Sileäkarvainen on pirteä noutaja


Sileäkarvainen noutaja on suomennus englanninkielisestä nimestä ”Flat-Coated Retriever”. Tästä rotunimestä on muodostunut kieleemme rodun lempinimi ”flatti” joka lausutaan täkäläisittäin ”flätti”.

Rodunomainen flatti on luonteeltaan iloinen, eloisa ja reipas. Sillä on kyky säilyttää lapsenmielisyytensä pentuajoista aina hamaan vanhuuteen saakka. Flattia kutsutaan koiramaailman Peter Pan’iksi ja sitä se todella onkin!


Noutajien yhteiset juuret

Sileäkarvainen noutaja on kotoisin Englannista. Rotuna se alkoi kehittyä nykyisenlaisekseen 1850-luvulla, jolloin ampuma-aseet yleistyivät metsästäjien keskuudessa. Syntyi tarve koirille, jotka pystyivät löytämään isäntänsä ampumat riistalinnut ja tuomaan ne hänelle.

– Jahdeissa arvostettiin erityisesti koiria, jotka kykenivät olemaan hiljaa lintujen ylösajon aikana, mainitsee flattien jalostuksen tavoiteohjelma (JTO). – Ampumisen jälkeen koirien piti pystyä keräämään nopeasti ja tarkasti saaliit talteen. Ja koska lintuja oli paljon, tarvittiin useita koiria työskentelemään samanaikaisesti. Näin korostui koirien sosiaalisuus ja kyky toimia osana ihmis- ja koirayhteisöä. Nämä luonteen peruspilarit, koirasosiaalisuus ja ihmisystävällisyys, ovat edelleenkin tärkeä osa noutajatyyppisten koirien ihanneluonnetta, joiden vuoksi niiden suosio on niin suuri.

Flattiharrastaja Riitta Heinosen mukaan rodun historiallinen kulta-aika ajoittui Englannissa vuosille 1890–1910. – Tällöin kaikilla noutavaa koiraa fasaanijahteihin tai vesilinnustukseen käyttävillä metsästäjillä oli sileäkarvainen noutaja. Flatti saavutti äkkiä suuren suosion, jonka se myös nopeasti menetti. Alkoi kultaistennoutajien ja labradorien esiinmarssi.

– Nyt täytyy toki muistaa, että varhaisaikoina noutajarodut eivät olleet nykyisenlaisesti eriytyneet toisistaan. Noutaja oli yleisnimi koiralle, joka kykeni noutamaan riistaa isännälleen, kertoo Heinonen. – Samassa pentueessa saattoi siten olla labradorinnoutaja ja sen sileäkarvainen pentuesisar. Erottelu suoritettiin lähinnä turkin perusteella.

– Noutajien yhteiset taustat havainnollistuvat, kun tiedetään että esim. koira nimeltään Zelstone (synt. 1880) on sileäkarvaisten noutajien esi-isä. Zelstonen poika Moonstone on Darenthin sukutaulussa ja Darenthin poika Horton Max puolestaan voitti säännöllisesti koiranäyttelyissä. Mutta ei suinkaan flatti-, vaan labradorinnoutajakehissä.

– 1800-luvulla noutajia yhdisteltiin melko vapaasti. Ainoina jalostuskriteereinä olivat yksilöiden hyvät käyttöominaisuudet. Vielä 1900-luvulla flatteihin risteytettiin muita rotuja, eikä tällöin pitäydytty pelkästään noutajissa. Mukaan lisättiin myös settereitä ja lammaskoiria tavoitteena rodun palvelualttiuden voimistaminen.

Suomen yhtäjaksoisesti pisimpään flatteja kasvattaneen Flatts-kennelin Benita Björklundin mukaan flattien risteytyshistoriaan kuuluivat edellä mainittujen rotujen lisäksi myös newfoundlandinkoira, pointteri, vesispanieli ja pk. collie. Näiden rotujen yhdistäminen flatteihin ei ollut JTO:n mukaan lainkaan huono asia. – Päinvastoin, niiden ansiosta sileäkarvainen noutaja on tänä päivänä geneettisesti katsoen monimuotoisempi kuin sellaiset rodut, jotka on luotu vain muutamaa yksilöä käyttämällä.

Labradorit ja kultaisetnoutajat alkoivat jo varsin varhaisessa vaiheessa jakautua rodun sisällä kahtia: ulkomuotoa korostavaan jalostuslinjaan, jota nykyisin kutsutaan näyttelylinjaksi ja työominaisuuksia painottavaan käyttölinjaan. Useimmissa roduissa 2000-luvulla ovat näyttelylinjaiset enemmistönä.

Sileäkarvaisten noutajien kasvattajat eivät ole halunneet lähteä mukaan tähän jakoon. Ehkä juuri siksi ne eivät ole saavuttaneet yhtä suuria näyttelyvoittoja eivätkä ole keränneet yhtä merkittäviä koe- ja kilpailuvoittoja noutajien välisissä metsästyskoitoksissa kuin eri linjoihin jakautuneiden noutajarotujen ääripäät.

– Flateista puhuttaessa ei voida välttyä törmäämästä termiin ”Dual Purpose”, Heinonen mainitsee. – Noutavasta koirasta puhuttaessa se merkitsee koiraa, jonka jalostuksessa on huomioitu sekä rakenne että rodunomaiset käyttöominaisuudet. Se on ulkomuodoltaan tunnistettavissa rotunsa hyväksi edustajaksi ja sillä on kyky tehdä rodunomaista työtä.

– Jos jalostuksessa keskitytään ainoastaan näyttelykehissä voittamiseen, ei kestä kauankaan kun kehä on täynnä aivottomia kaunottaria, flattiasiantuntija Joan Mason on lausunut provosoivasti.

Flattikasvattajat eivät Englannissa eivätkä Suomessa ole halunneet tinkiä Dual Purpose -periaatteesta. Tämä kasvattajien seisominen yhtenä rintamana, tärkeäksi kokemansa yhteisen asian puolesta, on varsin harvinaislaatuista. Tinkimättömyys on nyt alkanut kantaa hedelmää, vaikka rodun historiassa se todennäköisesti aiheuttikin lukumääräisesti valtavan notkahduksen. 1900-luvun jälkeen rodun kotimaan rekisteröinnit laskivat merkittävästi ja 1930-luvun loppuun tultaessa flatteja rekisteröitiin Englannissa vuosittain vain noin 80 kappaletta.

– Rodun todelliseksi geneettiseksi pullonkaulaksi muodostui lopulta toinen maailmansota, joka säästi vain muutaman kymmenen flatin hengen. Näistä raunioista kasvattajat aloittivat työnsä uudelleen. Tosin he eivät selvinneet urakasta ilman roturisteytyksiä kultaisennoutajan kanssa: vielä 1960-luvulla rekisteröitiin pentue, jossa isänä käytettiin kultaistanoutajaa.

– Rodun elvytystyö onnistui ja rekisteröinnit alkoivat Englannissa kasvaa tasaisesti, kunnes 1980-luvun lopulla ne lähtivät voimakkaaseen nousukiitoon. Oletetaan, että yhtenä syynä tähän oli flatin valinta Best In Show’ksi Cruftsissa vuonna 1980. Voiton myötä rotu tuli yhtäkkiä suuren yleisön tietoisuuteen ja se sai paljon uusia ihailijoita, joista ennen pitkää tuli flattiharrastajia.


Sinivalkoiset siivet

Suomeen ensimmäisen flatin toi vuonna 1967 Kenneth Kankkunen. Tämä Ruotsista tuotu koira oli nimeltään Puhs Hera. Herasta lähtenyt linja on säilynyt flattien suomalaisessa geeniperimässä aina näihin päiviin saakka.

Ensimmäiset suomalaiset flattipentueet syntyivät 1970-luvun alussa. 1980-luvun alkuun asti kasvatustyö oli hyvin maltillista ja rekisteröinnit määrältään vähäisiä, mainitsee JTO. – Kotimaisia uroksia ei juurikaan käytetty ja mikäli syntyneissä pennuissa todettiin ongelmia, kasvatuslinja katkaistiin.

– 1980-luvun alkupuolelle tultaessa noutajarotujen suosio Suomessa alkoi kasvaa ja sileäkarvaisen noutajien rekisteröinnit lähes kaksinkertaistuivat. Jälkikäteen tarkasteltuna tähän aikaan liittyi myös epätervettä matadorijalostusta: narttuja astutettiin samoilla uroksilla ja uusintayhdistelmiä toistettiin surutta.

Pisimpään flatteja on Suomessa kasvattanut jo aiemmin mainittu kennel Flatts. – Muita merkittäviä alkuaikojen kasvattajia olivat Anita Backlund (kennel Biggas), Terttu Leppäsalo (Kassuntepun) ja Kaarina Suppanen (Sniffens), listaa Riitta Heinonen.

– Nykyisin Suomeen tuodaan flatteja eniten Ruotsista, jossa rekisteröintien nousu on ollut suorastaan päätähuimaavaa: flatti on siellä jo kymmenen suosituimman rodun joukossa. Muita tuontimaita ovat Englanti, Norja, Tanska, Hollanti ja USA. Tuonnit ovat pysytelleet vuosittain noin kymmenessä, joskin 2000-luvulla on useina vuosina maahamme tuotu jo lähes parikymmentä sileäkarvaista noutajaa.


Peter Pan

Flatkiss-kennelin Christina Kiuru määrittelee keskivertoflatin luonteeltaan avoimeksi, iloiseksi ja lapselliseksi. – Flatin tavaramerkki on sen heiluva häntä. Yleisesti luullaan, että flatti heiluttaa häntää, mutta totuus taitaa pikemminkin olla että häntä heiluttaa flattia, naurahtaa Kiuru.

Riitta Heinosen mukaan flatti on utelias ja ihmisrakas. – Temperamentiltaan se on erittäin vilkas, usein jopa rauhaton. Flatti osallistuu kaikkeen toimintaan sekä kodissa että sen ulkopuolella.

Flatti on tavallisesti hyvin omanarvontuntoinen eikä se vaivaudu mielistelemään muita koiria, vaan sananmukaisesti ryntää pelipaikoille turhia kursailematta. – Joillakin uroksilla saattaa esiintyä pörhistelytaipumuksia, eikä tappeluiltakaan ole aina voitu välttyä. Jotkut flatit eivät siedä pieniä pentuja.

– Koska rotu on temperamenttinen, se vaatii myös omistajaltaan ripeää reagointia ja rivakkaa ajatuksenjuoksua.

– Missään tapauksessa flatti ei sovi tarhakoiraksi, vaan sen täytyy saada elää yhdessä perheen kanssa, Heinonen korostaa. – Sille ei myöskään riitä pelkkä remmiliikunta, vaan sen täytyy päästä juoksemaan vapaaksi joka ikinen päivä. Kaupungin keskustassa asuvan ihmisen kannattaakin siksi harkita huolella, riittääkö hänen aikansa flatin ulkoiluttamiseen? Ihmisten virhearviointien maksajaksi kun joutuu aina koira.

– Olen kauhulla kuunnellut kerrottavan, kuinka flattipentua on pidetty kytkettynä sekä sisällä että ulkona, koska se on niin villi ja tekee kertojan mukaan liikaa pahojaan, hämmästelee Heinonen.

Vaikka rodunomainen sileäkarvainen noutaja on vilkas ja ehtiväinen, on sen vilkkaudellekin asetettu rajat. Rotumääritelmän tulkintaohjeessa sanotaan, ettei flatti saisi olla hysteerisen aktiivinen. – Ylienergisyys näkyy ennen kaikkea rauhattomuutena. Tällainen koira touhuaa aivan koko ajan ja vaatii jatkuvasti huomiota. Sillä on myös huono keskittymiskyky, alentunut stressinsietokyky ja se ääntelee häiritsevästi eli ns. piippaa, mainitsee JTO.

Jalostuksen tavoiteohjelmaan on lainattu flattimaailman suuren vaikuttajan Nancy Laughtonin kuvaus rodun luonteesta. Se on poimittu kirjasta ”a Review of the Flat-Coated Retriever”. Kirjassaan Laughton mainitsee: ”Flatissa on salaperäistä ja määrittelemätöntä viehätysvoimaa. Se on ekstrovertti, optimisti ja hännänheiluttajista suurin, niin tyytyväinen se on elämäänsä. Flatin luonne on moitteeton: se on mitä älykkäin ja ystävällisin seuralainen, joka antaa runsain mitoin itsestään ihmiskunnalle. Se on aina valmiina hauskanpitoon vielä vanhallakin iällä, tuo koiramaailman Peter Pan.” (suom. Riitta Heinonen)

– Keskiverto-flatti on yleisesti ottaen kiltti, mainitsee Chiccoxen-kennelin Anne Soikkeli. – Ja vaikka se vaatiikin omistajaltaan tekemistä ja paljon reipasta ulkoilua, vilkkaus on silti mielestäni pelkästään hyve tällaiselle monipuoliselle harrastuskoiralle. Vilkasta ja tekemisenhaluista koiraa kun on helppo aktivoida haluttuun toimintaan.

– Flatin huonoksi puoleksi lasken ehdottomasti aggressiivisuuden, jota esiintyy kannassa jonkin verran, sanoo Fusstail’s kennelin Marjut Ritala. – Negatiivista on myös hermostunut ADHD-käyttäytyminen: flatin pitäisi pystyä rauhoittumaan kotona vaikka se treenaisikin ulkona täysillä. Pahimmillaan nämä luonteen ongelmat purkautuvat esim. kodin massiiviseen tuhoamiseen.

– Temperamenttinen flatti tulistuu nopeasti, eikä se aina välttämättä ole edes noutajamittakaavassa sosiaalinen joka koiran kaveri. Aggressiivisuus muita koiria ja erityisesti ihmisiä kohtaan ovat erittäin epätoivottuja luonteenpiirteitä, joita valitettavasti esiintyy rodussamme vielä tänäkin päivänä. Liian usein ne unohdetaan mainita, kun tästä rodusta kerrotaan, toteaa Ritala.

Kun pyritään määrittelemään kullekin koirarodulle ihanteellinen luonnekokonaisuus, tulevat mukaan myös kertojan omat, henkilökohtaiset mieltymykset. Ihanne kun ei ole kiveen hakattu totuus, vaan rotumääritelmät ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia. – Minä arvostan flateissa ennen kaikkea avointa, iloista, mutta samalla keskittyvää ja tarkkaavaista luonnetta, listaa Christina Kiuru. – Sellainen koira on ilo kouluttaa, se motivoituu helposti yhteistyöhön, kykenee keskittymään ja osaa myös rauhoittua.

Riitta Heinonen on kuullut hauskan tarinan flatin, labradorin ja kultaisennoutajan luonne-eroista. – Sen mukaan kultainennoutaja sanoo omistajalleen: Näytä minulle, mitä haluat minun tekevän ja kerro miksi, niin teen sen.

Labradorinnoutaja sanoo: Näytä minulle, mitä haluat minun tekevän ja mene pois tieltä, niin teen sen.

Flatti sanoo: Tiedän jo, mitä haluat minun tekevän ja miksi. Pois tieltä, niin näytän, miten sen voi tehdä vielä paremmin.

Ruotsalainen kotieläinten jalostukseen erikoistunut tohtori Per-Erik Sundgren on analysoinut noutajien MH- eli käyttäytymiskuvauksia. Hänen analyysiensä mukaan juuri käyttöominaisuuksista huolehtiminen on pitänyt flatin luonteeltaan oikeanlaisena noutajana. Flatit ovat testien mukaan säilyttäneet toivotunlaisen kontaktinhaluisuuden, työ- ja yhteistyöhalun, uteliaisuuden ja pelottomuuden. Labradorinnoutaja on säilyttänyt samat hyvät noutajakoiraominaisuudet, mutta flatteihin verrattuna ne ovat hieman heikommat. Kultainennoutaja on Sundgrenin mukaan näistä kolmesta voimakkaimmin näyttelyjalostettuna kadottanut osan työ- tai yhteistyöhalustaan, paljon uteliaisuudestaan ja ne osoittavat nykyään huomattavasti aiempaa enemmän pelkoreaktioita uhkaavissa ja pelottavissa tilanteissa.

Sileäkarvaisia noutajia luonnetestataan Suomessa lisääntyvässä määrin ja testitulosten perusteella rotu vaikuttaa hyvin tasaiselta. Testattuja koiria vuoden 2007 loppuun mennessä on KoiraNetissä 108 kpl.

Jalostuksen tavoiteohjelman koosteen mukaan tyypillinen luonnetestattu flatti on luoksepäästävyydeltään hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Kovuudeltaan se on kohtuullisen kova tai hieman pehmeä. Temperamentti kallistuu odotetusti vilkkaaseen tai erittäin vilkkaaseen. Hermorakenne on yleisimmin joko hieman rauhaton tai suhteellisen rauhallinen. Toimintakykyä löytyy kohtuullisesti tai suuresti, samoin taisteluhalua. Puolustushalua on pienen tai kohtuullisen verran tai koira on haluton puolustamaan omistajaansa. Terävyys on yleisemmin pieni tai kohtuullinen, ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja. Laukausvarmuus on, kuten noutajille kuuluukin, pelotonta ja varmaa.

Luonnetestiyhteenvedon lisäksi rotujärjestö on selvittänyt kyselylomaketta hyödyntäen omistajien omat arviot koiriensa luonteista. Kyselyssä selvisi, että flattien suurin ongelma ovat toiset koirat, sillä lähes 40 prosenttia suhtautui niihin varautuneesti, epävarmasti tai aggressiivisesti. Suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin oli ongelmia kuudella prosentilla. Kolme koiraa oli lopetettu aggressiivisuuden vuoksi.


Elämän tarkoitus

Noutavat koirat on kehitetty ammuttujen lintujen noutamiseen, eikä noutaja saa riistaa tuodessaan vahingoittaa sitä puremalla. Hyvä noutaja on hiljainen odottaessaan ja äänetön työskennellessään eikä se karkota riistaa tai häiritse metsästäjiä. Lisäksi sosiaalisuus toisia koiria ja ystävällisyys ihmisiä kohtaan ovat omiaan takaamaan miellyttävät metsästys- ja koetilanteet.

Sileäkarvaista noutajaa käytetään Suomessa paitsi vesilintujen noutajana, myös jonkin verran ylösajavana koirana sorsastuksessa, kanalinnustuksessa ja fasaanijahdeissa.

– Alun perin noutajien tehtäviin eivät lainkaan kuuluneet elävät riistat, mutta ajan saatossa toimiala on jonkin verran laajentunut, kertoo JTO.

Sileäkarvaisen noutajan luonteen ja käyttöominaisuuksien todentamiseen on nykyisin olemassa kolme hyvää mittaria: perusluonnetta kartoittava luonnetesti (LTE), noutajien taipumuskoe (NOU) ja noutajien metsästyskoe (NOME). Näistä saatava informaatio auttaa kasvattajia jalostuksellisesti ylläpitämään flattien rodunomaista luonnetta ja käyttöominaisuuksia.

– Sileäkarvaisten noutajien vahvuuksia metsästyskäytössä ovat voimakas työskentelyhalu, riistaintoisuus, hyvä vainunkäyttö, vauhdikkuus, erinomainen uimahalu ja hyvä kylmänsietokyky, luettelee JTO. Rodun maine riistankäsittelijänä on viime aikoina parantunut, joten linnut saadaan nykyään talteen entistä paremmassa kunnossa.

Riitta Heinosen mukaan flatti on ihanteellisimmillaan hyvin karaistunut, periksiantamaton ja sitkeä työskentelijä. – Sillä on hyvä markkeerauskyky ja valtava intohimo uimiseen. Kylmä vesi ei flattia pelota, joten se sopii erinomaisesti myös merilinnustukseen.

– Flattien hermostunut ääntely ja vinkuminen ovat viime aikoina koetilanteissa selvästi vähentyneet, joskin odottamistilanteessa niitä esiintyy edelleen, toteaa JTO.

– Rodun vilkas temperamentti altistaa yksilöt ylivirittyneelle työskentelyinnolle eli kuumumiselle. Kuumuus voi näkyä koetilanteissa rajuna riistan käsittelynä, kontaktin ja yhteistyön puutteena ja esim. paikallaan pysymisen vaikeutena.

– Flattien uusin koetilanteissa esille noussut ongelma on itseluottamuksen puute, joka ilmenee ns. mörköjen näkemisenä taipumus- ja metsästyskokeiden jäljestystilanteessa ja hakutehtävässä. Tällöin kauimmaiset riistat jäävät noutamatta varsinkin, jollei koira voi pitää näköyhteyttä ohjaajaansa.

– Flatti kykenee aivan erinomaisen oivallisella tavalla soveltamaan osaamistaan, kertoo Riitta Heinonen. – Se saattaa keksiä yhdelle tehtävälle monia eri ratkaisuvaihtoehtoja.

– En voi olla koskaan varma lähtiessäni NOME-kokeeseen, miten koirani sen tänään suorittaa. Ja tämä ei tarkoita sitä, että vain yksi ratkaisu olisi hyvä ja muut huonoja: Roomaan kun pääsee montaa eri tietä. Olen kuullut noutajien koetuomarinkin sanoneen ihailevasti, että jotkut flatit voisivat mennä metsästyskokeisiin jopa ilman ohjaajaa, jos niillä vain olisi ajokortti. Niin nerokkailta flattien tekemiset kun aina välillä tuntuvat!

Mikä sitten erottaa käyttöominaisuuksiltaan hyvän koiran erinomaisesta? Vastaus löytyy työinnosta ja keskittymiskyvystä. – Niiden lisäksi koira uskoo vankasti itseensä ja luottaa täysin ohjaajaansa, määrittelee Kati Lagerstam. – Näistä aineksista syntyy todellinen huippuflatti.

Riitta Heinosen mukaan ihanteellinen metsästyskoira työskentelee hyvällä tyylillä ja sopivalla vauhdilla, se on vaivattomasti ohjattavissa ja se reagoi välittömästi ohjaajansa käskyihin. – Tällainen koira työskentelee itsenäisesti mutta silti yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Se markkeeraa riistojen putoamispaikat hyvin ja pystyy muistamaan ne. Se ei tuhlaa energiaansa hötkyilyyn vaan keskittyy tehtäväänsä rautaisesti.

– Jotta flatin kyvyt pääsisivät kunnolla esille, se tarvitsee rinnalleen myös erinomaisen ohjaajan. Heitä on flattiharrastajissa useita. Rotujärjestökin panostaa nykyään tasokkaisiin ulkomaisiin NOME-kouluttajiin jokavuotisilla kesäleireillään ja sitä kautta saamme oppia lisää muiden maiden huipuilta.

Flatin kouluttaminen on Heinosen mukaan haasteellista etenkin siksi, että flatti kyllästyy nopeasti ja sen keskittymiskyky on nuorena varsin lyhyt. – Rotu kypsyy hitaasti: vasta noin 3-vuotias on henkisesti aikuinen.

– Jos saisin päättää, soisin kaikille flateille jonkinlaisen mahdollisuuden päästä kosketuksiin riistan kanssa. Vasta silloin voi todella nähdä, kuinka koiran silmiin syttyy intohimon suuret liekit.

Dual Purpose -jalostusta tukien sileäkarvaiselle noutajalle vaaditaan Suomen muotovalion arvoon serttien lisäksi hyväksytty noutajien taipumuskoe. – Valtaosa suomalaisista NOME-käyttövalioflateista on myös muotovaliota, kertoo Kirsi Koljonen. – Tässä yhteydessä on syytä todeta, että flatti voi tulla käyttövalioksi myös palveluskoirapuolelta, joka ei kuitenkaan ole flattien rodunomaisten ominaisuuksien mittari kuten NOME. On siis olemassa kahdenlaisia käyttövalioita ja vaikka tittelit ovat samat, ne kertovat toisistaan olennaisesti poikkeavasta osaamisesta.

– Rotujärjestö ja valtaosa flattien kasvattajista rohkaisee pennunostajia viemään koiransa taipumuskokeisiin, kertoo Riitta Heinonen. – Taipumuskokeisiin osallistuvista sileäkarvaisista noutajista sen läpäisee n. 60 %. JTO:ssa on asetettu tavoitteeksi, että vähintään puolet kaikista flateista osallistuisi taippareihin ja tämä tavoite on useina vuosina saavutettukin. Siitä saadaan kiittää erityisesti aktiivisia ja opastavia kasvattajia, jotka vaivojaan säästämättä ovat järjestäneet koulutuksia ja kannustaneet kasvattejaan edelleen vahvasti elävässä Dual Purpose -hengessä.

– Vaikka kaikki flatit eivät taippareiden jälkeen jatka metsästyskokeisiin, on viime vuosina NOME:n alokasluokkaan ollut tunkua. Yhä useampi flattiharrastaja kouluttaa koiransa pitkälle, josta on osoituksena mm. parin viime vuoden Flattimestaruuksien voittajaluokan ennätysmäiset osallistujamäärät.

NOME on lajina hyvin ohjaajapainotteinen. Käyttövalion arvon saavuttaminen vaatii suurta harjoitusmäärää ja ohjaajan todellista paneutumista harrastukseen. NOME-käyttövalioflatteja on Suomessa vuoden 2007 loppuun mennessä vahvistettu 25 kpl.

Jos käyttövalioiden määrä suhteutetaan rekisteröinteihin, flatti pitää tällä hetkellä hallussaan noutajarotujen ykköstilaa. KoiraNetin mukaan flateissa on yksi käyttövalio 193 rekisteröintiä kohden, labradoreissa vastaava luku on 296, kiharakarvaisissa 593 ja kultaisissanoutajissa 1746. Chesapeakelahdennoutajissa ja novascotiannoutajissa ei ole vielä käyttövalioita.


Aktiiviseksi ystäväksi

Flatti on omimmillaan metsästävässä perheessä, jossa nautitaan myös runsaasta ulkoilusta. – Monipuolisena koirana flatti sopii muihinkin harrastuksiin, kuten metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin (MEJÄ), tottelevaisuuskokeisiin (TOKO), agilitykilpailuihin, palveluskoirakokeisiin (PK) ja pelastuskoiratoimintaan (PEKO), listaa Riitta Heinonen. – Toivon ihan vilpittömästi ettei kukaan erehtyisi ottamaan flattia pelkän ulkonäön vuoksi, vaan jokainen pennunostaja miettisi ensin, pystyykö hän tarjoamaan koiralle sen kaipaaman aktiivisen elämän?

Päivi Vuorion mukaan flatti sopii ihmiselle, joka tykkää harrastaa koiransa kanssa, mutta joka ei välttämättä halua yltää ihan maailman huipulle. – Jokaiseen lajiin kun löytyy flattia parempia rotuja, vaikka flatti toimiikin niissä yleisesti ottaen hyvin.

– Flattia ei voi suositella kovaotteiselle ihmiselle, sillä yleensä ne ovat varsin herkkäsieluisia. Flatti ei myöskään sovi ihmiselle, joka haluaa omissa oloissaan viihtyvän ja huomaamattoman koiran.

– Flatti ei missään mielessä sovi sohvatyynyn korvikkeeksi, siihen sillä on aivan liian suuri moottori ja turhan paljon polttoainetta, korostaa Christina Kiuru.

Flatti vaatii omistajaltaan reipashenkistä huumorintajua, sillä tosikko ei flatin touhotusta jaksa arvostaa. – Myöskään tunnekylmä suhtautuminen flattiin ei olisi oikein koiraa kohtaan, sillä se itse rakastaa omistajaansa ja perhettään yli kaiken.

– Yleisen tasapainon kannalta olisi hyvä, jollei vilkkaalla koiralla olisi kumppaninaan äärivilkasta ohjaajaa. Jos omistaja osaa rauhoittua ja rentoutua, niin koirakin sen oppii, Kiuru toteaa.

– Olisi jollain lailla äärimmäisen rujoa nähdä flatti ihmisellä, joka vaatisi koiraltaan tasapaksua ja eleetöntä käytöstä, tuumailee Marjut Ritala. – Flatti kun ei koskaan tee mitään konemaisesti.


Valovoimaa

Flattiharrastajat ovat koiriensa tavoin aktiivista porukkaa. Eri harrastuslajit keräävät ympärilleen massoittain innostuneita flattiharrastajia.

Rodun menestyneimmiksi suomalaisiksi näyttelykoiriksi voidaan nimetä isä ja poika. Ne ovat Giorgio-Armani ja Blackleader’s Dontellmenomore.

– Laajennetussa skaalassa lisäisin listaan myös ruotsalaisen Almanza Larry O’Gradyn. Se oli aivan uskomattoman upea flatti, Kati Lagerstam ihailee. – Joidenkin mielestä Larry esiintyy nykyään liikaa flattien sukutauluissa ja niin varmaan onkin, mutta minkäs teet kun koira jättää upeaa jälkeä vielä jälkeläistensäkin kautta. Ne ovat kauniita, toimivia, terveitä ja ihanaluontoisia… Itse en ottaisi flattia jossa ei olisi Larryä takana, mutta arvostan toki myös heitä jotka haluavat pitää linjansa siitä vapaana. Kunhan se ei ole ainut kriteeri jalostustyölle!

NOME-puolen huipuiksi harrastajat nimesivät seuraavat koirat: Almanza Chocolate Cream, Biehkan Kaiku, Blackpicks Silver Gin, Champerin Disk Jockey, Flathatted Cherokee, Gilliam Gold Mach III, Heilurihännän Mayflower, Hilwas Chevrolet, Merjun Ukkonen, Porthos, Taka-Tapiolan Janefer, Taka-Tapiolan Pikifer, Taka-Tapiolan Roi, Utulinnun Untamo ja Vilkeri Kasperi. Monet näistä ovat saavuttaneet tavoitellun Flattimestari-arvonimen ja sen lisäksi myös käyttövaliotittelin NOME:sta.

MEJÄ-puolelta mainitsemisen arvoisia ovat Pepperment-kennelin koirat. Jäljestämisvalioita on tämän kennelin kasvateissa peräti 17 kpl. Se on huikea saavutus!

Palveluskoirakokeista käyttövalioksi on KoiraNetin listauksen mukaan tullut seitsemän flattia, agilityvalioita on kaksi ja tottelevaisuusvalioita 15 kpl. Pelastuskoirien hälytysryhmiin ovat tiensä raivanneet ainakin seuraavat Chiccoxen-kennelin kasvatit: Ace Of Spades, Close To You, Holy Simplicity ja Just Joking.

Vesipelastus on kerännyt harrastajakaartiinsa monia sileäkarvaisia noutajia. Laji varmasti sopiikin aivan erinomaisesti tälle uimahaluiselle rodulle.


Eripäinen noutaja

Flatti on rotumääritelmän sanoin ”Voimakas olematta kömpelö, jalo olematta hontelo”. – Yksinkertainen lause, mutta niin vaikea saavuttaa, huokaa Kati Lagerstam.

– Flatin tulisi olla ulkomuodoltaan mahdollisimman tasapainoinen ja liioittelematon, kertoo Juha Junkala. – Muista noutajaroduista flatti eroaa erityisesti päästään. Sen pää on pitkä ja kuiva ja otsapenger huomattavasti vähäisempi kuin esim. kultaisellanoutajalla. Ilmeen tulisi olla älykäs ja ystävällinen.

– Klassista, oikeanlaista päätä näkee Suomessa nykyään aivan liian harvoin, Heinonen harmittelee. Jalostuksen tavoiteohjelmakin nostaa esille tämän ongelman. – Leveitä ja pyöreitä kallo-osia sekä lyhyitä kuono-osia on liikaa. Kallon ja kuonon ylälinjat eivät ole toivotunlaisen yhdensuuntaisia. Liian monilla on voimakkaita otsapenkereitä sekä ”nahkaisia” päitä. Usein näillä pyöreäkalloisilla koirilla on myös pyöreät ja vaaleat silmät.

– Rungon vahvuusasteeltaan flatti asettautuu kultaisennoutajan ja setterin välille, kertoo Pikestar’s kennelin Pirkko Oinonen. – Flatilla on sopusuhtainen luusto, keskipitkä kaula ja hyvät kulmaukset. Käpälien tulee olla tiiviit ja hyvin kaareutuneet, jotta ne kestäisivät kovaa menoa, listaa Riitta Heinonen. – Flatin raviliikkeisiin kuuluvat sekä sujuvuus että tehokkuus. Sileäkarvaisen noutajan tulee olla lihaksikas ja hyväkuntoinen. Löysä, lihava flatti on näyttelykehässä kauhistus.

– Yksi flattien yleisimmistä rakenteellisista virheistä on suora olkavarsi, mainitsee jalostuksen tavoiteohjelma. – Myös etuasentoisia lapoja on jonkin verran. Takaosan virheistä yleisimpiä ovat niukat takakulmaukset, raajojen ulkokierteisyys sekä korkea kinner.

Rotutyyppi on jakautunut kahtia. – Alkuperäisen englantilaisen rinnalle on kehittynyt skandinaavinen tyyppi, kertoo Heinonen. – Liiallinen raskaus ja liian suuri koko ovat samalla yleistyneet.

– Kaikissa Pohjoismaissa mitattiin jokin aikaa koirien säkäkorkeuksia, mutta vielä toistaiseksi ei ole päätetty, millaisiin toimenpiteisiin koon kasvun vuoksi pitäisi ryhtyä.

Sileäkarvaisen noutajan ulkoisen olemuksen kruunaa häntä. – Hienoinkaan flatti ei näytä miltään ilman puolelta toiselle heiluvaa iloista häntää, korostaa Kati Lagerstam. Jalostuksen tavoiteohjelma mainitsee, että nykyflateilla häntä on kiinnittynyt liian alas. – Ylös tai alas, mutta liikkua sen pitää, vaativat flattiharrastajat kuin yhdestä suusta.


Sileää karvaa

Flatin karvapeite on tiheää ja laadultaan sileää. Turkin tulee kuivua nopeasti vesityön jälkeen. – Karvapeite ei saa olla liian runsas, eikä se saa muistuttaa kultaisennoutajan turkkia, kertoo Heinonen.

Aiemmin flattia kutsuttiin aaltokarvaiseksi, sitten pitkäkarvaiseksi ja lopulta sileäkarvaiseksi noutajaksi. Flatin pitkää karvaa kuvaava termi ”sileäkarvainen” ei ole täysin linjassa muiden rotujen termistöihin nähden, sillä sileäkarvaisuudella viitataan yleensä lyhyeen karvaan silloin, kun rodussa on olemassa myös karkeakarvainen muunnos (vrt. sileäkarvainen kettuterrieri ja sileäkarvainen portugalinpodengo).

Yksivärinen musta ja ruskea (maksanväri) ovat rodun ainoat sallitut värit. Koska rotu on elvytetty kultaisellanoutajalla, on kannassa edelleen keltaisen värin kantajia. Kun kaksi tällaista yhdistetään, voi syntyä keltaisia pentuja. Nykyään geenitestin avulla voidaan selvittää, kantaako koira keltaista väriä piilevänä perimässään. Vaikka keltainen on näyttelyissä hylkäävä virhe, ei siitä ole yksilölle itselleen mitään terveydellistä haittaa.

Yleisesti ottaen ei uskota, että rodun kotimaa tulisi koskaan hyväksymään keltaista. – Keltaisia pentuja on syntynyt aina, mutta aiemmin ne ovat kaikessa hiljaisuudessa ”kadonneet”. Asia on hoidettu pois ns. saunan takana, kertoo Christina Kiuru.

Värijalostus on nykyään monien rotujen kirous. Sen varjoon jäävät helposti muut tärkeämmät asiat kuten terveys, luonne ja oikeanlainen rakenne. Niissä roduissa, joissa esiintyy ruskeaa väriä, ruskean suosio on tänä päivänä ylikorostuneen voimakasta, kuten mm. labradoreilla ja kotimaisella lapinporokoiralla.

– Tuntuu pahalta kun kuulee, että ihminen haluaa ostaa flatin vain värin mukaan, ikään kuin maksanväri olisi tärkeämpi kuin koko muu koira yhteensä. Ja tähän kysyntään osa kasvattajista on valmis vastaamaan tarjonnalla.


Keski-ikä alhainen

Moniin muihin rotuihin verrattuna sileäkarvainen noutaja on sairausperimältään varsin omanlaisensa. Kun useimmissa muissa roduissa vastustetaan Kennelliiton ylläpitämän perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman eli PEVISA:n mukaan esim. lonkka- ja kyynärnivelsairauksia, flateilla suurin huolenaihe ovat erilaiset syövät.

– Syöpien ja kasvaimien vuoksi flattien elinikäennuste on alhainen, vain noin 8–9 vuotta, kertoo Riitta Heinonen. – Flateilla esiintyy kaikkia mahdollisia syöpätyyppejä, yleisimpänä lymfosarkooma, maksasyöpä, luukasvaimet, keuhkosyöpä ja ihosyöpä. Rodun riski sairastua syöpään on 8,5-kertainen muihin rotuihin verrattuna (lähde: Agria Breed Profiles -tutkimus, Ruotsi). Tämä on ongelma, jota vastaan on vaikea taistella jalostuksellisin keinoin, sillä syöpiä esiintyy kaikissa suvuissa. – Karkeasti ottaen voi sanoa, että flatit menevät täysillä kunnes niihin syöpä iskee, Kati Lagerstam kiteyttää.

Muita flateillä esiintyviä sairauksia ovat patella luksaatio, sydänsairaudet, ihosairaudet ja allergiat, epilepsia sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. – Lonkkaniveldysplasiaa on vajaalla 20 % tutkituista koirista. Lonkkavikaprosentti käväisi 2000-luvun alussa lähellä kolmeakymmentä, mutta on nyt taas palannut kahdenkymmenen tuntumaan. Muutama vuosi sitten käyttöönotetuilla BLUP-indekseillä on tähän todennäköisesti myönteinen vaikutus, analysoi Heinonen.

– Flattien omistajat ansaitsevat erityismaininnan koiriensa aktiivisesta terveystarkastamisesta, sillä lonkkien kuvausprosentti on ollut n. 70-79 %. Se on upea saavutus! Tästä voidaan kiittää erityisesti kasvattajia, jotka ovat korostaneet terveystarkastamisen merkitystä pennunostajilleen.

– Kyynärniveldysplasiaa on rodussa melko vähän, vain vajaat 4 %. Kuvausprosentit ovat kyynärienkin osalta nousseet yli 60 %, vaikka kuvauspakkoa ei ole kytketty PEVISA-ohjelmaan.

– Flattien polvia on alettua tutkia entistä ahkerammin, eikä syyttä. Polviviat ovat valitettavan yleisiä. Vakavimmat patella luksaatio -tapaukset eivät edes näy KoiraNetissä, sillä sairas pentu joudutaan useimmiten lopettamaan jo hyvin nuorena. Patella luksaatio on tavallisesti kääpiökokoisten rotujen ongelma.

– Silmäsairauksien osalta tilanne on varsin hyvä, vaikka KoiraNettiä katsomalla näyttäisi että HC olisi rodun todellinen ongelma. Tämä johtuu siitä, että flateille tyypillinen anteriorinen Y-suturasauman katarakta merkitään jalostustietokantaan yleismerkinnällä HC. Tämä kaihityyppi ei kuitenkaan kokemusten perusteella vaikuta koiran näkökykyyn eikä kehity koiraa sokeuttavaksi totaalikaihiksi. Siksi se on rodulla poistettu PEVISA:sta, selvittää Heinonen.

– Flattien PRA-tapauksia on hyvin harvassa, Suomessa ei ainuttakaan. Cilia aberrantaa eli silmän pintaa hankaavia ylimääräisiä ripsiä sen sijaan löytyy flateilta melko usein.

Glaukooma puhuttaa erityisesti englantilaisia flattikasvattajia. Rodun kotimaassa on otettu jalostuksen raja-arvoksi PLD-tutkimustulos (gonioskopia), jolla mitataan virtauskulman poikkeamia eli ns. pektinaattiligamenttidysplasiaa. Se altistaa silmän glaukoomalle. Myös Ruotsissa on jalostusohjeeseen otettu tänä vuonna mukaan jalostuskoirien glaukoomatutkimus. Suomessa gonioskopiatutkimuksia tehdään harvakseltaan eikä rotujärjestön tietoon ei ole tullut sairastapauksia. Eläinlääkärien mukaan niitä on kuitenkin ollut.

– PEVISA-ohjelma vaatii flateilta lonkkakuvaustuloksen (raja-arvona vika-aste D) ja enintään 24 kk vanhan silmätarkastuslausunnon, jotta jälkeläiset saisi rekisteröityä. Rotujärjestön pentulistalle hyväksytään vain tervelonkkaisten vanhempien pentueet. Lisäksi vuonna 2005 ja sen jälkeen syntyneistä koirista vaaditaan kyynärkuvauslausunto.

– Maailmanlaajuisesti katsottuna flattipopulaatio on geneettisesti hyvin suppea, sillä toisen maailmansodan jälkeen rotu elvytettiin vain muutamasta kymmenestä yksilöstä, kertoo JTO. – Perinnöllisen vaihtelun säilymisestä tulee siksi huolehtia käyttämällä koiria monipuolisesti jalostukseen.

Flateissa, kuten muissakin pienikantaisissa roduissa, rodun tehollisen kannankoon kannalta olisi paras, jos kullakin rodunomaisen luonteisella ja -rakenteisella, terveellä koiralla olisi yksi pentue, ei sen enempää. Sairaita, luonteeltaan tai käyttöominaisuuksiltaan epärodunomaisia yksilöitä ei pidä sortua pennuttamaan. Suljetuissa, pienissä populaatioissa sairausgeenien levittäytyminen rotuun voi pahimmillaan merkitä jopa todellista uhkaa rodun tulevaisuudelle.

– Suurin osa flattikasvattajista toimii onneksi hyvin järkevästi ja vastuuntuntoisesti. He käyttävät jalostukseen vain terveitä ja rodunomaisia yksilöitä, sanoo Kati Lagerstam.


Arjen tarinoita

Flattien iloisuus ja välittömyys saavat flatinomistajan päivään syttymään monta pienempää ja suurempaa aurinkoa. Seuraavassa flattiharrastajat kertovat tarinoita näistä ihastuttavista koiristaan.

Anne Soikkeli päätti valjastaa yhden flattinsa kyvyt ja energian todelliseen hyötykäyttöön. – Opetin Aidalle hevosenkengänetsintää, sillä hevosemme on todellinen taituri tiputtamaan kenkiään. Aida sai pian juonesta kiinni ja nyt me saamme kengät talteen, iloitsee Anne.

Riitta Heinonen on kuullut flatista, joka häipyi kerran Helsingissä omille teilleen. – Koiraa etsittiin pitkin kaupunkia, mutta tuloksetta. Seuraavana päivänä omistaja sai puhelinsoiton Pieneläinklinikalta, jonne poliisi oli toimittanut koiran. Se oli uiskennellut Kolera-altaassa ja jahdannut sorsia. Mitäpä muutakaan flatti voi suurkaupungissa keksiä ajankulukseen?

Riitan Tarmo-flatti nuoli taannoin antaumuksellisesti tuttavamme korvaa. – Yhtäkkiä nainen huomasi, että hänen korvakorunsa oli kadonnut. Ja minnepä muualle se olisi hukkunut, kuin koiran nieluun?

Koska korvakoru oli aivan uusi, tuttavamme ilmoitti haluavansa sen takaisin. Eipä siinä auttanut muu kuin ryhtyä tonkimaan koiran jätöksiä, josta koru viimein löytyikin. Ja oli muuten entistä kiiltävämpi!

Riitan Milja-flatti oli aikoinaan melkoinen vesipeto. – Jos kävelimme järven rannan suuntaisesti kulkevaa polkua pitkin, Milja ui vierellämme samaa tahtia.

– Mökillä Miljalla oli tapana viettää aikaansa laiturilla istuen ja sen vedenalaista maailmaa tarkkaillen. Säännöllisin väliajoin Milja ikään kuin hajamielisesti tipahti laiturilta veteen, ui nautinnollisesti ja palasi taas katselemaan henkilökohtaista akvaariotaan.

– Yhtenä kesänä Miljan jalka oli kipsattuna kuuden viikon ajan, eikä se siksi päässyt uimaan. Kun kipsi poistettiin, vein Miljan rannalle ja ajattelin, että uikoon tyttö nyt sydämensä kyllyydestä. Se ui 45 minuuttia käymättä välillä kertaakaan rannalla.

Christina Kiurun Jedi-kasvatti on osoittautunut esimerkillisen siistiksi koiraksi. – Taannoin Jedi sai syötäväkseen luita ja ne aiheuttivat sille rajun ulostamisentarpeen keskellä päivää, omistajien ollessa vielä töissä. – Hädälle oli päästävä, mutta kerrostalossa suljettujen ovien takana se ei ollut ihan yksinkertaista. Mikä siis avuksi?

– Flatille tämäkään tehtävä ei osoittautunut mahdottomaksi. Jedi avasi makuuhuoneen oven ja kampesi itsensä ikkunanraosta parvekkeelle. Parvekkeen lattialle se tulosti tarvittavan määrän kasoja ja jäi häntä heiluen odottamaan kotiväkeään saapuvaksi.

Tarinan opetus oli aivan selkeästi, että siisti mies ei sisälle pasko.




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle