Japaninpystykorva on
energinen pystykorva


Japaninpystykorva on pieni ja pirteä seurakoira, jonka suosio on Suomessa hyvin vakiintunutta. Japsin kätevä koko ja luonteen pystykorvamainen terhakkuus viehättävät monia, siksi se on saanut ympärilleen vankan kannattaja- ja ihailijajoukon.


Kantakoirat Japaniin

Vaikka japaninpystykorvan kotimaa on nimensä mukaan Japani, ei se kuitenkaan ole pohjimmiltaan japanilaista alkuperää. Rodun varhaisimmat juuret ovat levittäytyneet useisiin eri maailmankolkkiin.

– 1900-luvun alussa Japaniin tuotiin Siperian ja Kiinan kautta saksanpystykorvien kaltaisia valkoisia pystykorvia, Snowtime´s kennelin Merja Tiainen kertoo. – Niihin koiriin risteytettiin myöhemmin tuonteja Kanadasta, USA:sta, Australiasta ja Kiinasta. Näin japaninpystykorvan jalostus lähti nousukiitoon.

Ensimmäisen kerran japaninpystykorvia tuotiin suuren yleisön nähtäväksi Tokion koiranäyttelyyn vuonna 1921. Kirjoitetun rotumääritelmän aika tuli 27 vuotta myöhemmin vuonna 1948. Kansainvälisen kennelorganisaation FCI:n hyväksynnän japaninpystykorvat saivat 1964.

– Japanissa rotu saavutti toisen maailmansodan jälkeen vankan suosion, kertoo Tiainen. – Japsin tehtävänä oli seurakoiran viran lisäksi hoitaa myös haukkuvan vahtikoiran tointa. Tuolloin näet elettiin aikaa, jolloin murtovarkaudet yleistyivät voimakkaasti koko maassa.

– Japaninpystykorvien suosio oli huipussaan 1950-luvulla ja laski hieman mentäessä 1970-luvulle. 1980- ja 1990-luvuilla rekisteröintimäärät alkoivat hiljalleen kohota. Tuolloin Japanissa rekisteröitiin vuosittain noin 1000 - 2000 japsia. Eräiden arvioiden mukaan Japanissa oli vuonna 1997 noin kymmenen tuhatta elossa olevaa japaninpystykorvaa, Tiainen kertoo.


Japanista ovet auki maailmalle

Ensimmäinen Japanista Eurooppaan tuotu japaninpystykorva oli nimeltään Sabina of Moon Light, joka muutti uuteen kotimaahansa Norjaan vuonna 1967. Jostain syystä Sabina rekisteröitiin Norjan Kennelliittoon vasta vuonna 1977 sen ollessa jo 11-vuotias, joten ensimmäiseksi rekisteröidyksi länsimaalaiseksi japaninpystykorvaksi sai siten kunnian tulla Ruotsiin viety Andoleason of Golden Meadow.

Suomeen ensimmäisen japaninpystykorvan toi Merihill-kennelin Meri Lönnqvist vuonna 1974. – Koira tuli maahamme naapurimaastamme Ruotsista ja oli nimeltään Alvretens Chinchiro, Merja Tiainen tietää. – Seuraavaksi tänne saapuivat nartut Alvretens Eshana ja Alvretens Edana, jotka myös synnyttivät maamme ensimmäiset pentueet.

Rodun alkuaikojen suomalaisia uranuurtajia ovat olleet mm. kennelit Fancy Dog, Fuji-San, Gravelbays, Jaspis, Metsämökin, Samoniemen ja Suojan.

– Japaninpystykorva on saavuttanut suosiota Japanin ja Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Australiassa. Näissä maissa kasvatustoiminta on erittäin hyvälaatuista, Merja Tiainen kertoo.

– Suomessa rekisteröitiin japaninpystykorvapentuja vuosien 1985 ja 1995 välillä varsin runsaasti, Merja Tiainen kertoo. – Maahantulovuosiin verrattuna rodun tunnettuus oli kohonnut ja ulkomuoto "minisamojedina" selvästi kiehtoi ihmisiä. Näistä huippuvuosista tilanne tasaantui vähitellen kohti nykytasoa. – Rekisteröintien tippuminen ei suinkaan ollut huono asia. Huippuvuosien aikana pentuja teetettiin paljon, vaikka tällainen massatuotanto ei ole osoittautunut hyväksi yhdellekään rodulle.

– Rekisteröintien huippu koitti vuonna 1992 jolloin kirjoihin vietiin kaikkiaan 363 pentua, Saarnion kennelin Soile Aarnio kertoo. – Nykyään vuosittain syntyy noin 150 - 160 japsia. Osaltaan japaninpystykorvien rekisteröintien tippumiseen vaikuttanee saksalaisten pienpystykorvien esiinmarssi. Vaikka nämä rodut ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, niin ulkomuodoltaan ne kilpailevat samantyyppisen pennunostajan suosiosta, Aarnio pohdiskelee.

– Rodun maahantulon jälkeen japaninpystykorvia alettiin kasvattaa pääosin täkäläisillä koirilla, eikä kasvattajia enää innostanut tuoda japseja ulkomailta entiseen malliin. Tästä syystä 2000-luvulla havahduttiin huomaamaan, että täkäläiset japsit olivat kauttaaltaan toistensa sukulaisia. Sen myötä heräsi uudelleen tarve saada kantaan uutta verta sekä halu päästä ulkomuodollisesti lähemmäksi rodun kotimaan hakemaa tyyppiä. Japanista alettiin jälleen tuoda Eurooppaan erisukuisia jalostuskoiria, kertoo Tiainen.

– Suomeen rodun ensimmäinen japanintuonti saapui vasta vuonna 2003 ja toinen vuoden 2006 alussa. Vaikka Suomeen oli jo aiemmin tuotu koiria, joiden vanhemmat olivat japanilaista syntyperää, niin suoria japanintuonteja ei oltu tätä ennen maassamme nähty.

Saarnion kennelin Soile Aarnio tietää kuinka vaikea Japanista on saada koiria kauas pohjolaan. – Sikäläisiin kasvattajiin täytyy muodostaa erittäin lämpimät suhteet ennen kuin tuonnista voi edes haaveilla. Siltikin Japani on ehdottomasti se maa, josta me haluamme saada lisää uutta verta kantaamme.

– Tehty työ alkaa nyt kantaa hedelmää, sillä aivan viime aikoina meistä suomalaisista on alkanut tuntua, että japanilaiset olisivat noteeranneet vilpittömän halumme kasvattaa japaninpystykorvia nimenomaan alkuperämaan toiveiden mukaan. Tässä on toivottavasti orastava alku lämpimille suhteille Japanin suuntaan.


Pirteä pikkuinen

Rotumääritelmän mukaan japaninpystykorva on älykäs, hyväntuulinen ja valpas pystykorva. Näiden ominaisuuksien lisäksi Soile Aarnio peräänkuuluttaa japsille eloisuutta ja arvokkuutta. – Rodun vahtikoirataustan vuoksi japaninpystykorvissa on edelleen havaittavissa tietynlaista pidättyväisyyttä vieraita ihmisiä kohtaan, joka kumpuaa halusta vahtia omaa kotipiiriä.

– Japaninpystykorvan luonne vastaa nykyisin jo melko hyvin rotumääritelmän kuvausta. Ihanteellisen japaninpystykorvan luonne näkyy paitsi koiran ilmeestä, tätä vaikutelmaa tukee myös koiran olemus kun se valppaana mutta varmana tarkastelee ympäristöään, Aarnio kertoo. – Älykkyys ja suuri omanarvontunto aikaansaavat japaninpystykorvan käytökseen ripauksen pystykorvamaista jääräpäisyyttä. Tästä syystä isäntäkään ei välttämättä ansaitse koiransa kunnioitusta ilmaiseksi.

Bella Godivas -kennelin Heidi Haromo määrittelee japaninpystykorvan luonteeltaan seuralliseksi ja melko miellyttämishaluiseksi. – Japsi tarvitsee ehdottomasti johdonmukaisen peruskasvatuksen kehittyäkseen mukavaksi perheenjäseneksi. Onneksi japaninpystykorva on varsin helppo koulutettava, joten maalaisjärjellä urakasta selviää hyvin.

– Vilkkaana koirana japsi tykkää lenkkeilystä ja sen fysiikka kestää hyvin vauhdikasta elämää.

– Ihanteellisimmin japaninpystykorva suhtautuu vieraaseen ihmiseen rauhallisesti ja ystävällisesti mutta liehakoimatta, kuvailee Aarnio. – Japaninpystykorvan arvokkuudelle ei sovi vieraan ihmisen halailut tai yritys kaapata koira syliin silitettäväksi.

Japaninpystykorva ei saa olla vihainen, hermostunut, selvästi arka tai liiallisen ujo. – Rodussa on ääni- ja haukkuherkkyyttä jonkin verran, Merja Tiainen mainitsee. – Yleisin näistä ei-toivotuista ominaisuuksista on tällä hetkellä arkuus. Sen sijaan aggressiivisia koiria tapaa onneksi erittäin harvoin.

Japaninpystykorva ääntelee tavallisimmin kevyesti haukahtelemalla eikä räkytä jatkuvan sarjatulen tavoin. Yksilöllisiä eroja rodusta tietysti löytyy, joten herkkähaukkuisiakin koiria voi tulla vastaan. Japsin haukkumiseen voi vaikuttaa myös tapakasvatuksella.

Luonteeltaan varma japsi sopeutuu eri tilanteisiin nopeasti. – Japsiuroksissa esiintyy jonkin verran uhoamiskäytöstä, kun taas nartuille tyypillisempi ongelma on liiallinen ujous. Koiran osoittama epävarmuus ei ole toivottua, eikä sitä tulisi jalostusvalinnoissa suosia.

– Japsien luonteet ovat viime aikoina kehittyneet oikeaan suuntaan, Aarnio kiittelee. – Kun vielä 1980-luvun lopussa näyttelykehissä esiintyi hyvinkin hermostuneesti haukkuvia koiria, nykyisin niitä ei enää juurikaan näy. Rotumääritelmässäkin peräänkuulutetaan normaalia hermojen hallintaa mainitsemalla, ettei äänekkyys ole sallittua.

Aarnion mukaan seurakoirarotuisten koirien luonteen jalostamisessa tulee korostaa niitä ominaisuuksia, jotka ovat seurakoirille tärkeitä. – Rodunomainen temperamentti, älykkyys, iloisuus, varmuus ja ystävällinen käytös tekevät japaninpystykorvasta sopivan niin koti- kuin harrastuskoiraksikin. Näitä ominaisuuksia pitäisi kasvattajien painottaa myös jalostusvalinnoissaan. Rodun haukkuherkkyyttä voisi yhä edelleenkin pyrkiä karsimaan jalostuksellisin keinoin.

Japaninpystykorvia ulkoilutetaan yleisesti kytkemättöminä, koska niillä ei ole luontaisesti suurta riistaviettiä. – Japsi haluaa pysytellä lähellä omistajaansa, Merja Tiainen toteaa. – Toki rodussa on myös itsenäisiä ja uteliaita yksilöitä, joita täytyy enemmän valmentaa vapaana ulkoiluun. Koiralle suotu vapaus kun tuo omistajalleen myös vastuun koiran tekemisistä. Siksi luoksetulo ja käskystä pysähtyminen täytyy hallita hyvin ennen kuin koiran voi päästää vapaaksi juoksemaan aitaamattomalle alueelle.

Japaninpystykorvia on luonnetestattu tähän mennessä vasta 11 kappaletta. Määrä on hyvin vähäinen ja siksi tuloksetkin ovat vielä hajanaisia. – Joitain perusjapsin piirteitä voi kuitenkin jo nyt tuloksista havaita, Tiainen sanoo. – Kaikki testatut japsit ovat olleet hieman pehmeitä ja hermorakenteeltaan rauhattomia. Rodulle on tyypillistä avoin luoksepäästävyys tai pieni pidättyväisyys. Temperamentiltaan japaninpystykorvat ovat pääsääntöisesti kohtuullisen vilkkaita ja toimintakyvyltään pieniä tai kohtuullisia. Itseään ja omistajaansa kohdistuvaan uhkaan japsit reagoivat varsin laimeasti tai kohtuullisen maltillisesti. Taistelutahtoa ei juurikaan ole tai se on hyvin pientä. Suurin osa testatuista koirista oli laukauskokemattomia, jokunen oli laukausvarma ja muutama laukausaltis. Yhteispisteet vaihtelivat +52 ja +170 välillä.


Seurakoira seuralaiseksi

Japaninpystykorva kiintyy voimakkaasti perheeseensä ja on hyvin seurallinen kaveri. – Se ei sovellu asumaan yksin ulkona tarhassa tai kytkettynä juoksunarussa, Tiainen kertoo. – Sohvatyynyn korvikkeeksi japsi ei myöskään käy, sillä siihen se on turhan älykäs ja luonteeltaan tarmokas. Vähän liikkumaan pääsevä japaninpystykorva laiskistuu henkisesti ja lihoo helposti. Näin kehittyvä ylipaino on haitaksi koiran terveydelle.

– Jos harkitsee japsin hankkimista, kannattaa muistaa, ettei se ole söpö karvapallo vaan koostaan huolimatta reipas pystykorva. Pystykorvan temperamentti, tietty itsenäisyys ja rodulle ominainen vilkkaus ovat luonteenpiirteitä, jotka tulee tiedostaa ennen pennun hankintaa.

Japaninpystykorvaharrastaja Riikka Närä suosittelee japsia ihmiselle, jolle koira tulee ennen kaikkea perheenjäseneksi, osaksi arkista aherrusta ja normaalia elämänmenoa. – Ei siis kilpailuvälineeksi tai pihaa koristamaan. Suloinen ulkonäkö ei Närän mukaan saisi olla koiranhankinnassa se tärkein valintakriteeri.

Merja Tiaisen mielestä japaninpystykorvan omistajaksi sopii ulkoilusta nauttiva henkilö, joka on valmis näkemään vaivaa myös pennun tapakasvatuksen suhteen. – Lisäksi ripaus huumorintajua ja johdonmukaisuutta on japsinomistajalle suureksi eduksi, hän naurahtaa. – Japsi soveltuu myös lapsiperheeseen, jos vanhemmat kantavat vastuun koiran tavoille opettamisesta.

– Käsittelimme taannoin japsin ottamisen valintakriteereitä valmistellessamme jalostuksen tavoiteohjelman luonneosuutta, Soile Aarnio kertoo. – Tekstissä oli kohta, jossa luki: "Japsi on älykäs, iloinen, varma ja ystävällinen". Eräs harrastaja sanoi, että jos haluan tuollaisen koiran, otan kylläkin kultaisennoutajan, en japsia. Jos haluan japsin, sillä pitää olla myös temperamenttia”. Niinpä tekstiin lisättiin mukaan rodunomainen temperamentti ja se täydensikin oivallisella tavalla japsin luonteen kuvausta, Aarnio tähdentää. – Pennunottajan on tärkeää mieltää mahdollisimman totuudenmukaisesti eri rotujen väliset luonne-erot ja suorittaa valintaa niiden mukaan.


Koiranäyttelyiden säihkeessä

Japaninpystykorvat osallistuvat omistajineen aktiivisesti koiranäyttelyihin. Vuosien varrella menestystä on kertynyt useille eri koirille aina ryhmä- ja BIS-sijoituksia myöten. Kansainvälisiä muotovalioita on valmistunut KoiraNetin mukaan jo 51 kappaletta, Suomen muotovalioita 312.

Harrastajat nimesivät legendaarisiksi näyttelytähdiksi seuraavat japsit: Bella Godivas Adolf, Fuji-San Kawakami, Fuji-San Toyotomi, Goldbrick’s Blaze, Jean V. Rollenden Haus, Saarnion Borei, Saarnion Fenix, Sunrise Spitzie´s Oliwer, Suojan Gina, Suojan Idofix, Taikayön Emir, Tamilan Chit-Chat ja White Paw's Tatum.

– Suomalaisia japaninpystykorvaharrastajia kosketti erityisesti kesällä Euroopan Voittaja -näyttelyn yhteydessä järjestetty japanilaisten rotujen näyttely, Soile Aarnio kertoo. – Tämän näyttelyn järjesti Japanin Kennelklubi, joka kustansi näyttelyyn sikäläiset tuomarit ja palkinnot. Heidän ainoana toiveenaan oli, että toisimme mahdollisimman paljon koiriamme heidän arvosteltavakseen. Suomen Kennelliitto tuki tätä ainutkertaista projektia myöntämällä näyttelyyn sertifikaattioikeudet, Saarnio iloitsee. – Näyttely oli suoranainen kultainen kädenpuristus japanilaisten rodunharrastajien taholta.


Japsi harrastuskoirana

Japaninpystykorva ei ole tottelevaisuuskokeissa mitenkään yleinen osallistuja, vaikka vuosien varrella niitä on osallistunut kaikkiin tasoluokkiin. – Voittajaluokassa on kilpaillut yhteensä viisi japsia, avoimessa luokassa 20 ja alokkaassa 30, Merja Tiainen selvittää. – Viime vuosina tottelevaisuuskokeiden suosio on jälleen kasvanut muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen ja uusia innokkaita koirakoita on saapunut kentille.

Japaninpystykorviin on kautta aikojen leivottu kaksi tottelevaisuusvaliota. – Toinen niistä oli Mari Kaplaksen Suojan Flipper ja toinen omistamani Jaspis Milda, Soile Aarnio kertoo. – Älykkyys ja koulutettavuus ovat eittämättä ominaisuuksia, jotka kuuluvat tähän rotuun. Koulutettavuus vaatii koiralta keskittymiskykyä ja siksi tottelevaisuuskokeet omalta osaltaan ohjaavat luonteen kehitystä oikeaan suuntaan, jos tulosten annetaan vaikuttaa jalostusvalintoihin.

– Vaikka TOKO-innostus onkin kasvussa, ei japseilla välttämättä ole sellaista äärimmäistä palveluhalua ja työmotivaatiota joita TOKO:n nykysäännöissä yhä voimakkaammin peräänkuulutetaan. Siksi ei enää olekaan niin sanottua, että japaninpystykorva koulutettaisiin noin vain tottelevaisuusvalioksi saakka, Aarnio harmittelee.

Japaninpystykorvien osallistuminen agilitykilpailuihin on vuosi vuodelta lisääntynyt. – Japsin lajiin sopiva rakenne, vilkkaus ja nopeus pääsevät tässä lajissa todella oikeuksiinsa, Aarnio toteaa.

– Vuonna 2005 rodulle tilastoitiin yhteensä 137 kilpailukäyntiä, jotka jakaantuivat 25 koiralle, Merja Tiainen laskeskelee. – Tähän mennessä agilityvalioksi on yltänyt vain yksi koira, Heidi Kailion omistama Millan Renny. Vuoden 2006 Suomen mestaruuskilpailuihin osallistumisoikeuden sai Nina Renlundin Tamilan Ice Angel. Nämä molemmat ovat upeita ja motivoituneita agilitykoiria, Tiainen ihastelee.

– Yhdistyskin on harrastajien agilityinnostuksen kasvusta vaikuttuneena järjestänyt kahtena viime vuonna lajin omat erilliset rotumestaruuskilpailut, mainitsee Bella Godivas kennelin Heidi Haromo.

– Pelastuskoirakokeisiin ei ole vielä toistaiseksi osallistunut yhtään japsia, vaikka muutama koira on harrastusmielellä käynyt rauniorataharjoituksissa. Kaverikoiratoiminnassa tällä hetkellä on aktiivisesti mukana muutama kurssin käynyt japaninpystykorva, Tiainen kertoo.


Tyypin tyylikkyys ja tyyppierot

Japaninpystykorvien ulkomuodollinen kehitys on jonkin verran eriytynyt eri maanosissa. – Monille pohjoismaisille yksilöille on ominaista hieman raskas yleisvaikutelma, runsas turkki ja melko voimakas kallo, Merja Tiainen selvittää. – Japanilaiset koirat ovat yleisesti ottaen elegantimpia, niiden päät linjakkaampia eikä turkki aivan yhtä pitkä.

Joskus eriytyneet tyypit muodostavat paikallisesti niin vankkoja visioita rodun oikeasta tyypistä, että rodun kotimaan tavoite voi alkaa hämärtyä. – Näin tapahtui meilläkin. Japanilainen ulkomuototuomari arvosteli Suomessa ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1989 Vermon koiranäyttelyssä. Rodun kotimaan tuomari veti paikalle merkittävän määrän näytteilleasettajia. Koiramme-lehden japaninpystykorvaesittelyssä kirjoitettiin silloin tuosta näyttelystä näin: "Siellä hyvät hävisi ja huonot voitti", Soile Aarnio muistelee. – Tuntuihan se kommentti pahalta kun omat koirat ylsivät ROP:iksi ja ROP-pennuksi asti, mutta nyt lausunto lähinnä vain huvittaa. Tyyppien eriytymisilmiö ei sinällään ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä sitä tapahtuu monissa roduissa tänäkin päivänä kun paikallisia kantoja muodostuu eri maihin ja eri mantereille.

– Ulkomuodoltaan erinomaisen japaninpystykorvan tulisi ilmentää rodulle kuuluvaa tyylikkyyttä. Nopeat ja kevyet liikkeet tukevat entisestäänkin tätä vaikutelmaa, Tiainen sanoo.

– Varsin tavallista on, että nykyään näyttelyissä pärjäävät pitkällä askeleella liikkuvat, näyttävät ja tehokkaat ravaajat, Soile Aarnio kertoo. – Tämä ei kuitenkaan ole se rodunomaisesti oikea liikkumistapa japaninpystykorvalle.

Heidi Haromo peräänkuuluttaa japaninpystykorvalle puhtaan valkoista turkkia ja hyvin tummaa pigmenttiä. – Japsin tulee mittasuhteiltaan olla hieman korkeuttaan pidempi ja riittävän raajakas, ei missään nimessä matalaraajainen tai raskas. Sen ilme muodostuu vinoista pienistä pikimustista silmistä ja korkealla terhakkaasti kannetuista korvista. – Japaninpystykorvan karvan sävy vaihtelee puhtaanvalkoisesta aina keltaiseen eli keksinväriseen saakka, Tiainen selvittää. – Usein keksinväriä esiintyy pieninä laikkuina päässä tai selässä. Silmienympäryksen, kirsun ja huulipigmentin väri vaihtelee myös pikimustasta lähes pigmentittömään vaaleanpunaiseen.

Japsin turkki ei valkoisuudestaan huolimatta ole erityisen työläs. – Jos turkinlaatu on toivotunlainen eli hieman karkea, se luontaisesti hylkii likaa. Kura ja hiekka lähtevät pois kevyesti harjaamalla, eikä vaadi toistuvia pesuja. Jos koiraa ei käytetä koiranäyttelyissä, riittää normaalioloissa pesu kerran tai kahdesti vuodessa, Tiainen sanoo. – Harjausta turkki kaipaa sen sijaan useammin, noin kerran viikossa tai kahdessa. Jos harjaus laiminlyödään, koiran kannalta ikäviä ja jopa kivuliaita takkuja muodostuu etenkin korvien taakse ja kainaloihin. Japsia ei varsinaisesti trimmata, mutta tassu- ja korvakarvat kaipaavat siistimistä silloin tällöin.

Vaikka japaninpystykorvaa voi verrata muihin ulkomuodoltaan samankaltaisiin rotuihin, on sillä kuitenkin aivan selviä erojakin. – Japaninpystykorva on tyypiltään selvästi elegantimpi kuin volpino italiano tai kleinspitz, Heidi Haromo vertailee. – Ja samojedinkoira on japaninpystykorvaa paitsi huomattavasti kooltaan suurempi, myös yleisvaikutelmaltaan nallemaisempi ja vahvempi.


Pienet koirat ovat pitkäikäisiä

Japaninpystykorva on varsin terve rotu ja suurin osa niistä elää omistajiensa iloksi terveen ja pitkän elämänkaaren. – 15-vuotias japaninpystykorva ei ole mikään harvinaisuus. Vanhin tietämäni japsi eli 17-vuotiaaksi, sanoo Snowtime´s kennelin Merja Tiainen.

Japaninpystykorva ei kuulu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISA:an. – On siis täysin kasvattajan harkinnasta kiinni, millaisilla koirilla hän jatkaa sukuja ja kuinka paljon pentuja teettää koiralle sen elämän aikana, selvittää Tiainen.

PEVISA:an kuulumattomuus ei merkitse, etteikö japaninpystykorvilla esiintyisi niitä samoja sairauksia, joita ohjelmaan kuulumisella yleensä vastustetaan.

– Polvivika (patella luksaatio) on japsien yleisimpiä vikoja. Sitä esiintyy noin joka neljännellä tutkitulla koiralla, laskeskelee Tiainen. – Onneksi suurin osa näistä on vika-asteeltaan lieviä eli ns. ykkösen polvia. Polvien tutkimisaktiivisuus on ollut varsin hyvää, sillä otos käsittää jo yli 440 koiraa.

Yllättävää kyllä, että japaninpystykorvilla esiintyy myös lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa vaikka ne ovat tavallisesti suurempien rotujen ”tyyppivikoja”.

– Japaninpystykorvien lonkkia ja kyynäriä alettiin tutkia vuonna 2002 jolloin tutkimuksista selvisi, että luuston ja nivelten kasvuhäiriöt koskettavat myös meidän rotuamme, tietää Tiainen. – Tähän asti lonkkakuvatuista noin sadasta japsista on tervelonkkaisia hieman yli puolet, lievästi dysplastisia noin 36 % ja keskivaikeasti tai vaikeasti sairaita 8 %. Kyynärnivelien osalta terveitä on 78,9 %, 1-asteita 14,9 %, 2-asteita 4,4 % ja kolmosasteisia 1,8 %.

Vakavampien sairausasteiden osalta jotkut koirat ovat tarvinneet polvi- ja kyynärnivelvikoihinsa kivunlievitystä tai leikkaushoitoa.

– Taistelu nivelongelmia vastaan tapahtuu Suomessa tätä nykyä vain paikallisesti, sillä muissa maissa japaninpystykorvia ei juurikaan röntgenkuvata, Tiainen kertoo.

Silmäsairaudet eivät ole japaninpystykorvilla vakava ongelma. Toistaiseksi Suomesta on löydetty vasta yksi ainoa PRA-tapaus. – Muita rodulla harvemmin tavattuja sairauksia ovat mm. sydänviat, kasvaimet, epilepsia, Legg Perthes, autoimmuunisairaudet, allergiat ja kivespuutokset, Tiainen listaa. – Rodussa on tavattu myös harvinainen perinnöllinen kyynärnivelen kasvuhäiriö, jonka selvitys on parhaillaan työn alla. Tätä nykyä vika kulkee yleisnimellä "kyynärnivelen virheellinen muotoutuminen".

– Purentavikoja ja hammaspuutoksia tavataan japaninpystykorvilla melko yleisesti, sanoo Tiainen. – Jonkin verran rodussa esiintyy myös vuotavia silmiä. Tilapäisenä ilmiönä ne eivät ole ongelma, mutta ylenpalttinen silmien vuotaminen (ns. overwheeping eyes) on terveydellinen haitta koiralle itselleen.

– Rodun keskimääräinen pentuekoko on 3,5 pentua, suurimmat pentueet kuudesta seitsemään. Tiinehtyvyys- ja astumisongelmia esiintyy vain satunnaisesti. Japsinarttu on yleensä hyvä synnyttäjä ja erinomainen emo pennuilleen, kertoo Tiainen.

Siitosmatadoriongelma esiintyy hyvin monien rotujen taustoissa ja se on peräisin ajalta, jolloin ei vielä tiedostettu ilmiön mukanaan tuomia riskejä tulevan populaation kannalta. – Japaninpystykorvissakin oli taannoin muuan uros, jolla oli lähemmäs 200 jälkeläistä, Soile Aarnio kertoo. – Sen jälkeläiset eivät päätyneet mitenkään suuressa mittakaavassa jalostukseen, joten koiran vaikutus ei kasvanut mitenkään kriittiseksi. Yli sadan jälkeläisen japaninpystykorvauroksia on kaikkiaan kymmenen.


Arkipäivän elämää

Merja Tiaisen perheessä on ollut vuosien varrella useita vekkuleita japaninpystykorvia. – Sissi-japsi hassutteli pentuna järvessä työntämällä päänsä veden alle ja puhaltamalla kuplia eli ”keittämällä perunakattilaa". Kun se huomasi tempun naurattavan meitä ihmisiä, se toisti sitä yhä uudelleen ja uudelleen, Merja naurahtaa.

– Japanilaissyntyinen Aksu puolestaan on rentoutumisen suurmestari. Se näyttää harrastavan iltaisin venyttelyjoogaa ja kellii joogatessaan nautinnollisesti kuin kissa. Kun Aksu leikkii toisten koiriemme kanssa, sillä on aivan omanlaisensa tekniikka huvittavine hyppyineen ja vartaloharhautuksineen.

– Japsiemme elämän motto on aivan selvästi "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!".

Soile Aarnion sattumukset japsien kanssa tuntuvat liittyvän läheisesti ruokaan.

– Japaninpystykorvamme rakastavat syömistä ja ne tekevät mitä tahansa saadakseen ruokaa lisää. Loputon ahneus on ajanut koiramme mm. varastamaan joulukinkun, kiipeämään puuhun, syömään raa’an pullataikinan ja hyppäämään keittiön työpöydälle leivonnaisia syömään. Tahdon lujuudesta ja kieltäytymisen kunniallisuudesta ne eivät takuulla ole ikinä kuulleetkaan.

Soile muistelee mielellään erästä huvittavaa tilannetta tottelevaisuusvalio-Miian kanssa, jolloin naapuri vaikuttui syvästi koiran älykkyydestä. – Asuin rivitalossa yhdessä koirani kanssa ja juttelin sille erityisen paljon. Siksi Miia oppi ymmärtämään melkoisen määrän sanoja ja kuunteli puhetta aina hyvin keskittyneesti.

– Olimme kerran lähdössä asioille Miian kanssa, kun naapurin vanhempi mies luki sanomalehteä pihallaan. Tulimme ulos ovesta ja huomasin että hihna oli unohtunut sisälle. Huikkasin Miialle: "Odota, hihna jäi". Koira jäi seisomaan niille sijoilleen kunnes olin hakenut hihnan. Kun sitten suljin ulko-oven kiinni perässäni, huomasin kelloa katsoessani että se oli jo niin paljon, ettemme enää kävellen ennättäisi määränpäähän. Sanoin Miialle: "Nyt tuli kiire, mennään autolla". Koira juoksi suoraa päätä auton viereen odottamaan että avaisin sille oven. Siinä vaiheessa naapurin puolelta kuului ihailevasti: "On se viisas koira. Joka sanan se ymmärtää!”.




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle