalkoinen, tricolor eli mustavalkoinen ruskeilla tan-merkeillä, musta-parkinruskea-valkoinen eli ns. fulamusta, jossa mustien karvojen seassa on punaruskeita karvoja ja uusimpana hyväksyttynä värinä mukaan on saatu juovikas eli brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja, Anneli Pukkila luettelee.

– Jotta basenji olisi väritykseltään tip-top, pitäisi valkoisia värimerkkejä olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoinen piirto eli naaman keskellä kulkeva juova on sallittu, samoin valkoiset raajat ja valkoinen kaulus. – Valkoisten kohtien osuus ei tosin saisi ylittää yli puolta koirasta. Värivirheet ovat meillä melko harvinaisia, eikä niihin pidä sekoittaa valkoisen läpi kuultavia tummia ihopigmenttitäpliä, Pukkila mainitsee.

Tiina Taavitsainen kertoo USA:n mallista, jossa ihannoidaan ns. flashy-väritystä. Se merkitsee käytännössä erittäin runsasta valkoisen määrää. – Näin taannoisella National Specialty-matkallani useita koiria, jotka olisi meillä laskettu värivirheelliseksi. Vastaavasti meidän vähemmän valkoinen tyyppi oli siellä melko harvinainen ja kiinnitti siksi suurta huomiota, Taavitsainen kertoo havainnoistaan.

Tia Svanberg mietiskelee, että Suomessa on ulkonäöllisesti nähtävillä eri kasvattajien erilaiset näkemykset oikeasta tyypistä. – Omasta mielestäni tuomarit valitettavan usein palkitsevat hyvin seisovia ja tuomarin edessä rakennettuja koiria, joiden virheet näkyvät liikkeissä. Ne voivat olla liiallisen siroja, rungoltaan takakorkeita ja niillä voi olla olemattomat kulmaukset. – Toisaalta Suomessakin alkaa olla myös liian raskaita koiria, joilla on amerikkalaistyyppisiä liian pitkiä ja kapeita päitä, Svanberg selvittää. – Nykyistä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota basenjeille oikeanlaiseen päähän, jossa on tummat pienet vinot silmät ja kunnon rypyt, ettei rodusta muovautuisi suomenpystykorvan näköistä.

Riitta Hautanen kertoo aiemman rotumääritelmän kuvailleen basenjin liikkeen seuraavanlaisesti: ”Se on kuin jalorotuisen hevosen ravi. Liike on kevyttä, kaunista ravia”. – Nykyään tuntuu toisinaan siltä, kun näyttelykehässä olisi menossa ulkomuotoarvostelun sijaan juoksukilpailut siitä kuka liikkuu nopeimmin. – Kyllä tuon ravin saa esille vähemmälläkin vauhdilla, Hautanen vakuuttaa.

Tiina Taavitsainen haluaa lähettää ulkomuototuomareille terveisiä, että basenjia ei saa vetää hännästä. – Se sattuu koiraan ja tiukka ihannehäntä voi jopa murtua! Basenjia ei tulisi myöskään koskaan lähestyä äkkiarvaamatta takaa, sillä vain murto-osa koirista hyväksyy tällaisen käytöksen siihen reagoimatta.


Terveys

Basenjit ovat rotuna melko terveitä ja pitkäikäisiä, jos vain onnistuvat välttymään elämänsä suurimmilta riskeiltä eli yhteenotoilta liikenteen kanssa. Suomessa tehdyn selvityksen mukaan nuorten ja keski-ikäisten koirien yleisin yksittäinen kuolinsyy oli nimenomaan auton alle jääminen.

Kasvattajat ja jalostustoimikunta seuraavat huolellisesti basenjien terveysrintamalta kantautuvia uutisia. Rotu ei ole ainakaan vielä hakeutunut mukaan Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISA:aan.

Ruoka-aineallergioiden aiheuttamat ihosairaudet ovat yleistyneet viime vuosina kaikilla roduilla, niin myös basenjeilla. Myös muut erilaiset yliherkkyydet ovat melko yleisiä.

Osa basenjeista reagoi rokotteisiin yleisoireilla, joista vaarallisin on anafylaktinen shokki. Se ilmaantuu tyypillisesti noin varttitunnin kuluessa rokotteen antamisesta. Ongelmasta aiheutuneita seuraamuksia voidaan hoitaa adrenaliinilääkityksellä, joten basenjin kanssa ei tulisi kiirehtiä pois eläinlääkärin vastaanotolta.

Basenjeilla esiintyy joitakin perinnöllisiä silmäsairauksia, joista PPM (persistent prepupillary membrane) on melko yleinen. Nykytietämyksellä kyseessä on dysplastinen kehityshäiriö. Vakavimmillaan silmän linssiin kiinnittyvät säikeet voivat aiheuttaa koiralle harmaakaihia ja näön heikkenemistä. Basenjeille on suoritettu Suomessa vuoden 2004 loppuun mennessä yhteensä lähes 300 silmätarkastusta, joista 161 on ollut oireettomia ja 132:lla diagnostisoitu PPM.

PRA (etenevä verkkokalvon surkastuminen) on toinen basenjien perinnöllisistä silmäsairauksista. Basenjilla esiintyy myös ns. hyvänlaatuista verkkokalvon pigmentaatiota, joka näyttää osittain samankaltaiselta kuin PRA. Diagnostisoinnissa asiansa osaavat silmäeläinlääkärit osaavat erottaa nämä muutokset toisistaan. Suomessa ei ole tavattu yhtään PRA-basenjia.

Harmaakaihi on silmäsairaus, jossa linssiin kehittyy samentumaa. Harmaakaihia on monilla eri koiraroduilla ja sitä on todettu useaa eri muotoa, joista osa on perinnöllisiä. Basenjilla tavattu kaihi on määritelty perinnölliseksi tyypiksi, mutta suomalaisilla koirilla se ei ole kehittynyt ongelmaksi.

Fanconin syndroomaassa on kyse oireyhtymästä, jossa tiettyjen aineiden takaisinimeytyminen munuaisissa on heikentynyt. Tauti johtaa hoitamattomana aineenvaihdunnan epätasapainoon ja munuaisten rappeutumaan. Tauti puhkeaa tavallisesti 4-8 vuoden iässä. Tyypillisiä oireita ovat runsas juominen ja virtsaaminen sekä voimakas laihtuminen. Sairaita koiria voidaan nykyään menestyksekkäästi hoitaa, mikäli sairaus havaitaan ajoissa. Suomessa Fanconin syndrooma on löydetty kahdelta tuontikoiralta.

Hemolyyttinen anemia (HA) on sairaus, joka puhkeaa yleensä ennen vuoden ikää. Kysymyksessä on tauti, joka johtaa nopeasti kuolemaan ja on nykyään erittäin harvinainen joka puolella maailmaa. Suomessa ei ole tavattu yhtään hemolyyttiseen anemiaan sairastunutta basenjia.

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy basenjeilla melko harvinaisena. Lonkkavian seurauksena voi niveleen kehittyä nivelrikkoa, jolloin oireina esiintyy liikkumishaluttomuutta, ontumista, lonkkanivelen jäykkyyttä ja lonkkalihasten surkastumista. Lonkkaniveltutkittuja basenjeja on yhteensä 51, joista vajaa kuusi prosenttia dysplastisia (lausunto C tai sitä huonompi). Basenjikerho kehottaa kasvattajia tiedostamaan riskit ja tarkoin harkitsemaan dysplastisten yksilöiden jalostuskäyttöä.

Polvitutkittujen määrä on 21, joista normaalista poikkeavia Patella Luksaatio -muutoksia on todettu kahdelta.

Basenjeilla on usein pieniä napatyriä, mutta niihin liittyvät terveydelliset ongelmat ovat harvinaisia eivätkä ne kokonsa puolesta tavallisesti vaadi kirurgisia toimenpiteitä.

Tällä hetkellä suomalaisilla basenjeilla vakavimmat terveysongelmat ovat kilpirauhasen vajaatoiminta ja epilepsia. Kilpirauhasen vajaatoiminta on helposti diagnostisoitavissa ja siihen löytyy edullinen ja hyvin toimiva lääkitys.

Epilepsiassa on kyse toistuvista aivojen sähkötoiminnallisista häiriöistä, jotka aiheuttavat koiralle tajuttomuus- ja kouristuskohtauksia. Marja Blomqvist kertoo, että suomalaisilla basenjeilla epilepsia esiintyy sekä tajuttomuuskohtauksina että grand mal -kouristuskohtauksina.

Hanni Jorosen mukaan päästäkseen Basenjikerhon pentuvälitykseen pentueen vanhempien tulee olla silmäpeilattuja. – Osa kasvattajista tarkistuttaa myös kilpirauhasarvot ja kuvauttaa lonkat jalostusyksilöiltä. Sairaita koiria ei käytetä jalostukseen.

Erittäin tärkeä apu basenjien terveyden seuraamisen kannalta on ollut Basenjikerhossa vuodesta 1983 lähtien toiminut Aleksanteri Elvesin rahasto, johon vuonna 1996 liitettiin Helga Kausteen lahjoitus. Tästä rahastosta on kustannettu mm. basenjien silmätarkastuksia ja ruumiinavauksia. Se on konkreettisesti edesauttanut rodun määrällistä tiedon lisäämistä.


Arkipäivän elämää

Basenji on lumoavan persoonallinen koira. Sen tietävät basenjiharrastajat, jotka kertovat seuraavassa alkukantaisten koiriensa edesottamuksista.

Helena Myyryläinen ja Päivi Salomäki ovat useasti naureskelleet avongara Winnien eräälle edesottamukselle: kun Päivin puoliso tyhjensi tuhkat takasta isoon muovilaatikkoon, taisi Winnielle tulla mieleen kotoisan nuotion lämmin pohja. Se nimittäin kiipesi tuhkalaatikkoon nukkumaan lämpimien tuhkien päälle!

Hanna Hypen kertoo Pilkku-basenjinsa onnistuneen jäämään kaksi kertaa pitkän elämänsä aikana auton alle. – Siinähän ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä kun kyseessä on basenji, mutta Pilkku onnistui senkin tekemään ollessaan hihnassa. Se, jos mikä, on aika saavutus!

– Pilkku oli hyvin omatoiminen koira. Koska se oli kova poika jodlaamaan, niin me päätimme opettaa sen jodlaamaan ennen ruuan saamista. Tulos oli hieman yllättävä, sillä oppivaisena poikana se ryhtyi milloin mihinkin aikaan päivästä jodlailemaan äänekkäästi ja vaatimaan siten ruoka-kertojen lisäämistä, Hanna naurahtaa.

– Kesämökillämme puolestaan opetimme sille tärkeän taidon: kun saapuu kutsusta luokse, saa makupalan. Tässäkin asiassa Pilkku teki oman päätelmänsä siitä, kuinka systeemiä pyöritetään. Että voisi tulla takaisin, täytyy ensin mennä pois, eikö totta? Pilkku päätteli, että poispäin menemisellä saa ihmiset kutsumaan ja kutsumistahan seuraa makupala. Nälkäinen, mutta ahkera basenji saa tällä tavoin hankittua vähän kipeästi tarvitsemaansa extraa mahantäytteeksi… Hanna toteaa, että monta kertaa hän on joutunut pohdiskelemaan, kumpi heistä sittenkään mahtaa olla ovelampi?

Taavitsaisen Tiinan basenjit tulivat eräänä päivänä häntä ovelle vastaan iloisesti jodlaten ja hännät viuhuen. – Kauhukseni huomasin eteisen lattialla punertavia pitkiä haituvia, ihan kuin basenjin hännästä irti nypittyjä karvoja, Tiina kertoo. – Kukaan koirista ei näyttänyt vahingoittuneelta eikä keskenään riitaisilta joten syytä piti alkaa etsiä muualta. Löytyikin verivana, joka johti kohti makuuhuonetta. Oven edessä lojui karvojen entinen omistaja. Siinä makasi nyljetty ja kangistunut orava! – Jälkikäteen totesin, että kurren oli ollut pakko liukua pihamaalle takapihan valolipan päältä, jonka jälkeen metsästäjät ovat sen saartaneet ja suihinsa napanneet. Basenjien pitkämuistisuudesta kertoo hyvin se, että yksi koiristamme käy usein tuon lipan alla ja tuijottelee katolle josko se kurre taas sieltä tipahtaisi, Tiina naurahtaa.

Anita Sandqvistin Kino-basenji oli kerran hänen mukanaan pankkiasioilla. – Edessämme oli kiireinen rouva, joka vuoroaan odottaessaan heilutteli hanskojaan hermostuneesti. Kun Kino näki liikkeen, se nappasi välittömästi kiinni hanskaan. Se kävi todella salamannopeasti! Sen sijaan että tämä vanhempi rouva olisi pahastunut, hän alkoi leikittää Kinoa, Anita iloitsee. – Koko 13,5 -vuotisen elämänsä Kino muisti tämän ja missä hanska sen jälkeen heilahtikaan, oli Kino aina valmis leikkihetkeen.

– Toisella kertaa olin talvikylmällä lenkillä siten, että pakkasin noin kymmenviikkoiset basenji- ja whippetpentuni takkini sisään, Anita tarinoi. – Vastaan tuli sitten pari laitapuolen kulkijaa, jotka tiedustelivat tietä jonnekin. Kun parhaillaan opastin heille reittiä, nostivat molemmat pentuni yhtäkkiä päätään takin sisältä ja nuuskuttivat pienillä nenillään. Tienkysyjien silmät laajenivat ruokavadin kokoisiksi. Toinen totesi hämmästyneenä: - Sulla on koiria siellä. Mä kun katsoin, että onpa rintava nainen!




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle