Seurakoira vai käyttökoira?


Suomen Kennelliiton jalostusneuvojien peruskurssi marssitti esille toinen toistaan kiinnostavampia luennoitsijoita. Eräs näistä oli Kai Pelkonen, joka luennoi aiheesta "Luonne jalostustavoitteena". Luennon ajatukset ovat pohjana tälle artikkelille, jonka kautta olen myös itse suuntautunut pohtimaan kotimaisten lappalaiskoirarotujemme tilaa.


Luonteen periytyminen

Pelkonen kiteytti peruskäyttäytymisen olevan toimintaa ja reaktioita, jotka tapahtuvat perinnöllisten valmiuksien ja ympäristöstä opittujen toimintojen summana.

Jalostus perustuu sille tosiasialle, että käyttäytymisominaisuudet periytyvät. Muutoin ei olisi mahdollista, että eri koirarodut ovat erikoistuneita toisistaan voimakkaasti poikkeaviin tehtäviin; paimennukseen, lintujen seisomiseen, luolametsästykseen jne.


Tärkeintä on kyky nähdä ominaisuuksia

Jalostuksessa koiran luonteen ja käyttäytymispiirteiden tulisi olla jalostuskriteereitä. Arkuus, paukkuarkuus, epäluuloisuus ja kosketusarkuus ovat suoranaisia hälytyskelloja, joiden kohdalla koiran jalostuskäyttöä tulisi harkita huolella.

Ongelmana on vain se, että koska ympäristö vaikuttaa myös hyvin voimakkaasti koiran käyttäytymiseen, ei kaikkea käytöstä voida määritellä perimästä saaduksi. On esitetty että 80 % koiran käytöksestä on ympäristön muovaamaa, ne pohjalla olevat 20 % luovat perustan, jonka päälle koiran omistaja alkaa vaikuttaa.

Hankitut ominaisuudet eivät periydy koiran jälkeläisille, ei, vaikka koira olisi kuinka hyvin opetettu. Sen sijaan ne ominaisuudet, jotka mahdollistavat tai estävät hankittavien taitojen omaksumisen, periytyvät. Kokenut koiraharrastaja osaa nähdä koiran käytöksestä ne perusominaisuudet, jotka edesauttavat hyvän yksilön tunnistamista. Tällaisia käytökseen vaikuttavia havaintoja voi olla mm. koiran itsevarmuus, vakaus, uteliaisuus, syttyminen toimintaan ja äänen käyttö.


Lappalaiskoirien haukkuminen

Lappalaiskoirien osalta olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota haukkuherkkyyteen ja sen havainnointiin. Haastatellessani koiraharrastajia ja -kasvattajia, on haukkumiseen selvästi liitetty yhteys rotumääritelmään: koira on työssään herkkähaukkuinen. Aivan totta. Samoin kuin ajokoira käyttää haukkumistaan löydettyään ajettavansa, se haukkuu. Etsimisvaiheessa ajokoirakin työskentelee äänettömästi.

Lappalaiskoirilla haukkuminen ilmaisee karkeasti katsottuna kahta aivan samankaltaista viettitilaa, kuin muillakin roduilla. Paimennukseen liittyy saalishaukku, sillä paimennus on pysäytettyä saalistuskäyttäytymistä. Saalishaukku on kimeää, kirkasta, yhtäjaksoista, kiivasta ja innostunutta. Puolustushaukku on totisempaa, matalampaa, "räkäisempää" ja uhkaavampaa. Koira voi muuttaa haukkutyyliään myös kesken äänentelyn. Kolmas haukkumisen muoto turha (ei työhön liittyvä) louskuttaminen, hermostuneisuudesta aiheutuva paineen purkaminen jatkuvaan ääntelyyn.

Voidaan todeta, että lappalaiskoirien rotumääritelmät kertovat työkäyttöön kuuluvasta haukkuherkkyydestä, sillä paimennuskäytössä ääni on työkalu. Muissa tilanteissa hyvähermoisten lappalaiskoirien tulee melko äänettömiä ja kyetä hallitsemaan itsensä ja tunnetilansa ilman haukkumista, piippaamista, vikinää tai vinkumista. Molempien kotimaisten rotujemme jalostuksen tavoiteohjelmat toteavat hermoista näin: Hallitsee hermonsa hyvin, tervehermoinen, suhteellisen rauhallinen. Siihen kategoriaan ei mahdu levoton tai haukkumalla jatkuvasti ääntelevä lappalaiskoira. Mielestäni jalostus, jossa vahvaluonteisuus otetaan ihanteeksi, panostaa normaalilla tavalla itsevarmoihin koiriin, jotka ovat oppimishaluisia, toimintakykyisiä ja joilla on myös käyttökoiralta vaadittavaa moottooria eli taistelutahtoa.


Seurakoirien suuri kysyntä

Kai Pelkonen suoritti vuonna 1997 kyselyn, jossa pyrittiin selvittämään seurakoirien ja palveluskoirien omistajilta, millaisia ominaisuuksia näissä toisistaan melko voimakkaasti poikkeavissa tyypeissä arvostetaan. Ympyrädiagrammilla esitettiin, että ominaisuuksien jakautumisella on huomattavan selvä ero. Seurakoiran tulee olla helppo ja vaivaton; sen hyviä puolia olivat mm. leikkisyys, iloisuus, sosiaalisuus ja mikä voimakkaimmin esiintulevaa - alistuvuus. Palveluskoirille ei toivottu alistuvuutta, vaan vahvahermoisuutta, stressinsietokykyä, itsevarmuutta, rohkeutta, tarmokkuutta ja oppivuutta. Kuilu oli hyvin huomattava.


Ajautuminen seurakoiraroduksi

Miksi niin monet työkäyttöön kykynevä rodut ovat tänä päivänä taantuneet puhtaiksi seurakoiraroduiksi? Syitä voi hakea monestakin asiasta. Yksi suurimmista on lienee se, että seurakoirille on suurempi kysyntä. Seurakoiran kanssa pärjää osaamatonkin aloittelija.

Koirat, joilla on paljon työkäyttöön soveltuvia ominaisuuksia, eivät mahdu siihen perustyyppiseen kategoriaan, jota seurakoiran ominaisuuksia arvostava koirastaan hakee. Mikäli etukäteen ei tiedosteta tätä eroa, niin työkäyttöisiä ominaisuuksia vahvasti ilmentävä koira on usein se ongelmakoira, joka palautuu kasvattajalleen tai jonka kanssa ei pärjätä ja se on rasitteena omistajalleen.


Ovatko lappalaiskoirat seurakoiria vai käyttökoiria?

Tässä on mielestäni todellinen kysymys, joka kasvattajien tulisi tehdä itselleen ja jalostaa luonteeltaan sen mukaan lappalaiskoiria. Emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että oikein hyvä seurakoira on luonteeltaan varustettu toisenlaisin ominaisuuksin kuin oikein hyvä käyttökoira.

En väitä, etteikö myös ideaalisen seurakoiran luonteisten koirien kasvattaminen olisi taitoa vaativa jalostuksen muoto. Sitä se varmasti on. Mutta idea on, että mikäli vanhan ajan käyttökoirasta taannutaan seurakoiramaisuuteen hallitsemattomasti niin, että koirat ovat pikku hiljaa arempia, toimintakyvyttömempiä, alistuvampia ja haluttomampia, niin se ei ole oikea tie. Näin on käynyt valitettavan monelle seurakoirarodulle maailmanlaajuisestikin.

Jalostuksen ohjaus täytyy olla myös luonteenjalostuksessa pitkäjänteistä. Täytyy tiedostaa tavoitteet ja ymmärtää suunta. Mitään kiirettä ei ole, edistysaskeleita voidaan ottaa vain, jos suunta on yhteinen. Jos jokainen valitsee luonteiden ihanteen osalta oman suuntansa, on lopullinen päämäärä on täysin sattumanvarainen.

Tavoite täytyy määritellä, vaikka se olisi jopa alkuperäisestä vahvasti poikkeava, eli puhdasverinen seurakoira. Itse kuitenkin toivon, ettei ainakaan lapinporokoirasta lähdettäisi kehittämään sohvalle sopivaa koristetta, vaan sen annettaisi pysyä puhdasverisenä käyttökoirarotuna, myös luonteensa puolesta.


Luonteen osalta voimassa olevat jalostuksen tavoiteohjelmat eivät kuvaa seurakoiria. Pitäisikö niiden? Seuraavassa luonneihanteet molemmista kotimaisista lappalaiskoiraroduista.



Suomenlapinkoiran luonneihanne

Tasapainoinen, älykäs, rohkea, rauhallinen tai kohtuullisen vilkas, oppimishaluinen ja varsin uskollinen. Mieleltään terve, ei hermostunut eikä levoton.
Luoksepäästävyys: Isäntänsä läsnäollessa näyttää avoimesti luoksepäästävyytensä ja suhtautuu hyväntahtoisesti ja luottavaisesti vieraaseen ihmiseen.
Hermorakenne: Hallitsee hermonsa hyvin, tervehermoinen, suhteellisen rauhallinen.
Terävyys: Pieni, tarvitsee paljon ärsytystä ennen kuin reagoi vihamielisesti.
Toimintakyky: Kohtuullisen suuri.
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty.
Taistelutahto: Kohtuullinen.
Kovuus: Hieman pehmeä, kohtuullisen kova.
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas.
Luonteen kannalta huomioitavaa:
- koulutettavuus säilytettävä
- liika pehmeys ja liika kovuus ei-toivottuja, nartut ovat pehmeämpiä kuin urokset.
- turha rähjääminen ei ole toivottavaa

Lapinporokoiran luonneihanne

Tasapainoinen, rauhallinen, ihmiselle ystävällinen, rohkea mutta samalla nöyrä. Isännälleen ja elinpiirilleen ehdottomasti uskollinen.
Luoksepäästävyys: Isäntänsä läsnäollessa näyttää avoimesti luoksepäästävyytensä ja suhtautuu hyväntahtoisesti ja luottavaisesti vieraaseen ihmiseen.
Hermorakenne: Hallitsee hermonsa hyvin, tervehermoinen, suhteellisen rauhallinen.
Terävyys: Pieni, tarvitsee paljon ärsytystä ennen kuin reagoi vihamielisesti.
Toimintakyky: Kohtuullisen suuri.
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty.
Taistelutahto: Kohtuullinen.
Kovuus: Kohtuullisen kova.
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas.
Luonteen kannalta huomioitavaa:
- koulutettavuus säilytettävä
- liika pehmeys ja liika kovuus ei-toivottuja, nartut ovat selvästi pehmeämpiä kuin urokset



Julkaistu Lapinkoira-lehdessä 4/2004-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle