Pitkäkarvainen collie
on koirarotujen kaunistus


Collie on rotu, jota on määrätietoisella jalostuksella kehitetty kohti vaikuttavaa estetiikkaa, tyylikkyyttä ja klassista kauneutta. Pitkäkarvainen collie on rotuna varmasti yksi eleganteimmista.


Katsaus taustoihin

Nykypäivän tyylikkääseen ja pitkäpäiseen collieen verrattuna varhaisemmat collien esi-isät muistuttivat enemmän nykyajan bordercollieita lyhyempine päineen, leveämpine kalloineen ja selvimpine otsapenkereineen.

Pitkäkarvainen collie oli alun perin maatiaismainen työkoira, paimenien sitkeä ja luotettava apulainen. Se työskenteli päiväkausia kasaten ja kuljettaen lampaita Skotlannin laajoilla nummilla.

– Lammaskoiran vaatimuksiin kuului suuri työhalu, helppo koulutettavuus ja yhteistyökyky, selvittää Black Elles -kennelin Vuolasvirtapalkittu Anja Alvasto. – Paimenkoiran piti olla kestävä ja työtä pelkäämätön.

Collien seikkaperäinen historia on monien muiden rotujen tapaan hämärän peitossa vaikka tiedetäänkin, että colliet ovat kuuluneet Skotlannin nummille jo ammoisista ajoista lähtien.

Ensimmäiset collietyyppisiä koiria esittävät puupiirrokset ovat peräisin vuodelta 1653. Rodun ulkomuodollisesti jalostuneemmasta tyypistä on nähtävillä viitteitä vuodelta 1770.

Yhtenä vaihtoehtona collien varhaisiin taustoihin on mahdollisuus että keltit ovat tuoneet collietyyppisiä koiria mukanaan asettauduttuaan Brittein saarille asumaan. Toisen näkemyksen mukaan colliet olisivat roomalaisten maahan tuomien koirien jälkeläisiä. Yksi teoria puolestaan esittää, että Englantiin olisi tuotu 1700- ja 1800-luvun välillä koiria Islannista ja colliet pohjautuisivat näihin.

Todennäköisimmän selityksen antaa kuitenkin oletus että colliet ovat kehittyneet pääsääntöisesti vanhoista brittiläisistä koirista, joihin on ajan saatossa sekoittunut myös muualta tulleita rotuja.

Collien ulkomuodon kehittäminen alkoi jo varhain. Rodun tyylikkyys on innostanut ihmisiä jalostamaan siitä esteettisesti vieläkin nautittavamman, silmiä hivelevän kauniin rodun.

Väitetään, että ulkomuodon parantamiseksi collieen olisi yhdistetty muita rotuja: karvapeitteen värityksen parantamiseksi irlannin- ja gordoninsettereitä ja pitkän ja elegantin pään aikaansaamiseksi venäjänvinttikoiraa. Jopa newfoundlandinkoiran oletetaan kuuluneen pitkäkarvaisen collien jalostuskokeiluihin.

Collienimen alkuperä on johdettavissa useammasta sanasta. – Kelttien käyttämä gaelinkielinen sana ”collie” tarkoittaa hyödyllistä, josta voidaan tietysti johtaa paimentavan koiran funktio, kertoo Lumipilven kennelin Pia Veikkolainen. – Sana ”col” puolestaan tarkoittaa mustaa, jolla on selvä linkki paitsi alkuperäisen collien, myös lampaiden väritykseen. Colliet paimensivat nimenomaan mustamaskisia colley-lampaita.

– Rotunimenä sanaa ”colley” on tiettävästi käytetty jo vuonna 1617, mutta muotoon ”collie” se muutettiin vasta 1900-luvulla, selvittää Anja Alvasto.

Englannin kuningattaren Viktorian kiinnostuttua rodusta 1800-luvun puolessa välissä alettiin aiemmin vaatimattoman näköisestä lammaspaimenesta kehittää ulkoisesti tyylikkäämpää rotua, sanoo Scottail-kennelin Suvi Hirvonen.

– Kuningatar Victorialla oli tarkka kirjanpito koiristaan, Veikkolainen mainitsee. – Hänen colliensa pohjautuivat pääosin aikansa kuuluisaan vaikuttajaan Trefoiliin. Voidaankin sanoa, että melkein kaikki tämän päivän pitkäkarvaiset colliet ovat Trefoilin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa; useimmat sen vuonna 1879 syntyneen pojan Charlemagnen kautta.

– Ensimmäiset colliet nähtiin koiranäyttelyssä vuonna 1860. Yksitoista vuotta myöhemmin pitkä- ja lyhytkarvaiset erotettiin omiksi roduikseen.

– Pitkäkarvaisen collien suosio on kestänyt hyvin ajan hammasta. Tämä suosio on turvannut sen olemassaolon myös vaikeina sota-aikoina, sanoo Irokon-kennelin Johanna Ruottinen.

– Collieiden historiassa siitosmatadorit ovat olennaisesti kuuluneet yleisesti hyväksyttyyn tapaan jalostaa rotua, kertoo Ruottinen. – Tunnetuin siitosmatadori oli 1960-70 -luvuilla vaikuttanut Dazzler of Dunsinane. Tänä päivänä käytännössä kaikki eurooppalaiset colliet polveutuvat joko Dazzlerista tai Lochinvar of Ladyparkista.

– 1960-luvulla ei matadorijalostuksen vaaroja oltu vielä tiedostettu, Suvi Hirvonen toteaa. – Jalostus keskittyi vain muutamaan ulkomuodollisesti parhaimpaan urokseen ja siksi rotu yhtenäistyi ulkonäöltään. Samalla menetettiin paljon ainutkertaista ja korvaamatonta geeniainesta. Lopullisesti.

Maailmanlaajuisesti levinneet Lassie-elokuvat vaikuttivat merkittävästi rodun suosioon. – 1960-luvulla monet perheet halusivat oman ”Lassien”, joka olisi opettamattakin lähes inhimillisen viisas. Elokuvan nostattama kysyntä johti pentujen massiiviseen teettämiseen eri puolilla maailmaa, Drivergold-kennelin Marjut Mäki-Uuro harmittelee. – On tunnustettu tosiasia, että massatuotanto ei ota huomioon koirien oikeanlaisia luonteita. Näin kävi collieillekin. Räjähdysmäisen kasvun seurauksena luonteet romahtivat. Suosion vähenemisen ja suurimman kysyntähuipun taittumisen myötä nämä ominaisuudet on jälleen saatu lähemmäs alkuperäistä tavoitetta.


Rotu vakiintuu Suomeen

Ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet toi Suomeen tilanomistaja Heinbürger vuonna 1889. – Kyseessä olivat uros Lord Aberdeen ja narttu Blossom, kertoo Anja Alvasto. – Lähes samoihin aikoihin Jokioisten kartano tuotti maahan useita collieita, joita he kasvattivat kennelnimillä Jokkis ja Crosshill.

Collie asettautui heti vakaasti maahamme ja suosio on säilynyt. Suurimmillaan rekisteröinnit ovat käyneet 1500 vuosittaisessa pennussa.

– On ihailtava jatkumo, että nykypäivän collieista löytyy vieläkin Suomessa vuonna 1946 kasvatustyönsä aloittaneen Klaudia Sundbergin koirien jälkeläisiä. Nämä Von Durchwald -koirat pohjautuvat pääsääntöisesti Sundbergin Englannista tuomiin Lottery Of Ladyparkiin ja Loyalroy Of Ladyparkiin, kertoo Pia Veikkolainen. – Aikansa suuri periyttäjä oli myös Matti Kilpisen englannintuontiuros Sheildon Sterling from Shiel, jonka geenistö myös voi hyvin nykykoirissamme.

Suomeen tuodaan vuosittain useita pitkäkarvacollieita, joista osa päätyy jalostuskäyttöön. Tuonteja tehdään laajalti monista eri Euroopan maista ja myös Atlantin toiselta puolen. Vientikin toimii, joskin määrät ovat tuonteja pienemmät. Tyypillisiä vientimaita ovat Ruotsi, Tanska, Eesti ja Venäjä.

Rodunharrastajat mainitsevat erityisellä ylpeydellä että rodun kotimaahan Englantiin on muutama vuosi sitten viety Suomesta paluumuuttaja: soopeliuros Carnoustie´s Object of Desire.


Toimintakykyä kaivataan

Pitkäkarvaisten collieiden luonteissa esiintyy huomattavaa vaihtelua, sillä runsaslukuisessa rodussa on keskenään hyvinkin erilaisia koiria.

– Yleistäen voisi sanoa että collie on herkästi omistajansa mielialoja lukeva koira, kuvailee Suvi Hirvonen. – Miellyttämishalunsa vuoksi sen kouluttaminen sujuu helposti, joskin vaatii ohjaajalta oveluutta ja etenkin omien hermojensa hallintaa. Maltin menettäminen voi tuhota koiran ja ohjaajan välit, sillä collie on rotuna pehmeä.

Hirvosen mukaan monet pitkäkarvacolliet saisivat olla luonteeltaan rohkeampia eli luonnetestitermein ilmaistuna toimintakykyisempiä. – Tällä saralla kasvattajilla riittää työtä. Ongelma pitäisi kuitenkin ensin tunnistaa ja sitten sen olemassaolo tunnustaa; tällä hetkellä se mieluiten kielletään. Myös hermorakenteen suhteen moni collie voisi olla nykyistä vakaampi.

– Ihanneluonteinen collie on melko vilkas koira, joka työskentelee halukkaasti, Hirvonen määrittelee. – Sellainen koira, jonka kanssa voi liikkua missä vain ja se on aina oma hyväntuulinen itsensä. Oikea collie on myös ylpeä omasta erinomaisuudestaan.

Clingstone´s kennelin Kristi Toomistun mukaan collie on ollut aikaisemmin nykyistä itsenäisempi. – Siitä on vähitellen tullut omistajakeskeisempi: collie on alkanut vaatia niin koti- kuin harrastuskoiranakin yhä enemmän ja enemmän tukea toiminnalleen.

– Collien suosion salaisuus on sen luonteen yleinen helppous, joka tulee koiran kehittyneestä taidosta lukea omistajaansa.

Collie ei kaipaa kovaa kättä. Se ei useinkaan edes kestä pakotteita, vaan passivoituu ja menee niistä täysin lukkoon. Viettivire ei nouse pakotteiden edellyttämälle tasolle.

– Mielestäni ihanneluonteinen collie on sosiaalinen olematta kuitenkaan mielistelevä. Se on palvelualtis olematta vähääkään nöyristelevä ja ennen kaikkea se on luotettava kaveri, Pettydude’s kennelin Tarja Ukkola toteaa. – En missään tapauksessa haluaisi itselleni koiraa, johon en voisi luottaa. Collie on ansainnut luottamukseni.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan pitkäkarvaisella colliella tulisi olla kohtuullinen tai suuri toimintakyky, pieni tai kohtuullinen terävyys (ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja), ja pieni tai kohtuullinen puolustushalu. Taisteluhalu olisi ihanteellisimmillaan kohtuullinen tai suuri, hermorakenne suhteellisen rauhallinen tai hieman rauhaton ja temperamentti vilkas tai kohtuullisen vilkas. Kovuuden toivottava aste olisi hieman pehmeä tai kohtuullisen kova.

Luoksepäästävyydessä peräänkuulutetaan joko hyväntahtoista, luoksepäästävää, avointa tai hieman pidättyväistä asennetta. Laukauksiin reagoimisen toivotaan olevan laukausvarmaa tai laukauskokematonta eli plussalle pitäisi päästä.

– Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kasvattajilla tehtävää, Pia Veikkolainen toteaa. – Esimerkiksi laukausalttiiden collieiden määrä on liki 15 prosenttia, joka on lukuna huolestuttavan korkea. Vaikka paimenkoira saa olla äänien suhteen herkkä, ei se siltikään saa olla paukkuarka. Paukkuaran koiran arki on sille itselleen stressaavaa ja pelkojen läpi lyömää.

– Collieista löytyy paljon mukavaluonteisia yksilöitä, mutta liikaa myös huonohermoisia ja toimintakyvyttömiä koiria, Veikkolainen harmittelee. – Yleinen arkuus on kuitenkin vuosien saatossa hieman vähentynyt ja niiden tilalle tullut iloisia hännänheiluttajia.

– Collieharrastajilla on selkeitä näkemyseroja siitä, millainen ”se oikea” collie olisi ominaisuuksiltaan, kertoo Veikkolainen. – Koska collie lasketaan pohjoismaisittain yhä palveluskoiraroduksi, pitäisi siinä mielestäni säilyttää työskentelyn vaatima toiminnanhalu ja vahvahermoisuus. Monet näyttelyharrastajat tyytyisivät tältä osin selkeästi vähempään.

– Asia kilpistyi muutama vuosi sitten rotuyhdistyksemme vuosikokouksen äänestykseen, kuuluisiko collien saavuttaa muotovalion arvo seurakoirien tavoin kolmella sertillä vai pitäydytäänkö vanhassa vaatimuksessa, että niiden lisäksi vaaditaan myös hyväksytty luonnetesti tai palveluskoirakokeiden alokasluokan koulutustunnus. Vanha käytäntö sai vielä jatkoajan.

Johanna Ruottisen mukaan pitkäkarvacollie on etenkin viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt luonteeltaan oikeampaan suuntaan. – Silti suositun rodun kirous vaivaa sitä yhä. Tämä näkyy siinä, että osa kasvattajista ei edelleenkään ota luonnetta riittävästi huomioon suunnitellessaan yhdistelmiä.

– On mielestäni hyvä asia, että collieita valioarvosäännön vuoksi luonnetestataan nykyisenlaisesti, sanoo Ruottinen. – Testitulosten ansiosta koirakannassamme on eittämättä edistytty jonkin verran hermorakenteen, äänivarmuuden, temperamentin, toimintakyvyn ja taisteluhalunkin osalta.

Testitulosten kapeakatseinen tuijottaminen voi johtaa myös kyseenalaisiin tulkintoihin. Uhkakuvana on tyytyminen liian vähään. Ajatellaan, että testin juuri ja juuri rimaa hipoen läpäissyt koira olisi luonteeltaan hyväkin jalostusyksilö. Toisaalta näyttävien ominaisuuksien, kuten terävyyden, ihannointi voi astua esiin ennen kuin hermorakenne kestää sen olemassaolon.

– Pitkäkarvacollie on varmasti rotu paikallaan ja siinä on kosolti hyvää, Johanna Ruottinen toteaa. – Myös ne vähemmän hyvät koirat ovat omistajilleen upeita kavereita; koiria, joiden kanssa pärjää arjessa ilman vaikeuksia.

– Harrastajan kannalta katsottuna rodun suurin puute on viettien vähyys ja viettikestävyyden puute. Riittävän taisteluhaluista tai saalisviettistä koiraa saa etsimällä etsiä. Tämä sanoinkuvaamattoman kaunis koira on luotu yhteistyöhön ihmisen kanssa, Ruottinen huokaa.

Collien pehmeys on syytä nostaa esille, sillä juuri se aiheuttaa reunaehdot koiran pitämiseen. – Pehmeyden vuoksi on välttämätöntä kohdella collieta aina ja joka tilanteessa oikeudenmukaisesti, vain siten siitä saa itselleen sydänystävän, Veikkolainen painottaa. – Collien luottamuksen voi menettää helposti ja se muistaa omistajansa tylyn kohtelun pitkään.

– Älykkäänä koirana collie voi oppia huijaamaan omistajaansa. Se voi huomata, että tilanteesta kuin tilanteesta selviää esittämällä kyllin surkeaa.

Arkuus ja aggressiivisuus ovat useimmilla roduilla epätoivotuiksi nimettyjä luonteenpiirteitä. Pitkäkarvacollieissa aggressiivisuus on harvinaista, sen sijaan arkuutta tavataan enemmän. Arkuuden kautta rotuun voi pesiytyä myös aggressiivisuuden ilmentymiä kuten pelkopuremista. – Tätä ongelmaa on nähtävillä jossain määrin, Marjut Mäki-Uuro pahoittelee.


Kaveriksi ja ystäväksi

Anja Alvasto suosittelee collieta ihmiselle, joka nauttii reippaista lenkeistä. – Collie on kokonsa puolesta erinomainen valinta ulkoilusta pitävälle liikunnan harrastajalle.

– Collie kuuluu ihmisten seuraan, painottaa Suvi Hirvonen. – Sen on saatava touhuta perheensä kanssa, olipa tekeminen sitten vaikka puutarhanhoitoa tai sienten poimintaa. Valitettavan moni pitkäkarvainen collie on sievän ulkomuotonsa uhri ja joutuu siksi statussymboliksi ilman riittäviä mahdollisuuksia liikuntaan. Tällöin tuloksena voi olla ongelmakäyttäytyvä tai apaattinen collie.

– Collielle on tyypillistä herkkyys ja älykkyys. Mikäli nämä ominaisuudet eivät miellytä, kannattaa valita joku kovempi rotu. Samalla väistämättä menettää myös jotakin hyvin ainutlaatuista, sillä parhaimmillaan collie on näiden ominaisuuksiensa ansiosta kuin ihmisen mieli, ihailee Hirvonen.

Bladepitfall-kennelin Mira Elfving myös peräänkuuluttaa collien ja ihmisen yhteenkuuluvuutta. – Tulen surulliseksi ajatellessani talon väkeä syömässä jouluateriaa sisällä ja collien värjöttämässä samaan aikaan ulkona yksin ja unohdettuna.


Hei, me harrastetaan!

Pitkäkarvaiset colliet ovat vuosien varrella menestyneet koiranäyttelyissä laajalla rintamalla. Koiranetin listauksen mukaan huhtikuun 2007 loppuun mennessä rodulle on myönnetty Suomen muotovalion arvoja yhteensä 345 kappaletta ja kansainvälisiä muotovalioita on puolestaan valmistunut 68 kpl.

Legendaarisia näyttely-yksilöitä meiltä ja muualta löytyy monia. Näistä harrastajat nostivat esille erityisesti seuraavat nimet: Antoc Gary Glitter, Black Elles Xanadu, Black Elles Xerxes, Cesamen Citizen X, Corydon Be Brave, Corydon Will Carnegie, Fribyn Herodes, Golden Mist Blue Brocade, Karion Blue Tiara, Lairdholm Scarlett, Lochinvar of Ladypark, Misty Island Chili Pepper, Misty Island Guns'n Roses, Niittykasteen Sensaatio, Roxie`s Bluemax, Roxier's Bluexam, Sandcastle's Private Smile, Steadwyn Dawn Of Love, Sunsweet Blue is The Pop, Susetten Belladonna, Vesimiehen Elle ja Zinnia's The Original.

Erityismaininnan sai Blomlane´s Blond Ambition, joka voitti näyttelyn kauneimman arvonimen ollen ”Best In Show” Suomen Collieyhdistyksen kaikkien aikojen suurimmassa erikoisnäyttelyssä vuonna 1996. Näyttelyyn osallistui lähes 500 collieta.

Tottelevaisuuskokeiden, palveluskoirakokeiden ja agilitykilpailuiden suosio on vähentynyt hieman sitten aktiivisimman 1990-luvun. Tottelevaisuusvalioita on leivottu yhteensä 30 kpl, agilityvalioita 11 ja käyttövalioita 36.

– Palveluskoirakokeiden koekäyntiaktiivisuus on tippunut jopa huolestuttavan alhaiseksi, Pia Veikkolainen mainitsee. – Vaikka menestymisen perinteitä rodusta löytyy, sillä ensimmäisen SM-mitalin pitkäkarvacollie saavutti jo vuonna 1957.

Legendaarisia kolmoisvalioita rodussa on kaksi: Fribyn Dark Ice King ja Betina, molemmat sekä muoto-, tottelevaisuus- että käyttövalioita. Siinäpä haastetta tämän päivän collieille, kenestä tulee kolmas kolmoisvalio kautta aikojen?

– Toko ja agility ovat suosittuja harrastuksia monelle, vaikka aivan terävimpään SM-kärkeen ei nykypäivänä ylletä, Johanna Ruottinen toteaa. – Rekisteröinteihin verrattuna koekäyntejä on vähän.

– Paimennus on herättänyt viime aikoina yleistä kiinnostusta ja monella colliella tuntuu olevan vielä jonkinlaisia taipumuksia jäljellä, kertoo Ruottinen.

Hyötykoirapuolen uranuurtaja on mm. Invalidiliiton avustajakoira Snowpaw Invisible Touch.


Kerro, kerro kuvastin

Collien rakenneihanne tulee sen alkuperäisen työn sanelemista vaatimuksista. Collie pitäisi voida näyttelykehässä kuvitella tekemään raskasta paimenkoiran työtä Skotlannin loputtomilla nummilla. Ravaajan rakenne, mittasuhteet, hyvät kulmaukset, keskivahva luusto ja kevyet liikkeet antavat visuaalisen vaikutelman oikeasta ja kestävästä paimenkoiratyypistä.

– Collien tulisi olla pitkälinjainen ja ylväs paimenkoira, Suvi Hirvonen kertoo. – Mikäli collie on oikealla tavalla valpas ja itsevarma, se tarkkailee ympäristöään kuin kuninkaallinen valtakuntaansa.

Anja Alvasto korostaa yleisvaikutelmaa. – Mikään asia collien rakenteessa ei ole liioiteltu, vaan kokonaisuus on kauttaaltaan elegantti.

– Pitkäkarvacollie tulisi tunnistaa oman rotuisekseen jo matkan päästä, toteaa Suvi Hirvonen. – Oleellista tämän tunnistettavuuden kannalta ovat oikea rotutyyppi ja rakenne, sopiva määrä turkkia sekä tyypillinen pää.

– Mielestäni on toisaalta hieman sääli, että collien rotumääritelmä edellyttää joidenkin yksityiskohtien täydellisyyttä, Hirvonen harmittelee. – Esimerkiksi vaatimukset pään pienistä detaljeista suuntaavat helposti jalostuksellista painoarvoa pään viilaamiseen sen sijaan, että keskityttäisiin sopusuhtaiseen rakenteeseen. Tämä minun on pakko tunnustaa, kun vertaan rotuamme esimerkiksi bordercollieen.

– Harvan rodun kohdalla pään mittasuhteet ja ilme ovat yhtä tärkeät kuin colliella, toteaa Anja Alvasto. – Collie on niin sanotusti ”päärotu”. Sen oikeanlainen pää on jalo, ei karkea eikä kevyt. Kuono ja kallo ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset, välissä vain pieni otsapenger eli stoppi. Pää on muodoltaan puhtaan kiilamainen.

– Collien silmät ovat ilmeen kannalta tärkeät. Niiden tulee olla mantelinmuotoiset, keskikokoiset ja väriltään tumman ruskeat, Alvasto mainitsee. – Korvien kärkikolmannes taittuu kauniisti eteenpäin.

– Hyvärakenteisen collien liikkeet ovat kevyen vaivattomat, kertoo Suvi Hirvonen. – Kun collie liikkuu, näky on sykähdyttävän kaunis. Ja kun kokonaisuuteen lisätään vielä heiluva häntä ja hymyilevä ilme, ymmärtää helposti miksi rodulla on niin paljon ihailijoita.

– Nykyajan kehitys suuntaa collieta etäämmäksi perinteisestä klassisesta ihanteesta. Koiranäyttelykehissä on jo totuttu näkemään leveästi liikkuvia, vankkaluustoisia ja runsasturkkisia koiria. Ne ovat osaltaan menettäneet pitkälinjaisuuden, jalouden, ketteryyden ja oikeanlaisen karvapeitteen.

Hirvonen suosittelee kasvattajia tutustumaan rodun historiaan ja sitä kautta käsittämään, millaisia rakenneominaisuuksia alkuperäinen paimennustyö on vaativissa oloissa edellyttänyt.

Anja Alvasto painottaa hännän osuutta kokonaisvaikutelmassa. – Collien tulisi kantaa häntäänsä liikkeessä paimenkoiramaisesti rungon jatkeena. Valitettavan monet näyttelytuomarit palkitsevat korkeastikin collieita, jotka nostavat häntänsä korkealle ja jopa liikkuvat häntä rullalla selän päällä. Pystykorvan häntäkieppi on paimenkoirille täysin virheellinen.

– Tyylikäs yksityiskohta collien rakenteessa on sen kaula, sanoo Johanna Ruottinen. – Kaula on pitkähkö ja kauniisti kaartuva, ei koskaan selkälinjasta suoraan ylös nouseva tai masentuneen matalaryhtinen.

– Vaikka pitkäkarvaisella ja lyhytkarvaisella colliella onkin keskenään varsin samankaltaiset rotumääritelmät, on niissä silti muutama ero, Ruottinen sanoo. – Pitkäkarvaisten korvat toivotaan pienemmiksi. Lyhytkarvaisilla mainitaan lisäksi luonteen kohdalla iloisuus, mikä sana pitkäkarvaisten vastaavasta kohdasta puuttuu.

– Käytännössä lyhytkarvaiset colliet ovat tänä päivänä rakenteeltaan pitkäkarvaserkkujaan parempia. Tämä johtuu siitä, että pitkäkarvaisten rakennevirheitä katsotaan helpommin läpi sormien koska turkki peittää virheet. Pitkäkarvaisten rakenne täytyy tunnustella sormilla eikä tyytyä pelkästään katsomaan silmillä taidokkaasti rakennettua silhuettia.

Collieilla on kolme hyväksyttyä väriä: soopeli, kolmivärinen (tricolour eli ”trikki”) ja blue merle (sinimarmoroitu).

Soopeli käsittää sävyt vaalean kullanvärisestä tumman mahonginruskeaan. Karvankärjet voivat olla mustalla sävyttyneet. Kolmivärisessä musta väri hallitsee ja lisänä on punaruskeat tan-merkit niille tyypillisissä esiintymiskohdissa. Sinimarmoroidun koiran pääväri on hopeansininen, jonka lomassa on mustia marmoroituja kuvioita. Punaruskeat tan-merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe.

Blue merle on jalostuksellisesti collieiden vaikein väri. Värivirheitä aiheuttavat liian suuret mustat kuviot, haalea savenharmaa yleisväri tai ruskeus joko peitinkarvassa tai pohjavillassa.

Kaikkiin edellä mainittuihin väreihin kuuluu osana laajat valkoiset merkit, jonka vuoksi kolmivärinen collie näyttää hyvin erilaiselta kuin dobermanni, vaikka pohjaväri ”black and tan” onkin sama.

Valkoisia merkkejä toivotaan ennen kaikkea kauluksen alueelle, rintaan, raajoihin, käpäliin ja hännänpäähän. Kuonossa ja kallossa voi olla piirto.

Valkoista väriä voi esiintyä myös liikaa. Jos valkoisuus laajenee rungon alueelle tai rungossa on värillisyyden lomassa valkoisia läiskiä, on kyseessä värivirhe.

Merlegeeniin liittyy kaikissa roduissa tunnistettu ongelma: tuplaantuessaan merlegeeni voi olla letaali eli tappava tai aiheuttaa pahoja kehityshäiriöitä, mm. pennun syntymisen täysin silmättömänä. Tästä syystä kahta merleä ei Suomessa saa yhdistää ja varmuuden vuoksi myös soopeli-merle -yhdistelmät on kielletty. Blue merle paritetaan aina tricolour-värisen koiran kanssa. Muita väriin perustuvia jalostusrajoituksia ei ole.

– Vaikka blue merle -pennuilla on muita värejä useammin värivirheitä, on muistettava että virhe on vain kosmeettinen eikä vaivaa koiraa, Suvi Hirvonen muistuttaa. – Tällainen collie voi olla muilta osin aivan täydellinen koira. Vain näyttelymenestys on epätodennäköistä.

Suvi Hirvosen mukaan oikeanlaatuinen collien turkki ei ole erityisen työläs. – Karva hylkii likaa eikä kastu erityisen helposti. Karva vaatii harjauksen aina silloin tällöin sekä tassu- ja korvakarvojen siistimisen saksilla.


Tietoja terveydestä

Pitkäkarvacollie kuuluu Kennelliiton ylläpitämään PEVISA:an eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Vaikka lonkat ja silmät on ohjelman mukaan tutkittava, ei raja-arvoa jalostuskäytölle ole asetettu. Siten sekä terveiden että sairaiden koirien jälkeläiset rekisteröidään täysin yhdenvertaisina. Tästä syystä ostajien valveutuneisuus valintatilanteessa korostuu.

Lonkkaniveldysplastisten eli sairaaksi luokiteltujen koirien osuus on noin 20 prosenttia tutkituista pitkäkarvacollieista. – Vakavat asteet ovat harvinaisia, sanoo Johanna Ruottinen. – Kyynärniveliä on alettu myös viime aikoina tutkia. Joitakin 1- ja 2-asteen vikoja on tullut ilmi vaikka pääsääntöisesti etuosat ovat terveet.

– Collieiden lonkkavikaprosentti on varsin kohtuullinen verrattuna moneen muuhun rotuun, mutta silti ongelmaa ei saa unohtaa tai sivuuttaa, sillä vakava-asteisena lonkkavika vaikuttaa hyvin negatiivisesti koiran elämään, vakuuttaa Suvi Hirvonen.

Collieilla ehdottomasti yleisin silmäsairaus on CEA (Collie Eye Anomaly). – Jonkin verran esiintyy myös PHTVL / PHPV:ää, PRA:ta, pienisilmäisyyttä, cilia aberrantaa ja PPM-säikeitä, kertoo Kristi Toomistu.

– Jopa 70 prosentilla pitkäkarvoista on CEA. Onneksi löydös ei haittaa koiran näkökykyä, vakuuttaa Johanna Ruottinen. – Tyypillinen on taudin lievin muoto crd. Se voidaan havaita luotettavasti vain alle 7-viikkoiselta pennulta, tämän jälkeen muutokset peittyvät pigmentillä. Puhutaan ns. go-normal -ilmiöstä: sairaus näkyy pentuna ja aikuinen koira on ilmiasultaan terve.

– CEA ei pahene iän myötä ja on siksi luonteeltaan täysin erilainen kuin esim. etenevä verkkokalvon rappeutumasairaus PRA.

CEA:n vakavimmat asteet ovat coloboma ja ablaatio. Ne voivat sokeuttaa koiran. Muutama prosentti vuosittain tutkituista koirista sairastaa vakavimpia muotoja.

– Aloitteleva collieharrastaja saattaa hämmästellä CEA-termejä, sillä samaa tarkoittavalla löydöksellä on käytössä kaksi eri lyhennettä. CEA:n lievin muoto (suoni- ja verkkokalvon vajaakehitys) ilmaistaan joko lyhenteellä ch (choroidal hydoplasia) tai crd (chorioretinal hypoplasia). Coloboma tarkoittaa joko kuoppaa tai reikää näköhermon päässä ja ablaatiossa verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvo voi irrota alustasta joko yhdestä tai useammasta kohden: jos kalvo löystyy tai poimuttuu, koiran näkökyky heikkenee. Mikäli verkkokalvo irtoaa kokonaan, silmä väistämättä sokeutuu, Mira Elfving kertoo.

– Perinnöllistä haiman vajaatoimintaa esiintyy vajaalla prosentilla colliekannasta, eikä sen periytymistapaa vielä tunneta, kertoo Ruottinen.

– Haimanvajaatoiminnassa koira joutuu syömään koko loppuelämänsä joko ruuan sekaan lisättyä synteettistä jauhemaista haimaentsyymiä tai vaihtoehtoisesti raakaa sianhaimaa, sanoo Mira Elfving.

Ruottinen tietää epileptisiä, dermatomyositiksesta ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä pitkäkarvaisia. – Allergiat ovat ilmeisesti melko harvinaisia, vaikka collieilla onkin maine herkkävatsaisena rotuna.

Pia Veikkolaisen mukaan nykyään ollaan matadorijalostuksen suhteen onneksi menossa jo parempaan suuntaan. – Laaja geenipohja on tavoitteenamme. Vaikka pitkäkarvacollie on lukumääräisesti iso rotu, eri sukuisia koiria käytetään vähänlaisesti jalostukseen. Suuri osa kasvattajista valitsee yhä jonkun multinäyttelyvoittajauroksen nartulleen partneriksi.

– Maailmanlaajuisesti suositussa colliepopulaatiossa on olemassa useita toisistaan erillisiä linjoja, joten ainakin vielä on mahdollisuus tehdä myös ulkosiitosyhdistelmiä, Suvi Hirvonen mainitsee.

– Tosin vaikka rodun kanta on suuri, ei silti uroksen löytäminen nartulleen ole välttämättä helppoa. Jo vaatimus siitä, että jalostukseen käytettävän koiran tulee olla terveystarkastettu, karsii pois monta koiraa. Eikä pelkkä tarkastaminen itsessään riitä, sillä toki kriteerinä on myös että koira on tutkituilta ominaisuuksiltaan terve. Ja jos jalostuskriteeriksi haluaa lisätä myös hyväksytyn luonnetestituloksen tai tuloksen palveluskoirakokeista, jää valinnanvaraa jo niukasti, sanoo Hirvonen.


Menossa mukana

Colliet osallistuvat aktiivisesti omistajiensa arkeen. Monet yhdessä koetut tapahtumat ovat jättäneet jälkeensä mukavia muistoja. Seuraavassa collieharrastajat kertovat koiriensa edesottamuksista.

Marjut Mäki-Uurolla on persoonallinen Justiina-collie. – Pennusta lähtien Justiina on erottunut muista sisaruksistaan. Se on ollut mitä hauskin ja valloittavin pentu.

– Pienenä nassikkana Justiina istui ja jopa nukkui vesikupissa, Marjut naurahtaa. – Hiukan vanhempana se oppi työntämään pitkän kuononsa joka paikkaan, koko ajan ja liikoja lupia kyselemättä.

– Justiina on muiden erikoisuuksiensa muassa keppi-pallo-risu-tikku-pienenpienitikku-ja-heinänkorsi-hullu! Ei ole olemassa niin pientä esinettä etteikö se kävisi tarjoamassa sitä valitsemalleen uhrille heitettäväksi. – Lenkkeilykin on välillä hieman katkonaista, sillä Justiina seuraa minua sananmukaisesti kintereillä. Jopa niin, että muutaman kerran kenkä on irronnut jalasta ja olen itse mätkähtänyt kanveesiin.

Justiina on erittäin äänekäs ja äänilajeja löytyy valittavaksi asti. – On urinaa, uikutusta, jodlausta, puhinaa, ininää, haukuntaa ja todennäköisesti myös salaista koirakieltä, jota en ikävä kyllä ymmärrä.

– Koirani on päässyt mukaan kaikenlaisiin touhuihin, sillä se rakastaa varauksetta sekä lapsia että toisia koiria. Justiina on myös julkkis, sillä se on esiintynyt mm. Hubert koiranmakkaramainoksessa.

– Mielestäni Justiina on koira isolla K:lla. Kaikki tämä siitä huolimatta, että sillä on rasitteenaan vaikea lonkkavika ja nivelrikko.

Pia Veikkolaisen uroscollien mielestä jänisjahdit ovat rinnastettavissa täysin naurettaviin lastenleikkeihin. – Sen saaliin pitää olla jotain suurempaa ja näyttävämpää. Roska-auto ja hirvi kelpaavat.

– Narttuni ei sen sijaan ole ronkeli jahdattavien suhteen. Kerran jäniksen perään karattuaan se juoksi etujalkansa poikki.

– Ruoka on nartulleni elämää suurempi asia. Ulkona se maistelee kaikkea, mikä mahdollisesti saattaisi kelvata syötäväksi. Kerran säikähdin tosissani että sillä on maha täynnä matoja, se kun antaumuksella oksensi linnun jalkoja.

– Collienarttuni miellyttämisenhalu on täysi kymppi. Se tuo luonnostaan minulle kaikki ihmiselle kuuluvat tavarat. Tästä taidosta on ollut todellista hyötyä. Kerran se kiikutti minulle metsässä mieheni kännykän, jota hän ei ollut vielä edes huomannut pudottaneensa, Pia kiittelee.

Anja Alvaston Kerry-collie toimi taannoin Lassie-tyyliin ilmoittaessaan Anjalle vaarasta. – Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä koirani olivat ulkona. Talon ovi oli auki. Ne saivat halutessaan kulkea sisään ja ulos miten tahtoivat. Työskentelin talon yläkerrassa kun laumanjohtajauros Kerry yhtäkkiä kipusi raput ylös ja alkoi raapia minua erikoisesti uikuttaen. Kun en heti reagoinut sen käytökseen, Kerry lähti takaisin alakertaan ja palasi ylös selvästi hädissään. Kun tarkastin tilanteen, löysin ulkoeteisestä Doni-collien horjuvana ja silmät sameina. Sitä oli kyy purrut kuonoon.

– Kerryn sitkeys pelasti Donin hengen. Ilman sen neuvokkuutta ja huolenpitoa olisimme tuskin saaneet pitää Donia enää luonamme, Anja huokaa.




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle