Bretoni on seisovista
lintukoirista pienin


Bretoni on metsästäjien suuresti arvostama mannermainen seisova lintukoira. Sen jalostusta ohjaa pääsääntöisesti käyttöominaisuuksien säilyttäminen, terveys ja kokonaisvaltainen rodunomaisuus.


Historiasta

Bretoni on kotoisin Keski-Bretagnesta, Ranskasta. Se on yksi Ranskan vanhimmista seisojakoiraroduista, jonka ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1907.

– Rodun kantamuotona pidetään Gaston Febuksen kuvaamaa keskiajalla tunnettua oyselinkoiraa, Majaniemen kennelin Katja Blomberg kertoo.

– Bretoni oli aikoinaan Ranskassa tavallisen kansan käyttökoira ja saavutti myös salametsästäjien jakamattoman suosion, Susanna Berghäll mainitsee. – Tämä pienikokoinen metsästyskoira kun oli kätevä napata kainaloon jos riistanvartija sattui yllättämään luvattoman metsästäjän.

Bretonirodun taustat limittyvät vahvasti käyttöominaisuuksien vaalimiseen. – Englantilaisilla herrasmiehillä oli 1800-luvulla tapana matkustaa metsästysretkille Ranskaan ja heidän mukanaan kulki metsästyssettereitä, bretoneille tehty jalostuksen tavoiteohjelma kertoo. – Osa näistä koirista jätettiin retken jälkeen Ranskaan odottamaan seuraavaa metsästyskautta ja englantilaisia isäntiään. Brittisettereitä risteytettiin harkitusti paikallisiin lyhythäntäisiin tai hännättömiin spanieleihin.

– Vuonna 1906 Ranskaan matkustanut majuri Grand-Chavin havaitsi, että kaikkialla minne hän menikin, vastaan tuli pienikorvaisia spanieleja. Ne olivat väritykseltään valko-oransseja, maksa-valkoisia, musta-valkoisia tai kolmivärisiä. Metsästysretkillään majuri havaitsi, että näillä spanielityyppisillä koirilla oli huomattavan hyvä hajuaisti ja metsästysominaisuudet. Ne hakivat urhoollisesti kurppia mitä vaikeimmista tiheiköistä, ylittivät pelotta vuolaita jokia ja kanaaleita ja kykenivät jahtaamaan jänistä erittäin hankalissa maastoissa.

Ronan de Kermandec kirjoitti vuonna 1923: “Kurpan metsästäjät ovat hyvin tyytyväisiä tähän koiraan, vaikka sen seisontaominaisuudet ovat heikot. Se on aina valmis nostamaan linnun”. Metsästäjät risteyttivät bretonikantaan englantilaisia settereitä nimenomaan vahvistaakseen spanielityyppisen koiran seisontaominaisuuksia. Vaikka alkuaikojen harkitut ja suunnitelmalliset risteytykset koettiin rodun ominaisuuksien kannalta hyviksi, ymmärrettiin ettei niitä tulisi jatkaa liian pitkään. Haluttiin säilyttää myös bretonien ainutkertainen luonne, käyttöominaisuudet ja rodun alkuperä, jossa yhdistyy verrattomalla tavalla sekä spanieleiden että settereiden erityisominaisuudet.

Rodun jalostustyö ja seisontaominaisuuksien vahvistaminen onnistui lopulta erinomaisesti. Jo vuonna 1933 M. Mège kirjoitti Ranskan bretonikerhon vuosikirjassa: “Rotu on nyt tunnettu hyvänä kaiken riistan koirana. Se metsästää laukalla ja merkkaa seisontansa pää korkealla ja on hyvin halukas nostoon. Sen on huomattu olevan erikoisen hyvä soilla ja metsissä sekä luontaisena noutajana. Rotu on rekisteröintimäärältään Ranskan suosituin seisojarotu ja se on saavuttanut menestystä metsästäjien keskuudessa ympäri maailmaa”.


Bretonit maailmalla

Bretoni on hyvin suosittu metsästyskoirarotu kotimaassaan Ranskassa, jossa rekisteröidään vuosittain noin 6000 uutta pentua. Rotu on erittäin suosittu myös Italiassa, jossa sen osuus rekisteröintimäärissä on huomattava, lähes Ranskan luokkaa.

Atlantin takana Yhdysvalloissakin rekisteröidään vuosittain huomattavan paljon bretonipentuja. USA kulkee kuitenkin kasvatuksellisesti monien muiden amerikkalaistuneiden rotujen tavoin omia eriytyneitä polkujaan, eikä se tunnusta rodun alkuperämaan rotumääritelmää tai jalostusohjeita.

USA:ssa bretonista on jalostettu tyypiltään ja työskentelyltään alkuperäisestä poikkeava amerikkalainen versio, jota kutsutaan ”Brittany Spanieliksi” tai ”American Brittanyksi”, josta on vakiintunut puhekieleen lyhennys AB. Ranskalaista alkuperäistä tyyppiä tai taustaa olevia koiria kutsutaan USA:ssa nimellä ”Epagneul Breton” (EB) tai ”French Brittany”.

Yllättävää kyllä, että vaikka rajanaapurimme Norja on vanha FCI-maa ja siksi sitoutunut kunnioittamaan rotujen alkuperäismaiden rotumääritelmiä ja ohjeistuksia, on Norja jostain syystä lähtenyt bretonijalostuksessa seuraamaan amerikkalaisten viitoittamaa tietä. Ranskan rotujärjestö CEB on seurannut kehitystä ja tuominnut ankarasti pyrkimykset muuttaa bretonirotua henkilö- tai maakohtaisten intressien ohjaamina. Ranska on lähettänyt Norjan bretoniyhdistykselle jopa selvityspyynnön maan bretonitilanteesta.

Ruotsin bretonikanta on hyvin pieni ja perustuu suurelta osin Norjan koiramateriaaliin.


Bretonit rantautuvat Suomeen

Suomeen kaksi ensimmäistä bretonia saapui 1960-luvun alkupuolella, vaikka varsinainen kasvatustyö käynnistyi vasta 1970-luvulla. Opri Siik oli erittäin merkittävä henkilö rodun vakiinnuttamisessa Pohjolaan.

– Siik oli yksi suurimmista ja tärkeimmistä bretonikasvattajista Suomessa, Hanna-Mari Sillanpää Ainstainin kennelistä kertoo. – Hän toi maahamme useita koiria sekä Norjasta että Ranskasta ja toimi rodun jalostusneuvojana 1980-luvulla. Syksyllä 2005 edesmenneelle Siikille myönnettiin tunnustukseksi hänen tekemästään suuresta työmäärästä rodun hyväksi Bretonikerhon kunniajäsenyys.

Aluksi bretoni, jota tuolloin kutsuttiin vielä bretagnenspanieliksi, liitettiin Suomessa Spanieliliiton alaisuuteen. Tätä kautta rotu sai osallistumisoikeudet spanielien käyttökokeisiin. Vahvojen seisontaominaisuutensa vuoksi bretoni siirrettiin kuitenkin 1978 Saksanseisojakerhon alaisuuteen, muiden mannermaisten kanakoirien joukkoon.

Suomeen tuodaan bretoneja vuosittain vaihtelevia määriä, keskimäärin muutamasta pennusta noin kymmeneen koiraan saakka. Pääosin tuonnit tehdään Ranskasta, Belgiasta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, sanoo Hanna-Mari Sillanpää. – Suomalaiset käyvät jonkin verran astuttamassa narttujaan ulkomaisilla uroksilla rodun geenipoolin laajentamiseksi. Suomesta ei ole vielä viety paljoakaan bretoneja ulkomaille, vain muutama yksilö naapurimaahamme Ruotsiin.

– Bretonit asettautuivat Suomeen varsin myöhäisessä vaiheessa verrattuna muihin seisojakoirarotuihin, Sillanpää sanoo. – Rotu tuli maahamme 1970-luvun lopulla vaiheessa, jolloin Suomessa oli jo määrältään runsas saksanseisojakanta. Tästä syystä bretoni joutui ikään kuin altavastaajan rooliin.

– Muissa maissa tilanne kehittyi toisin. Esimerkiksi useissa Etelä-Euroopan maissa ja USA:ssa bretoni on tänä päivänä eniten rekisteröity kanakoirarotu, eikä se siksi joudu taistelemaan suosiostaan saksanseisojien kanssa. Lähtökohta on siis Pohjolassa ollut varsin poikkeuksellinen.

– Huolimatta myöhäisestä rantautumisesta maahamme, rotu on meilläkin hitaasti mutta varmasti kasvattanut suosiotaan. Nykyään se on Saksanseisojakerhon kolmanneksi runsaslukuisin rotu heti lyhytkarvaisen ja karkeakarvaisen saksanseisojan jälkeen.

Bretonirekisteröinnit ovat vuodesta 1996 vuoteen 2006 olleet: 37-64-48-64-56-56-50-86-93-72. Yhteensä siis 626 koiraa. Ainoastaan kerran lukumäärä on käväissyt sadan paremmalla puolella, tämä tapahtui vuonna 1993.

– Rodun kysyntä on nousussa, Katja Blomberg kertoo. – Syynä tähän on todennäköisesti se, että metsästäjät ovat huomanneet bretonin kyvykkyyden todellisena käyttökoirana. Bretonihan ei ominaisuuksiltaan häviä muille seisojille, vaikka se onkin tähän saakka ollut melko tuntematon suuren yleisön silmissä.


Luonne ja käyttöominaisuudet

– Bretonit ovat yleisesti ottaen riistaviettisiä ja hyvin työhaluisia, toteaa Hanna-Mari Sillanpää. – Keskivertobretoni on luonteeltaan avoin ja ihmisystävällinen. Myös sosiaalisuus on sille hyvin tyypillistä eli bretoni ei paljoa piittaa muista koirista eikä varsinkaan käyttäydy aggressiivisesti niitä kohtaan.

– Bretonit kiintyvät voimakkaasti omistajaansa. Tästä syystä joillekin koirille yksinolo voi tuottaa hieman vaikeuksia eroahdistuksen muodossa.

– Ihanneluonteella varustettu bretoni on vilkas ja iloinen, mutta osaa myös rauhoittua silloin kun toimintaa ei ole. Bretoni suhtautuu positiivisesti kaikkeen elämään, tässä suhteessa se on hyvin ainutlaatuinen ja ihastuttava koira.

– Bretonin kouluttaminen on varsin helppoa, sillä toimintakykyä rodulla kyllä riittää. Bretonilla tulee olla synnynnäinen voimakas halu riistalle ja selvä seisontataipumus. Vilkkaus on rotuominaisuus, joka toisilla yksilöillä menee jopa hieman yli, Sillanpää sanoo.

– Vesi on bretoneille luontainen elementti ja ne ovatkin erittäin halukkaita noutamaan vedestä.

– Arkuus ja kohtuuton pehmeys ovat hyvin epätoivottavia ominaisuuksia. Haluttomuus riistaa tai veteen menoa kohtaan ovat varsinaisia perisyntejä rodulle. Tällaisia koiria on kannassa harvakseltaan, onneksi vain yksittäistapauksina.

– Metsästysvietin puute on suurin kuviteltavissa oleva puute bretonille, Katja Blomberg toteaa. – Tämän päivän koirille vietittömyys ei ole vielä ongelma mutta sellainenkin aika voi tulla, mikäli rotua ei jalosteta nimenomaan käyttöominaisuuksia silmällä pitäen. Pentujen myyminen seurakoiriksi koetaan rodunharrastajien parissa suoranaiseksi uhaksi rodun tulevaisuudelle.

– Luonteeltaan bretoni on toki mitä mainioin seurakoira, mutta vain yhdistettynä metsästyskäyttöön ja nimenomaan metsästykseltä jäljelle jäävään vapaa-aikaan, korostaa Blomberg.

Suomen Bretonikerhon puheenjohtaja Jyrki Simola kertoo bretoniurosten olevan usein omatahtoisia jääräpäitä, joilla riistainto voi peitota tottelevaisuuden. – Osittainhan tämä on tietysti myös koulutuskysymys, Simola sanoo. – Nartut ovat tässä suhteessa keskimäärin uroksia pehmeämpiä.

– Aiemmin bretonikannassa oli turhan paljon liian pehmeitä narttuja. Nykyään luonteet ovat parantuneet ja ovat jo lähempänä tavoitetta, Susanna Berghäll toteaa. – Urokset ovat tässä rodussa aina olleet jämäkämpiä ja rohkeampia. Jotkut niistä ovat jopa liiankin tiukkoja tyyppejä.

Jalostuksen tavoiteohjelma kertoo rodun luonteesta seuraavasti: bretonin luonnetta tulee arvioida nimenomaan metsästyksellisistä lähtökohdista. Koiran tulee olla älykäs, yhteistyökykyinen, energinen, avoin, päättäväinen ja erittäin toimintakykyinen. Sen työskentelystä tulee kuvastua suoranainen intohimo tekemiseen. Koirassa tulee olla henkistä kanttia joka ilmenee metsästystilanteissa. Arkuus, aggressiivisuus ja puutteellinen toimintakyky ovat vakavia virheitä.

– Hyvää metsästyskoiraa ei ole olemassakaan ilman hyvää luonnetta. Bretonin tulee olla sosiaalinen, koulutuskelpoinen, yhteistyöhaluinen ja yhteiskuntakelpoinen. Kaikkia poikkeavia ominaisuuksia on pidettävä virheinä, erityisesti jos ne millään tavoin haittaavat koiran metsästyskäyttöä.


Kanakoirakokeita arvostetaan

Bretonien käyttöominaisuuksia havainnoidaan kanakoirien erikoiskokeissa, joista käytetään lyhennettä KAER. Kokeiden tarkoituksena on dokumentoida koirien osoittamia metsästysominaisuuksia ja hyödyntää niistä saatua tietoa bretonijalostuksessa.

Kokeessa tarkastellaan koiran hakua, riistatyötä, noutoa, vesityötä, jälkityötä ja tiedottamista. Koirien luonnetta havainnoidaan koko kokeen ajan kuten myös sen reaktiota mahdollisia petoeläimiä kohtaan.

Kokeissa bretonin tulee etsiä halukkaasti riistaa ja löydettyään alkaa seistä lintua. Ohjaajan käskystä bretoni nostaa riistan ylös jääden paikoilleen linnun noustua lentoon. Luvan saatuaan koira noutaa ammutun saaliin ja tuo sen isännälleen.

Ranskalaiset ovat määritelleet, miltä bretonin tulisi näyttää työskennellessään seisovana lintukoirana. – Bretoni on energinen koira, älykäs ja teräväkatseinen. Sen liikunta on iloista, eloisaa, keski-räiskyvää, laukka energistä ja matkaavoittavaa. Liikkeet ovat nopeat ja kootut.

Bretoni kantaa päätään korkealla selkälinjan yläpuolella, pään asento on kevyesti viisto. Hakutyöskentelyssä se ilmentää vakuuttavaa, jatkuvaa ja joustavaa vainuun nojaamista. Haun tulee olla älykästä, suunnitelmallista ja osoittaa että koira hakee järjestelmällisesti olosuhteet ja maaston huomioon ottaen. Bretoni pitää työskentelynsä aikana kontaktin ohjaajaansa. Se seisoo lintua uholla ja osoittaa suurta auktoriteettia ja varmuutta. Ohjaajan komennosta bretonin nostaa riistan spontaanin päättäväisesti, mutta harkitusti.

Rotumääritelmä kertoo bretonin luonteesta hyvin havainnollisesti: ”Se on monipuolinen lintukoira, jolla voidaan metsästää kaikenlaista riistaa kaikenlaisissa maastoissa ja se on metsästysinnoltaan varhaiskypsä. Se on erinomainen hakija ja liikkuja, sillä on erinomainen hajuaisti, maastonpeittävyys, oma-aloitteinen ja kestävä seisonta, se on hyvä noutaja ja helppo kouluttaa”.

Ihanteellisimmin bretoni on Jyrki Simolan mukaan vauhdikkaasti riistalle pyrkivä ja riistan löytävä koira. – Se on väsymätön hakija ja siksi hyvin monikäyttöinen metsästyskoira. Bretoni sopii kanalinnustukseen, vedestä noutavaksi koiraksi, pienpeto- ja jopa hirvieläinten pyyntiin. – Olen itse ampunut kahdelle koiralleni hirvet seisontahaukusta Simola mainitsee.

– Bretonin tulisi työskennellä riittävän laajalla hakukuviolla ja seistä riistaa varmasti, sanoo Susanna Berghäll. – Huippukoira on luonnostaan erittäin motivoitunut työskentelijä. Se löytää lintuja sieltäkin, missä huonompi on jo juoksennellut tuloksettomasti.

Hyvä metsästyskoira hakee riistaa Mika Mäen mukaan vauhdikkaasti mutta seuraten omistajan kulkua. – Todellista huippua ei omistajan tarvitse erityisemmin ohjata vaan koira sopeuttaa menonsa omistajan mukaan. Tiheässä metsässä koiran haku suppenee ja aavalla alueella haku luontevasti levenee.

KAER-kokeet todella imevät harrastajat mukaansa. – Viime syksynä kokeissa starttasi noin 40 eri koiraa, Hanna-Mari Sillanpää mainitsee. – Tämä on suurin luku pitkään aikaan ja koekäynnit tuntuvat vain kasvattavan suosiotaan.

– MEJÄ-kokeissa ei tietääkseni ole startannut kuin yksi bretoni joskus 1990-luvun alkupuolella, eikä sitä lajia suuremmin rotumme piirissä harrasteta.


Aktiivisen metsästäjän koira

– Bretoni sopii aktiiviselle metsästäjälle, joka on valmis tarjoamaan koiralleen toimintaa myös metsästyskauden ulkopuolella, Sillanpää määrittelee. – Se ei ole hyvä valinta kovin vetämättömälle ihmiselle, sillä bretoni tarvitsee pitkiä lenkkejä ja niiden lisäksi myös aivotoimintaa. Pelkäksi seurakoiraksi ei bretonista ole, koska se janoaa tekemistä ja kaikista mieluimmin juuri sitä oikeaa, rodunomaista toimintaa.

Jyrki Simola suosittelee bretonia metsästäjälle, joka on kärsivällinen kouluttaja. – Ohjaajalla on oltava aikaa koiralleen ja halua paneutua sen koulutukseen. Riistaviettinen bretoni ei käy seurakoiraksi, vaikka sitä aina toisinaan kokonsa, näkönsä, ystävällisyytensä ja ulkomuotonsa vuoksi sellaiseen virkaan kysytäänkin.

Ihanteellista Susanna Berghäll’in mukaan olisi bretonin itsensä kannalta, jos perheestä löytyisi lenkkeilystä innostunut metsästysharrastaja ja toinen joka olisi kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa esimerkiksi agilityä tai tottelevaisuuskokeita. – Bretoni on passeli valinta aktiiviselle ihmiselle, joka viihtyy luonnossa ja pitää liikkumisesta.

Haipakan kennelin Mika Mäki kertoo bretonien ja niiden omistajien välisistä yhtäläisyyksistä. – Bretoniharrastajat ovat yleisesti ottaen hyvin omanarvon tuntevia ja hieman itsepäisiä omien polkujensa tallaajia. Kaikki ylimääräinen on heidän mielestään turhaa, he osaavat ja haluavat ratkaista asiansa itse. – Bretoniharrastajia ja heidän koiriaan on aina kohdeltava tasa-arvoisesti, tasapuolisesti, johdonmukaisesti ja jämäkästi heidän omaa arvoaan kunnioittaen. Jos haluat saada heidät ajattelemaan, tekemään tai muuttumaan, niin joudut houkuttelemaan ja perustelemaan. Heidän ystävyytensä ja yhteistyöhalunsa eivät tule ilmaiseksi ja siksi ne voi helposti myös menettää, Bretonikerhon varapuheenjohtaja Mäki kuvailee. – Bretonistit eivät ole kunniankipeitä pyrkyreitä. Heillä on kilpailuviettiä, mutta ensisijainen syy on aina voittaa itsensä. Bretonit ja niiden omistajat ovat värikkäitä persoonia.


Harrastuskoirista

Hanna-Mari Sillanpää mukaan näyttelyt eivät palvele bretonijalostusta. – Rotumme on maailmanlaajuisesti hyvin epäyhtenäinen, josta syystä ulkomuototuomareiden käsitys ihannebretonista vaihtelee merkittävästi.

Parhaiten näyttelyissä on viime vuosina pärjännyt Aulis Seppäsen omistama uros Pablo du Sulon, joka on ollut neljä kertaa peräkkäin vuoden voittaja. Ensimmäisenä suomalaisena bretonina kansainväliseksi muotovalioksi on valmistunut Jyrki Simolan omistama Sorbas.

Suomen muotovalion arvon saavuttaminen bretonille ei suinkaan ole mikään läpihuutojuttu, sillä kolmen sertifikaatin lisäksi koira tarvitsee tulokset vaativista käyttökoirakokeista. Muotovalioksi ovat kautta aikojen valmistunut yhteensä 23 koiraa, joista 2000-luvulla joukkoon on kelpuutettu vain yksi: Jarlein Milou.

– Rekisteröintimääriin verrattuna bretoneita käy hyvin vähän näyttelyissä, Susanna Berghäll toteaa.– Monissa näyttelyissä ei ole lainkaan bretoniedustusta tai näytillä on vain muutama yksilö.

Legendaarisia bretoneja ovat Jyrki Simolan mielestä Suomen ensimmäinen KAER-kokeiden käyttövalio Karhuntassun Belinda ja käyttövalio Tråslettens Aabitte, joka tosin on saanut valionarvonsa englantilaisten ns. kuumien koirien puolelta, joka ei ole bretoneille ihan tavallinen työympäristö. Nämä kaksi koiraa ovat ainoat KVA-tittelin ansainneet bretonit Suomessa.

– Bretoneita kilpailee jonkin verran sekä tottelevaisuuskokeissa että agilitykilpailuissa, tietää Katja Blomberg. – Molemmat lajit ovat varsin hyviä harrastuksia tälle älykkäälle rodulle metsästyskauden ulkopuolella. Bretonit ovat kunnostautuneet myös koirajuoksun ja -hiihdon parissa.

– Tottelevaisuuskokeiden avointa luokkaa pidemmälle ei ole yksikään koirakko edennyt vuosiin, sillä ohjaajien kunnianhimo ei ole tainnut kantaa ylemmäs. Agilityssa osallistujia on enemmän, viime vuonna kilpailuissa starttasi seitsemän eri koiraa. Päivi Reimanin ohjaama Ainstainin Ahmed osallistui viime vuonna jopa SM-kilpailuihin, joten potentiaalia rodusta tuntuu löytyvän, Hanna-Mari Sillanpää toteaa.

– Bretoni on niin vahvasti ja ensisijaisesti käytännön metsästyskoira, ettei niiden kanssa paljoa muuta harrasteta kuin metsästystä ja jalostusta palvelevia KAER-kokeita.


Laukkatyyppinen ja neliömäinen

Bretoni on keskikokoinen rotu, jonka urosten säkäkorkeuden vaihteluväli on 48 - 51 cm ja nartuilla 47 - 50 cm. Yhden senttimetrin poikkeama ylös- tai alaspäin sallitaan. Bretoni on seisovista lintukoiraroduista kooltaan pienin.

– Bretonin tulee olla tiivis, vankka ja neliömäinen, sanoo Hanna-Mari Sillanpää. – Bretoni on puhtaasti laukkatyyppinen koira, jolle ei toivota voimakkaita kulmauksia. Se ei saa olla miltään ominaisuuksiltaan liioiteltu.

– Bretonin ylälinja on tasainen, rintakehä selvästi pyöristynyt ulottuen kyynärpäiden tasolle. Vatsalinja on joko suora tai hieman nouseva.

Bretonin korvat ovat muodoltaan kolmiomaiset ja kiinnittyneet melko korkealle. Toisilla yksilöillä korvat ovat tosin turhan suuret ja alaskiinnittyneet, joka antaa koiralle hieman spanielimaisen vaikutelman.

– Bretonin nahka on tiivis, Mika Mäki selvittää. – Lyhyt kuono, pyöreä kallo ja selvä otsapenger ovat sille tyypilliset. Bretonin karva ei saa olla liian pitkää.

Melko monet bretonit syntyvät luonnontöpöhäntäisinä. – Aikoinaan bretonia ei edes pidetty bretonina, jos sillä syntyessään oli pitkä häntä, tietää Susanna Berghäll. – Omista kasvateistani tasan puolet on syntynyt töpöhäntäisinä. Valitettavasti osalla luonnontöpöistä on nikamamuutoksia töpössään eli selviä häntämutkia.

Bretonien värissä on aina mukana valkoista, vaikkakaan puhdas yksivärinen koira ei ole hyväksytty. Sallitut väriyhdistelmät bretoneilla ovat: valkoinen-oranssi, valkoinen-musta, valkoinen-maksanruskea, valkoinen-maksa-oranssi ja valkoinen-musta-oranssi.

Värivirheelliset bretonit ovat hyvin harvinaisia. Lähinnä niihin on luettavissa liian valkoiset yksilöt joilla on valkoista korvissa tai silmänympäryksissä. – Tätä ilmiötä löytyy jonkin verran norjalaisista koirista, mutta meillä onneksi todella harvoin, mainitsee Hanna-Mari Sillanpää.

– Bretonin liike on ravissa nopeaa, kevyttä ja vaivatonta. Ravi ei ole sille luontevin liikkumismuoto, sillä maastossa bretoni etenee aina nopealla laukalla, Sillanpää kertoo.

Bretonien jalostuksen tavoiteohjelma suhtautuu varsin jyrkästi koiranäyttelyiden tuottaman tiedon merkitykseen bretonijalostuksessa. – Koska koiranäyttelyt eivät palvele jalostusta, jää oikean rotutyypin ja rakenteen ymmärtäminen ja vaaliminen rodun harrastajien vastuulle, mainitaan tavoiteohjelmassa. – Lähinnä koiranäyttelyiden anti jalostajille on koon mittaaminen, mahdollisista hammaspuutoksista ja muista yleisluonteisista virheistä raportointi ja huomiot koiran luonteesta ja käyttäytymisestä. Rotujärjestön ikäluokkakatselmusta Junkkaria, tunnutaan sen sijaan arvostettavan enemmän. – Junkkarissa arvioidaan edellisvuonna syntyneet mannermaiset kanakoirat niin käyttöominaisuuksien kuin rakenteenkin osalta. Junkkarin rakennearvostelu on parasta saatavilla olevaa analyysiä koirista vaikka onkin otettava huomioon että koirat arvioidaan tällöin melko nuorina. Junkkarista tekee arvokkaan nimenomaan sen tarkkuus ja yksityiskohtaisuus sekä se, että arvioijana toimii pääsääntöisesti rotuun erityisesti paneutunut, rotujärjestön valitsema ja arvostama tuomari.


Terveystilanne

Bretoni on muilta osin terve rotu, mutta lonkkavian osalta tilanne on jalostuksen tavoiteohjelman mukaan hankala. – Vaikka pääsääntöisesti C:n lonkat ilman nivelrikkoa eivät aiheuta koiralle itselleen kipua, tällaisen koiran suvunjatkamiseen tulisi suhtautua erittäin kriittisesti. Kasvattajien tulee jalostuksen tavoiteohjelman mukaan ymmärtää, että C:n lonkkaisen koiran suvunjatkamiseen ei aina ole aihetta. Lonkkavikaisen, kokeissa palkitsemattoman koiran jalostuskäyttö ei ohjelman mukaan ole helposti perusteltavissa.

Samassa yhteydessä kuitenkin muistutetaan myös että pelkät terveet lonkat eivät ole käyttökoirarodussa syy suvunjatkamiseen. Seisojaa tulee jalostaa kokonaisuutena.

– Vain 41 prosenttia tehdyistä yhdistelmistä täyttää asetetut tavoitteet eli sen että molemmilla vanhemmilla on käyttökoetulos ja terveet lonkat. Neljäsosa yhdistelmistä on tavoiteohjelman mukaan käyttökoirakasvatuksen ja jalostustavoitteiden vastaisia, äärimmäisenä ylilyönteinä pentueet joissa yhdistelmän molemmat vanhemmat ovat lonkiltaan sairaita ja käyttöominaisuuksiltaan arvioimattomia.

– Tilanteeseen on nyt tartuttu määrätietoisesti, sillä paha lonkkavika estää koiran täyspainoisen metsästyskäytön, Katja Blomberg kertoo. – Bretonien vuoden 2006 alusta voimaan tulleeseen PEVISA:an lisättiin lonkkien osalta rekisteröinnin raja-arvoksi C-aste.

Jalostuksen tavoiteohjelmassa pohditaan syitä, jotka ovat johtaneet bretonien lonkkavian yleistymiseen. – Yksi merkittäviä syy tämän päivän tilanteen on varmasti 1990-luvun alun rotutapaamisessa tehty päätös. Sen mukaan jos lonkiltaan sairas koira on muilta ominaisuuksiltaan erinomainen ja sillä katsotaan olevan annettavaa bretonikannalle, voidaan sitä käyttää jalostukseen terveen partnerin kanssa. Pienen populaation kannalta tällainen liikkumavara koettiin silloin hyväksi. Käytännössä edellä esitetty idealistinen harkinta ei kuitenkaan yltänyt kasvattajien arkipäiväisiin jalostusvalintoihin, sillä lonkkavikaisia koiria käytettiin suvunjatkamiseen myös melko kritiikittömästi.

Bretonien PEVISA:an eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan on lonkkakuvauspakon lisäksi liitetty silmätarkastusvelvoite. HC-, PRA- ja RD-sairauksien löytyminen estää koiran jalostuskäytön. Silmäsairaudet eivät tähän mennessä ole nousseet mitenkään vakavaksi huoleksi rodulla, sillä niitä esiintyy vain harvoina yksittäistapauksina. Vuonna 2005 todettiin yksi HC-sairas bretoni. Muita suomalaisilla bretoneilla tavattuja sairauksia ovat epilepsia, muutokset lannerangan alueella, allergiat ja muut iho-ongelmat, olkanivelen irtopalat, patella luksaatio, napatyrät ja häntämutkat. Kaikki edellä luetellut ovat tulleet ilmi vain muutamilla harvoilla yksilöillä, mutta häntämutkat ovat rodussa varsin yleisiä. Mutkahäntiä esiintyy bretoneilla sekä pitkissä hännissä että luonnontöpöissä.

– Jalostuksellisesti katsottuna nykypäivän bretonit ovat Suomessa jonkinlaisessa pullonkaulatilanteessa, sillä lähes kaikki jalostuskriteerit täyttävät koirat ovat jotain sukua toisilleen, Katja Blomberg harmittelee.

Bretoneiden PEVISA:ssa on otettu selkeästi kantaa myös matadorijalostusta vastaan. Suomessa uranuurtaja koirakohtaisten rekisteröintien maksimimäärän asettamiselle oli Suomen Rottweileryhdistys, joka ensimmäisenä liitti PEVISA:an mukaan jälkeläismäärärajoituksen. Nyt myös bretonit ovat seuranneet tätä kannanohjauskeinoa. Kullekin bretonille on sen elinaikana mahdollista rekisteröidä korkeintaan 36 jälkeläistä. Tulevaisuuden kannalta on turvallista, jos mahdollisimman moni terve ja rodunomainen koira lisääntyy, mutta mieluummin hillityissä määrin eikä tuottamalla rodun populaatioon suurta joukkoa täys- ja puolisisaruksia.


Arkipäivän elämää

Bretonien omistajien arkipäivään mahtuu monia mukavia muistoja näistä vilkkaista koirista. Seuraavassa Jyrki Simola kertoo koiriensa edesottamuksista.

Simolan bretonit katsoivat eräänä päivänä televisiosta ohjelmaa, jossa lammaskoirat työskentelivät niityllä lampaita paimentaen. – Koirani eivät yleensä katsele televisiota, mutta nyt ne tuijottivat ruutua hyvin keskittyneesti koko puoli tuntia kestäneen ohjelman ajan.

– Ja jotain todella yllättävää tapahtui seuraavana päivänä, Jyrki kertoo. – Olimme metsällä kun vanhin koirani kokosi ensin kolme hirveä laumaan ja hetken päästä toi siihen vielä kaksi lisää. Lopulta laumassa oli yhteensä viisi hirveä ja koirani kiersi niitä hiljaa ja haukkumatta. Aivan kuin edellispäivän bordercolliet televisiossa. – Siihen asti tuo koira on aina haukkunut hirvet, eikä ole enää sen koommin pyrkinyt keräämään niitä joukoksi.




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle