Schapendoes on
pirteä ja energinen koirarotu


Schapendoes on pitkäkarvainen hollantilainen paimenkoirarotu. Se työskenteli aiemmin lammaspaimenien apulaisena, mutta nykyään rodun pääasiallisena tehtävänä on toimia seurakoirana ja harrastuskaverina näyttelyissä, tottelevaisuuskokeissa, agilityssä, palvelus- ja pelastuskoiratoiminnassa. Erityisen leimallista rodulle on sen avoin ja positiivisella tavalla hauska luonne. Iloinen ja leikkisä schapendoes on valloittanut oman paikkansa suomalaisissa sydämissä, vaikkei lukumääräisesti olekaan kivunnut lähelle tilastokärkeä.


Historiaa

1900-luvun alussa schapendoesit olivat hyvin yleisiä Hollannissa. Niitä arvostettiin lammaspaimenina etenkin itsenäisen työhalunsa ja älykkyytensä ansiosta. Kun tultiin vuoteen 1939, Eurooppa muuttui kaaottisen epävakaaksi ja syttyi toinen maailmansota. Sodan aikana hyvin monet koirarodut tasapainottelivat sukupuuttoon kuolemisen uhan alla, niin myös schapendoes. Kun ihmisten toimeentulo ja selviäminen olivat vaakalaudalla, ei voimavaroja löytynyt koirien ylläpitoon ja rotujen tulevaisuuden turvaamiseen. Schapendoeskanta koki tuolloin erittäin voimakkaan romahduksen, mutta ei onneksi aivan lopullista iskua. Pieneksi käyneen populaation nosti ahdingosta hollantilainen P. M. C. Toepoel, joka katsotaan nykyisin schapendoes-rodun kehittäjäksi. Jalostustyöhön Toepoel otti kaikki toisesta maailmansodasta säästyneet schapendoesyksilöt, jotka hänen onnistui löytää.

Hollantiin perustettiin schapendoes-rotujärjestö vuonna 1947. Viisi vuotta myöhemmin Hollannin kennelklubi tunnusti rodun väliaikaisesti. Rotumääritelmä valmistettiin 1954. Lopullisen hyväksynnän aika tuli vasta vuonna 1971, jolloin rotukirjat suljettiin. Pluis-niminen uros sai kunnian olla ensimmäinen rekisteriin viety schapendoes. Muut rodun kantakoirat olivat Nöell, Astra, Roetje, Pleun, Teddy, Ingrid, Janneke, Tirza ja Boeloe. Vain nämä kymmenen kantayksilöä vastaavat koko nykypopulaation alkulaajuudesta. Tilanne on varsin tavallinen pienikantaisten rotujen kohdalla, joiden historia sisältää vastaavanlaisen ulkopuolisen mullistuksen aiheuttaman geneettisen pullonkaulan.

Hollantilaiset ovat tunnettuja omien rotujensa tarkasta vaalimisesta. Aivan kuten kooikerhondjen kohdalla, myös schapendoeseja oli aluksi erittäin vaikea saada viedyksi maan rajojen ulkopuolelle. Rodun jalostustyötä ohjattiin ja valvottiin tarkasti. Tavoitteena oli geenipohjan laajuuden turvaaminen huomioiden alun pieni kantakoirapopulaatio.

Vasta 1980-luvun lopulla rotu alkoi levittäytyä Eurooppaan. Suomen ensimmäinen schapendoes Fagus Funny Fellow saapui Tanskasta Eija ja Anneli Waklinille vuonna 1989. Rodun pitkäikäisyydestä kertoo hyvin, että tämä koira elää pirteänä 15-vuotiaana vielä vuoden 2004 taittuessa loppuun.

Kotimainen schapendoeskantamme perustuu yksinomaan tuontikoirien varaan, kaikkiaan 2003 vuoden loppuun mennessä Suomeen on tuotu 35 koiraa. Tuonnit on tehty lähinnä Hollannista, mutta myös Saksasta, Ranskasta ja Tanskasta. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin Anna Lahdenperän Nalle-Haukun kennelnimelle vuonna 1993.

Schapendoesien rekisteröintimäärät ovat nousseet melko tasaisesti, vuonna 2003 kaikkiaan 72 uutta koiraa vietiin rotukirjoihin.Yhteensä siis jo yli 440 koiraa on suomalaisessa rekisterissä, keskimäärin lisäystä on tullut seitsemän pentueen vuosivauhdilla. Kaikkiaan schapendoespentueita on tuottanut Suomessa 26 eri kasvattajaa.

- Pirjo Lahdenperä Scandoes-kennelistä kertoo, että mukaan on tullut useita innokkaita kasvattajia ja rotu on lisääntynyt Suomessa melko nopeasti.

Schapendoes muistuttaa rakenteelliselta tyypiltään ja karvapeitteeltään partacollieta, mutta on sitä jonkin verran pienempi. Muita sukulaisrotuja ovat mm. unkarilainen puli, puolalainen polski owczarek nizinny ja bergamasco. Rodun nimi on hollantia, suomennettuna ”schap” tarkoittaa lammasta ja ”does” piskiä. Schapendoes on siis lammaspiski, maalaisten työkoira-apuri.


Kokoontuminen yhteen ja yhteistyö

Schapendoes on Suomessa alusta lähtien kuulunut rotuna Seurakoirayhdistys ry:n alaisuuteen, ensin rekisteröimättömänä alajaostona. Yhdistysrekisteriin Suomen Schapendoes vietiin vuonna 1998 ja rotua harrastavan yhdistyksen asema tuli vuonna 2004. Jäsenmäärä on tällä hetkellä vajaat 200. Yhdistys on pieni, mutta vireä ja innostunut. Se on kerännyt toimintansa pariin lähes kaikki rodunharrastajat. Vuosittain jäsenille toimitetaan neljä lehteä ja yhteistoimintaa on myös kesäleirien ja talvitapaamisten merkeissä.

Schapendoesyhdistys pyrkii tiiviiseen yhteystyöhön ulkomaisten rotuyhdistysten kanssa. Vahva yhteistyösuhde on muodostettu rodun kotimaahan, jonka kanssa vaihdetaan nykyään monipuolisesti sairaustietoja. Hollantilaisten kanssa yhteistyö on kehittynyt molemminpuoliseksi eduksi, samoin kuin ranskalaisten ja saksalaisten. Ruotsi ei ole sen sijaan ainakaan vielä lähtenyt mukaan avoimeen tiedotuskäytäntöön, naapurimaastamme terveystietojen saaminen on hankalaa. Kansainvälistä yhteistoimintaa on myös suomalaisten rodunharrastajien osallistuminen jäsenmaiden edustajatapaamiseen, seminaariin ja ”Euro Scapendoes Show”-näyttelyyn.


Luonne

Schapendoes on hyvin leikkisä ja eloisa pikkupaimen, joka on erittäin harvoin millään tavoin dominoiva. Merkille pantavaa on rodun sosiaalisuus, sillä useampikin samaa sukupuolta oleva koira voi tulla laumassa toimeen sopuisasti ja seurasta nauttien.

- Kennel Buffingin Paula Lehdistö muistelee erästä koiraleiriä, jossa entinen vehnäterrierin omistaja oli melkein kauhuissaan, kun schapendoesväki laski kaikki koirat, sekä urokset että nartut, vapaiksi juoksentelemaan. Mitään yhteenottoja ei tullut, jotkut urokset saattoivat kyllä "hiukan kainalot karheina" ohittaa toisiaan.

Tyypillinen rodunedustaja on iloisen hilpeä, kekseliäs ja touhukas seuralainen, eikä sen luonteessa saisi näkyä minkäänlaista hermostuneisuutta tai aggressiivisuutta. Omia ihmisiään kohtaan schapendoes osoittaa suurta kiintymystä ja uskollisuutta. Se muodostaa vahvat tunnesiteet omaan laumaansa ja suree joutuessaan eroon perheestään.

- Kun schapendoes kerran tutustuttuaan aukaisee sydämensä uudelle tuttavuudelle, niin jokaisella kerralla vastaanotto on yhtä riemua, schapendoesharrastaja Armi Karinen kertoo.

- Henna Järvinen kokee schapendoesit melkein yltiöpositiivisiksi. Hän kutsuu omaansa blondiksi, joka rakastaa maailmaa suorastaan ruusunpunaisten lasien läpi. Epämiellyttävät asiat se ottaa raskaasti, mutta pääsääntöisesti elämä tarjoaa sille paljon positiivisia elämyksiä joista koira nauttii täysin rinnoin.

Rotumääritelmä mainitsee luonteen osalta hylkääväksi virheeksi, mikäli schapendoes esiintyy näyttelykehässä hermostuneesti tai aggressiivisesti.

- Epätoivottavia luonteen piirteitä ovat Henna Järvisen mukaan liiallinen pehmeys, toimintakyvyn tai itseluottamuksen puute, arkuus, ylivilkkaus ja huono hermorakenne. Vakavina näitä esiintyy kannassa vähän, lievempinä enemmän. Schapendoes on Järvisen mielestä ihana seurakoira, mutta siinä olisi potentiaalia myös harrastajille. Valitettavasti vain niin kauan kun koirilla ei ole paljoa tuloksia ja luonteista ei ole riittävästi dokumentoitua tietoa, eivät tavoitteellisemmin kilpailukoiraa hankkivat harrastajat uskalla valita tätä rotua. Rodun negatiivisena puolena on joidenkin yksilöiden haukkuherkkyys.

- Schapendoes sopii Henna Järvisen mukaan sellaiselle ihmiselle, joka haluaa lenkkeillä ja touhuta koiran kanssa, mutta joka ei välttämättä aseta suuria menestystavoitteita tai -vaatimuksia. Se on hyvä valinta ihmiselle, joka ottaa koiran kainaloon katsomaan elokuvia, jakaa sen kanssa yöllä tyynynsä ja osaa nauraa koiransa pelleilylle. Ainoana koirana schapendoes kaipaa paljon läheisyyttä. Se on luonteeltaan helppo koira, jonka kanssa pärjää vähemmälläkin koirakokemuksella. Toki hyvin käyttäytyvä schapendoes tarvitsee normaalin peruskoulutuksen ja rajat, joiden mukaan elää. Järvinen mainitsee, että näitä koiria on myyty turhan usein saatesanoilla: ”Eivät ne vaadi koulutusta kun ovat niin kilttejä” ja ”turkinhoito on helppoa, ei schapen kuulu näyttää harjatulta”. Varsinaista ongelmakoiraa schapendoesista on toki vaikea saada, mutta monelle tämän rodun vilkkaus voi tulla yllätyksenä sitten, kun asunto on pureskeltu ja koira hyrrää remmin päässä pyörremyrskyn tavoin. Schapendoes on myös turkkirotu siitä huolimatta, että sitä ei näyttelyissä kuulu esittää föönattuna tai tupeerattuna. Jotta karva pysyisi kunnossa, täytyy omistajalla joka tapauksessa olla intoa käyttää harjaa ja kampaa.

- Hyvin energisena rotuna schapendoes kaipaa toimintaa, niin fyysistä kuin henkistäkin. Yksilökohtaiset erot voivat olla valtavia. Schapendoeseissa on joitakin rauhallisia ja nöyriä koiria, jotka sopivat kokemattomampaankin perheeseen ja hiljaa sopeutuvat kaikkeen. Sitten on taas sellaisia yksilöitä, jotka olisivat ihanteellisia harrastavaan ja osaavaan kotiin. Ne voivat olla suorastaan ongelmatapauksia väärissä käsissä. Jos schapendoesien ulkonäössä on suurta hajontaa, niin sama pätee luonteisiinkin. Kasvattajilla on siis edessään suuri haaste, jotta oikeat pennut löytävät oikeille omistajille, Järvinen pohtii.

Schapendoesia kuulee kutsuttavan älykkääksi ja oivaltavaksi roduksi. Helppo-oppisuus juontaa juurensa koiran pehmeyteen, luonnetestattujen koirien tulosten valossa rotu on hieman pehmeä tai jopa pehmeä. Toimintakykyä on tyypillisimmin pienesti, terävyyttä ei juurikaan, eikä vahvaa puolustushalua. Taisteluhalu on suurimmalla osalla miinusmerkkinen, joko pieni tai riittämätön. Hermorakenne on kaikilla tähän saakka testatuilla yksilöillä +1, sanallisesti arvioiden hieman rauhaton. Schapendoesit ovat vilkkaita koiria, puolet testatuista koirista jopa erittäin vilkkaita. Pääsääntöisesti nämä koirat suhtautuvat ihmisiin luoksepäästävästi, hyväntahtoisesti ja avoimesti. Schapendoes sietää laukauksia hyvin. Kokonaispisteiden keskiarvo jää rodulla hieman alle sadan ja testattuja koiria on tällä hetkellä 13 kappaletta.

- Kennel Lumikuonon Mari Jänisniemi-Honkalan mielestä schapendoes sopii hyvin monenlaisille pennunhankkijoille. Sen uskaltaa myydä niin neiti-ihmiselle kerrostaloon kuin vanhemmalle parille maalaistaloon. Rotu sopii erinomaisesti myös lapsiperheeseen. Turkkia on tosin jaksettava hoitaa, eikä Mari suosittele rotua sellaiselle joka hoitamisen sijaan leikkaisi takut tai koko turkin pois.

- On hyvä myös muistaa, että energisyytensä vuoksi schapendoes tarvitsee liikuntaa ja koirakavereita tai muuten ongelmia voi tulla luvattomista puuhailuista, sillä jonnekin se tekemisenhalunsa kuitenkin purkaa. Siksi schapendoesia harkitsevan olisi hyvä olla itsekin aktiivinen liikkuja.

- Armi Karinen toteaa myös, että schapendoes on todella luotu liikkumaan. Koiran suuri tekemisenhalu voi tulla suorastaan yllätyksenä, jos energiaa ei pureta oikein. Kodin irtaimisto voi muokkautua uudelleen, eikä tämä sisustussuunnittelija välttämättä saa aikaan kovin ammattitaitoista jälkeä.


Ulkonäkö

Schapendoes on keskikokoinen, säkäkorkeudeltaan 40-50 senttinen, hyvin tasapainoisesti rakentunut paimenkoira. Sen luusto vaikuttaa silmämääräisesti katsottuna vankalta, mutta käsin tunnusteltaessa huomaa, kuinka jalkakarvoitus hämää arviointia. Todellisuudessa schapendoes on kevytluustoinen ja erittäin ketterä liikkuja. Sen askel on joustavaa ja uupumatonta.

Työskennellessään schapendoes etenee mieluummin laukkaamalla kuin ravaamalla, joten liikkeiden tulee olla keveät ja joustavat vailla turhaa energiankäyttöä. Laukkaavana koirana schapendoesilla ei ole erityisen tehokkaalta vaikuttavia takaliikkeitä ravissa, eikä liioitellun lyhyitä välijalkoja. Kaikki rakenteelliset yksityiskohdat suosivat ketteryyttä, kimmoisaa hyppykykyä ja notkeutta tuottavia ominaisuuksia, eivätkä niinkään voimakasta tai näyttävää raviliikettä. Tehokkuus ja näyttävyys ovat tänä päivänä valttia koiranäyttelyissä etenkin ryhmäsijoituksia jaettaessa, mutta rodunomaiselle schapendoesille ne eivät kuulu.

- Mari Jänisniemi-Honkala kertoo, että schapendoes on aivan ilmiömäinen hyppääjä. Mistä se ei pääse hyppäämällä, niin loput kiivetään – yli on joka tapauksessa päästävä. Jo luovutusikäiset pennut hyppäävät vauhtia ottamatta kaksi porrasta ylös ja alas. Aikuinen schapendoes voi pompata paikaltaan pöydälle ja takaisin, ilman minkäänlaisia ongelmia.

Mittasuhteiltaan schapendoes on hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on syvä rintakehä ja kohtuullisesti tai selvästi kaartuneet kylkiluut. Ylälinja muodostuu korkeasta pään asennosta, kaarevasta lanneosasta ja selvästi viistosta lantiosta. Kaula on kuiva ja pituudeltaan normaali, ei siis lyhyt eikä erityisen pitkä. Sekä etu- että takaosa ovat kohtuullisen hyvin kulmautuneet. Ranteet ovat joustavat, käpälät muodoltaan soikeat ja melko suuret. Kannukset sallitaan, vaikkakin ne ovat suhteellisen harvinaiset.

Oikeanlainen vaikutelma schapendoesista on tarkkaavainen, eloisa ja ystävällinen. Pää on kauttaaltaan runsaan karvoituksen peittämä, koiralla on selvät viikset ja parta. Kallo on lähes litteä, otsapenger erottuu selvästi muttei ole korostuneen voimakas. Kuono-osa ja kallo ovat yhdensuuntaiset. Kuono-osa on rodunomaisesti täyteläinen ja leveä. Voimakkaasti erottuvat poskikaaret aikaansaavat schapendoesille tyypillisen pään muodon. Silmät ovat hyvin ilmeikkäät; suuret ja pyöreät. Ilme on avoin, rehellinen ja valpas. Riippuvat, runsaskarvaiset korvat sulautuvat kauniisti pään linjoihin.

Häntä on yksi rodun erityispiirteistä. Rauhallisesti seistessään schapendoesin häntä laskeutuu paimenkoiramaisesti alas, mutta kaareutuu aavistuksen kärjestään. Liikkeessä häntä kaartuu korkeammalle ja heilahtelee puolelta toiselle. Tarkkaavaisen koiran häntä voi nousta korkeallekin, mutta se ei saa kiertyä tiukasti selän päälle. Pystykorvamainen häntä on vakava virhe, jossa rakenteen ongelmat ovat paitsi hännän kiinnityksessä, myös lantion rakenteessa ja mahdollisesti takakulmauksissa.


Harrastuksia

Schapendoesien omistajat ovat ahkeria näyttelyissäkävijöitä. Menestystä on tullut ulkomaita myöden, viimeisimpänä rodun kotimaan erikoisnäyttelyn voitto. Suomessa kasvatettu Buffing Pilviparta teki historiaa voittamalla Hollannissa 228 kilpakumppaniaan ja saavuttamalla arvostetun Klubivoittaja-04 tittelin.

Agility nauttii melko suurta suosiota schapendoesharrastajien keskuudessa. Kun jo rotumääritelmä kuvaa koiran erinomaista hyppykykyä, kääntymisvalmiutta ja notkeutta, ei ole ihme että agility lajina sopii erittäin hyvin näille koirille.

- Paula Lehdistö kertoo, että schapendoesia on hyppykykynsä ansiosta kutsuttu jopa "lentäväksi hollantilaiseksi".

Ensimmäinen agilityvalio on Tuija Nikkasen omistama Boisterous Herbie. Herbiellä on myös ainoana schapendoesina Suomessa kansainvälinen agilitysertifikaatti eli caciag. Seuraavaksi valion arvon ansaitsi itselleen Nalle-Haukun Fiesta. Agilityssa on kilpaillut vuoden 2004 loppuun mennessä yhteensä 25 schapendoesia, joista kahdeksan on noussut lajin korkeimpaan kolmosluokkaan. Lisää valioita on siis odotettavissa.

- Uusien agilitysääntöjen myötä schapendoesit jakaantuivat tasaisemmin kahteen säkäryhmään. Schape on kooltaan juuri midien ja maxien rajalla. Suurin osa kilpailee edelleen maxiluokassa, kertoo Henna Järvinen.

Schapendoesit ovat yleensä hyvin ohjattavissa agilityradalla. Vauhtia löytyy ja siksi schapendoesin ohjaajalta vaaditaan hyviä reaktioita ja ohjaustaitoja, jotta koiran suunta saataisiin toivotunlaiseksi.

Myös tottelevaisuuskokeita harrastetaan rodun parissa innostuneesti. Henna Järvinen on osallistunut Piu-schapendoesinsa kanssa ensimmäisenä TOKO:n voittajaluokkaan tavoitteenaan valion arvo. Kaikkiaan tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut 13 schapendoesia, joista neljällä on oikeus voittajaluokkaan.

Schapendoes on osoittautunut soveltuvansa koulutettavaksi pelastuskoiratoimintaan eli etsimään tositilanteissa kadonneita ihmisiä metsistä ja rakennuksista. Varsinainen uranuurtaja tässä vaativassa vapaaehtoistoiminnan muodossa on ollut Sari Kärnän Nalle-Haukun Abram, joka saavutti ansioistaan myös verovapauden. Schapendoesyhdistyksen puheenjohtaja Kari Iivonen on valikoitunut Abramin tavoin schapendoesinsa kanssa hälytysryhmään. Näin ollen tänäkin päivänä kadonneen löytäjäksi ja pelastajaksi voi ilmaantua viehättävä ja sympaattinen pörrötukka.

Schapendoesille myönnettiin palveluskoirien koeoikeudet vuoden 2004 alusta. Tähän mennessä kaikkiaan kahdeksan schapendoesia on suorittanut käyttäytymis- eli BH-kokeen hyväksytysti. Edellä mainittu Nalle-Haukun Abram ehätti ensimmäisenä rodunedustajana BH-kokeeseen. Useita schapendoeseja harrastaa tällä hetkellä hakua ja jälkeä, mutta koekäyntejä ei ole vielä rodulle kirjattu. Eihän koeoikeuksiakaan toki ole ollut vasta kuin yhden kauden ajan, joten schapendoesit ennättävät vielä osoittaa kyntensä PK-kokeissa.

- Tuija Nikkanen kertoo, että schapendoeseilla on hyvä koulutettavuus, mutta ne osaavat olla itsepäisiäkin. Jollei johtajuutta pidä määrätietoisesti itsellään, koira voi ottaa ohjat taitavasti omiin tassuihinsa. Schapendoes rakastaa kaikenlaista puuhailua omistajansa kanssa ja sitä tottelevaisempi siitä tulee, mitä enemmän sen kanssa touhutaan. Omistajan johtajuusaseman korostaminen onnistuu keksimällä schapendoesille uutta ja mielekästä tekemistä. Kun johtajuus on selvillä, schapendoes on todella ihana harrastuskoira, Nikkanen arvostaa rotuvalintaansa.

- Tällä hetkellä kilpailijoita on eri lajeissa yhteensä hieman alle 20. Harrastajia, jotka eivät ole vielä kilpailleet, on varmasti paljon enemmän, ainakin kaksin- tai kolminkertainen määrä, Nikkanen laskeskelee. Tulokset ovat yleisesti ottaen hyviä, varsinkin agilityssä. Tottelevaisuuskokeiden alemmissa luokissa tulokset ovat myös vakuuttaneet monia harrastajia. Ylemmissä luokissa schapendoes täytyisi saada aktivoitumaan niin, että koira jaksaisi suorittaa kaikki liikkeet yhtämittaisesti ilman palkkaa. Se saattaa olla vaikeaa, sillä schapelle namipalat ovat useimmiten niin tärkeitä, että koira saattaa kyllästyä jollei palkkaa ala kuulua, Nikkanen pohtii.


Turkki ja turkinhoito

Schapendoesin huomiota herättävä turkki on rotumääritelmän mukaan yli seitsemän senttistä. Käytännössä nykypäivän rodunedustajilla karva on kuitenkin jo huomattavasti pidempää. Kaksikerroksisen karvapeitteen aluskarva lämmittää ja suojaa ihoa, päällysturkki on hieman laineikas, mutta ei permanentatun kihara. Laadultaan se on melko karkea ja kuiva karva, kuin vuohen turkki. Suoranainen silkkisyys on virhe. Karva saa olla minkä väristä tahansa, vaikka rotumääritelmä mainitsee toivotuimmiksi sävyt siniharmaasta mustaan. Värien kirjo on rodun rikkaus, harrastajat toteavat.

- Paula Lehdistö kirjoittaa Schapendoes-lehdessä, että eri väreihin liittyy toisistaan poikkeavat karvanlaadut. Harmaa on kaikista kovin ja kuivin. Kun sitä hieroo käsissään, voi melkein kuulla karvan rahisevan. Harmaa turkki on helpoin selvitettävä, mutta toisaalta se myös katkeilee latvoista. Toiseksi karkein turkinlaatu on valkoinen. Musta karva on näistä kolmesta kaikkein pehmein ja hidaskasvuisin.

Turkki tulee hoitaa niin, ettei koira näytä laitetulta, vaan luonnolliselta ja työkoiramaiselta. Schapendoes ei saa näyttelykehässäkään vaikuttaa liian huolitellulta tai viimeistellyltä, siksi se tulee kammata hyvissä ajoin ennen kehää, jotta turkki ehtii asettua. Mikäli turkki kaipaa kampaamista lähellä näyttelyä, voi karvaan sumuttaa suihkupullolla puhdasta vettä. Se auttaa karvaa laskeutumaan luonnollisen näköiseksi, eikä jää sähköisen ilmavaksi ja kuohkeaksi.

Vanhassa rotumääritelmässä mainittiin, että schapendoesin päivittäin harjaus olisi välttämätöntä, mutta varoitettiin samalla poistamasta luonnollista suojaa, pohjavillaa. Ihan joka päivä schapendoesin turkkia ei kuitenkaan nykytiedon mukaan tarvitse hoitaa, vaikka pitkän karvan takuttomana pitäminen kyllä vaatii omistajalta viitseliäisyyttä. Etenkin pentukarvan vaihtuessa aikuisen turkkiin, olisi päivittäinen turkinhoito erittäin suositeltavaa. Hyvälaatuinen aikuisen koiran karva on valmis vasta 2-3 vuotiaana, eikä se silloin ole enää kovin altis takkuuntumaan. Kerran viikossa tai kahdessa tapahtuva huolellinen läpikampaaminen riittää useimmille yksilöille. Turkki tulee kammata perusteellisesti pohjaa myöden, pintapuolisella harjaamisella ei saavuteta sanottavaa hyötyä. Parta ja otsatukka vaativat useammin siistimistä, sillä ne sotkeentuvat helposti koiran syödessä.

Takuttomana ja hoidettuna schapendoes on kaunis ja hyvinvoiva. Koira ei kaipaa usein toistuvia pesuja; vain silloin, kun se tuntuu käteen likaiselle tai alkaa tuoksua liikaa koiralle. Shampoot saattavat pehmentää turkkia, siksi rodun kotimaassa suositellaankin koiran pesemistä ilman kemikaaleja, pelkällä vedellä. Kurakeleillä tassut vaativat huuhteluita, jotta pahin rapa ei karvan ohessa kulkeutuisi sisälle asuntoon.


Terveys ja kotimainen kanta

Schapendoesilla on tavattu muutamia perinnöllisiä sairauksia, joita ovat silmäsairaudet HC (perinnöllinen kaihi) ja PRA (etenevä verkkokalvon rappeutuma). Myös lonkat suositellaan tutkimaan lonkkaniveldysplasian varalta, sillä muutamia C- ja D-asteen vikoja on kuvauksissa löytynyt. Joitakin hammaspuutoksia, purentavikoja, yksikiveksisyyttä, koukkuhäntiä ja napatyriä on myös tullut esiin.

Kokonaisuudessaan rotu on kuitenkin hyvin perusterve ja pitkäikäinen. Sitä ei ole vielä haettu mukaan PEVISA:an eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, vaikka yhdistyksen pentulistalle pääsemiseksi vaaditaankin alle 24 kuukautta vanha silmätarkastuslausunto.

Schapendoesyhdistys seuraa kotimaisen rotupopulaation tilaa, eikä suosittele jalostukseen käytettävän koiran jälkeläisten määrä ylittävän yli kahdeksaa prosenttia laskettuna 10 vuoden kokonaisrekisteröinneistä. Yhdistys ei myöskään kannusta kasvattajia uusintayhdistelmien teettämiseen.

- Mari Jänisniemi-Honkala kertoo että tuontikoiria voisi tässä rodussa käyttää nykyistä laajemmin jalostukseen, ei välttämättä niin että samalla uroksella asetutetaan sisaruksia ja niiden tyttäriä edellisistä yhdistelmistä. Linjaamista hän myös karttaisi ja näin menetellen pyrkisi mahdollisimman laaja-alaiseen populaatioon Suomessa.


Elämää schapendoesin kanssa

Nämä vilkkaat ja eloisat hollannikkaat tarjoavat monenlaisia edesottamuksia omistajiensa arkea piristämään. Seuraavassa schapendoesharrastajat kertovat elämästään koiriensa kanssa.

- Henna Järvinen kertoo, että schapendoeseilla on usein veteen joko viha- tai rakkaussuhde. Monet kuuluvat vesipetojen siunattuun kastiin. Ne läträävät läpi jokaisen kuraojan. Sitten on se toinen joukko, todelliset vastakohdat, jotka suorastaan vihaavat vettä. Järvisen oma schapendoes ei voi edes juoda järvestä, koska laine voisi kastella sen varpaat. Kun tuo koira kerran kannettiin veteen niin että sen vatsa kastui, koira jäi järveen seisomaan ja vinkumaan. Vesi on sille elementti, jossa ei voi edes liikuttaa jalkoja, Järvinen naurahtaa.

- Piia Pohjan mukaan jokainen schapendoes on persoona, joiden omistajalla on hyvä olla terve annos sisäsyntyistä huumorintajua. Pohjan oma koira tuo hänelle hukattuja tavaroita iloiseen tyyliin ja nauravalla naamalla kuin sanoen: "Katso mitä löysin". Tosin omistajan mielestä tavarat eivät juuri koskaan ole olleet mitenkään hukassa, sillä koira kantaa niitä muunmuassa repuista ja hyllyiltä... Pohjan schapendoes on myös oppinut, kuinka emännän saa kätevästi konttaamaan. Kun sisällä leikitään pallolla, koira tuuppaa lelun tassullaan kirjahyllyn alle ja näyttää surkealta. Emännän täytyy tulla apuun ja antaa pallo takaisin leikkiin. Koira osaa näin nerokkaasti aktivoida emäntäänsä noutamaan palloa itselleen!

- Mari Jänisniemi-Honkala kertoo, että hän on aina arvostanut koiraharrastuksessa vanhojen harrastajien näkemyksiä. Edesmennyt Anneke Schneider-Louter on lausunut: ”Schapendoesille ei tule sallia mitään, mikä on työtehtävässä haitaksi. Ei edes toivottuja ominaisuuksia pidä liiotella, schapendoes ei saa rappeutua pelkäksi näyttelykoiraksi”. Tähän Mari vielä jatkaa, että schapendoesin tulee kyetä juuri siihen työhön, mihin se on alunperin tarkoitettu. Sen pitää olla niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan schapendoes. Oikealuonteinen schape suorastaan suutelee ulkomuototuomaria ja tekee kehässä liikkuessaan paimenhyppyjä. Schapendoesin naama nauraa, sillä on aina kivaa, missä tahansa. Voiko maailmassa olla viehättävämpää olentoa, kuin koira, jota häntä heiluttaa, Jänisniemi-Honkala kysyy.




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle