Suhde koiran ja ohjaajan välillä


Suhde on jotain näkymätöntä. Se on kuin kahden magneetin välinen voimakenttä, joka parhaimmillaan miltei kipinöi hyvää energiaa. Itseasiassa kyse on useammasta kuin kahdesta toisiaan vetävästä tai toisiaan hylkivästä magneetista. Monet pienet positiiviset ja negatiiviset varaukset muodostavat kimpun, joiden kokonaisvaikutus on koiran ja ohjaajan välinen suhde. Kysymys kuuluu: onko heillä hyvä olla yhdessä?


Mistä suhde muodostuu

Suhteen perustana on koirakon välinen aito kiintymys ja molemminpuolinen luottamus. Koiran näkökannalta kyse on myös perustarpeiden tyydyttämisestä –ohjaaja merkitsee koiralleen nälän poistajaa, laumaa, käyttäytymismallia, turvaa ja reviirin eli elintilan määrittelijää. Kun koira sopeutuu tähän ympäristöön hakeutuen ihmisen läheisyyteen, sanotaan että koiralla on laumaviettiä.

Koiran ominaisuuksiin kuuluu synnynnäinen kyky muodostaa tiivis suhde laumaansa kuuluvien välille, sillä laumaan kuuluminen on sille usein elinehto. Lauman ei tarvitse olla varsinaisesti joukko, vaan käsite "lauma" voi pitää sisällään vaikkapa vain yhden ihmisen ja yhden koiran.

Tämä yhteisö merkitsee yksilöilleen turvallisuutta ja se suojelee jäseniään kollektiivisesti. Ironista kyllä, laumavietin voimakkuus voi aiheuttaa myös sellaisen ristiriitaisen tilanteen, että mikäli uhka tulisi lauman sisältäpäin eli ihmiseltä, koira ainakin tiettyyn pisteeseen asti hakisi ihmisestä myös turvaa ja hyväksyntää.

Legendat kuolemaansa asti isännälleen uskollisista koirista ja niiden uskomattoman inhimillisiltä tuntuvat uroteot pohjautuvat koiran luontaiseen kykyyn muodostaa voimakkaita laumasiteitä. Vahva laumavietti ja turvallinen, hyvä suhde omistajaansa luo perustan siihen, että meidän jokaisen omasta koirastamme voi tulla meidän oman elämämme sankari. Pohjimmiltaan kyse on kaiken koiraharrastamisen peruskulmakivistä: hyvästä koiranpidosta ja sen kautta muodostuvasta hyvästä suhteesta.



Suhde ulkopuolisen silmin

Koiran ja ohjaajan suhde on ympärivuorokautinen olotila. Se ei ole jotain, joka otetaan esille mentäessä koirakouluun tai tottelevaisuuskokeeseen. Suhde tulee esille kotioloissa, mutta esimerkit on helpompi tuoda nähtäville koulutuskentiltä.

Katselemalla koirakkoa harjoitustilanteissa voi tehdä havaintoja: pitävätkö koira ja ohjaaja aidosti yhteyttä toisiinsa? Onko koiralla "käsijarru" päällä sen ollessa ohjaajansa läheisyydessä? Pystyykö koira olemaan rentona, vaikka se olisi fyysisessä kontaktissa ihmiseen?


Suhde sisältäpäin

Hyvän suhteen luominen alkaa jo heti koiranpennun tultua uuteen kotiinsa. On tietoisten päätöksien aika: pennun yksi tärkeimmistä tarpeista on tarve turvallisuuteen. Pienellä pennulla ei ole kykyä suojella itseään epäoikeudenmukaisilta hyökkäyksiltä koirapuistoissa, eikä se voi sivuuttaa ympäristönsä ihmisten äkillisiä raivopuuskia antamatta niiden vaikuttaa itseensä ja henkiseen kasvuunsa.

Fyysiset ja psyykkiset ihmisistä tai toisista koirista aiheutuvat väkivaltaisuudet jättävät pysyviä arpia pennun henkiseen kasvuun. Rohkeaksi ja tasapainoiseksi ei kasveta rikkinäisissä tai pelonsävyttämissä elinolosuhteissa. Pelon toistuva kohtaaminen ei kasvata pentukoiraa rohkeuteen ja luottamukseen vaan pelko on sisäinen olotila, joka voi vain vähentää luottamusta ympäristön turvallisuuteen ja lauman kykyyn suojella jäseniään. Kuormitus näkyy koiran käytöksessä joko uupumisena tai arkuutena, tai se voi luoda koirassa myös aivan uuden tavan tulla esiin: hyökkäämisestä voi tulla keino puolustautumiseen.

Ihminen mieltää koiran aggressiivisen käytöksen rohkeuden ja kovuuden ilmentymänä, mutta aivan liian usein kyseessä on pelosta aiheutuva puolustautuminen. Pelkopohjainen aggressio vaatii aivan toisenlainen hoidosuunnitelman, kuin dominanssipohjainen aggressio.

Koiran ja ohjaajan hyvään suhteeseen kuuluu koiran turvallisten kasvuolosuhteidenturvaaminen, vain näin koira voi kaikissa olosuhteissa luottaa ohjaajansa oikeudenmukaisuuteen.

Kovasta kohtelusta koira menee ns. lukkoon, se saattaa lakata yrittämästä ja passivoitua. Epävarman ohjaajan käytös saa koiran epävarmaksi. Tie hyvään suhteeseen koiransa kanssa on sen reilu ja oikeudenmukainen kohteleminen. Tietynlainen empaattisuus eli kyky aistia koiransa tunnetiloja, on tärkein kulmakivi suhteen perustaksi. Reilu kohtelu ei kuitenkaan ole sitä, etteikö koiralla olisi rajoja. Kyse on siitä, kuinka ihminen menettelee kokiessaan koiransa käyttäytyvän sääntöjen vastaisesti joko arkipäiväisessä elämässä tai koulutustuokioissa. Reilu ihminen, jolla on hyvä suhde koiraansa, pystyy näissä tilanteissa toimimaan oikeudenmukaisesti ja empatiakykynsä säilyttäen. Koiranohjaaja ei voi seurauksetta selvitä tilanteesta hermojensa menettämisellä, huutamalla koiralleen, pitämällä mykkäkoulua, rempomalla hihnasta tai antautumalla muunlaisiin koiraansa kohdistuviin fyysisiin kurituksiin. Kun katsotaan asiaa koiran ja ohjaajan suhteen kannalta, pitkällä tähtäimellä tällaiset ohjaajan turhautuneisuuden purkaukset ja hallitsematon käytös ovat koiran kannalta hyvin epäoikeudenmukaisia. Ohjaajan empatiakyvyn puutteesta kielii myös se, että hän ei ko. tilanteessa kykene käsittämään toimintansa seuraamuksia pitkällä tähtäimellä. Tulisi ottaa huomioon, millaisia tunnereaktioita ohjaajan käytös koirassa aiheuttaa. Koiran todennäköisin vaste ohjaajaa kohtaan on pelko- ja väistämisreaktiot. Ne eivät luo hedelmällistä maaperää koirakon väliseen luottamukseen.



Suhde koeympäristössä

Tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeissa yksi arvostelukriteeri on koirakon yhteistyö. Seuraamisliike on hyvä malliesimerkki suorituksesta, jossa koirakon suhde tulee esille havainnollisella tavalla.

Seuraaminen muodostuu useista eri komponenteista: työskentelyhalu eli viettivire, halun oikeanlainen hallinta, suorituksen tekninen osaaminen sekä suhde ohjaajan ja koiran välillä.

Kun suhde pohjautuu luottamukseen, antaa koira myös "koota itsensä" eli antaa ohjaajan johtaa tekemistä siitä henkisesti paineistumatta. Tämä kokoaminen on paljon käytetty termi hevospuolella, etenkin kouluratsastuksessa puhutaan yleisesti eteenpäinpyrkimyksestä, kokoamisasteesta, rentoudesta ja kuuliaisuudesta. Itseasiassa koirien koulutuksessa kyse on aivan samoista elementeistä. Eteenpäinpyrkimys on viettivirettä, energiaa ja motivoituneisuutta. Kokoaminen ja kuuliaisuus koiran hallittavuutta, energian ja voiman säätelyä ja kanavoimista. Hyvin koulutettu koira antaa ulospäin vaikutelman hyväntuulisuudesta, energisyydestä ja työskentelyhalusta. Se ei tee vain mekaanisesti sille annettuja tehtäviä, vaan niin sanotusti elää työllensä. Sellainen on ilo silmälle. Ja jos tämän kaiken pääsee kokemaan koiransa kanssa yhteistyössä, varmasti nauttii tilanteen mukanaantuomasta positiivisesta tunteesta.



Julkaistu Koiramme-lehdessä 3/03.
Teksti: Salme Mujunen




Pääsivulle