Tuomarimoraali


Koiraharrastuksessa tuomarit ovat paljon vartioina. Ulkomuototuomarit ohjaavat jossain määrin rotukoirien ulkomuodollista kehitystä ja koe- ja kilpailulajien tuomarit vaikuttavat koirien henkisten ominaisuuksien arviointiin ja siten mahdollistavat niiden huomioimisen jalostuksessa.


Tuomarina toimiminen on vaativa tehtävä. Tuomari saa varautua kokemaan painetta paitsi ympäristöstä, myös sisältä itsestään. Omantunnon ääni on tuomarityöskentelyssä vahvin vaikuttaja, tai ainakin sen tulisi olla. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on tuomarille reunaehto, sisäinen pakko, jota hän tinkimättä toteuttaa arvostelussaan.
Ilman itsekriittisyyttä tuomarinkin toiminnan motiivi voi alkaa hämärtyä.


Oikeudenmukaisuus

Tuomarilla on oltava vahva halu suorittaa arvostelutehtäväänsä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Hän ei saa antaa minkään ulkopuolisen seikan vaikuttaa arvosteluunsa. Ulkomuototuomarin tulee arvostella koira koirana verraten sitä vain ja ainoastaan rotumääritelmän ihanteeseen huolimatta siitä, kuka koiraa esittää tai mitä mieltä hän tai joku muu kollega on tästä esittäjästä. Koiran tulee saada sama arvostelu ja laatupalkinto, olipa hihnan päässä tunnettu nimi, tuntematon nuori Junior Handler tai keski-ikäinen mies kumisaappaissa ja fleksi käden jatkona. Jos koiran esittäjän henkilöllisyys tai muiden kehässä olevien henkilöiden mielipiteet yltävät tuomarin arvosteluun, hän ei kykene vastaamaan oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisen yleiseen vaatimukseen.

Ulkomuototuomarin on hyvä kysyä itseltään jokaisen koiran jälkeen: olisinko antanut koiralle saman laatupalkinnon, vaikka sitä olisi esittänyt ihminen, josta pidän kaikista vähiten maailmassa? Entä jos sitä olisi esittänyt ihminen, jota todella arvostan? Jos vastaus molempiin kysymyksiin on ”kyllä”, tuomari on toiminut tuomarietiikan mukaisesti ja pyrkinyt arvostelemaan koiria verraten niitä vain ja ainoastaan rotumääritelmään. Muussa tapauksessa asenteissa ja arvostelutoiminnassa on kriittisen tarkastelun paikka. Tinkimätön tuomari ansaitsee paitsi kasvattajien myös toisten tuomarikollegoiden arvostuksen.

Koe- ja kilpailutuomareiden tulee myös asettaa itsensä saman kriittisen tarkastelun eteen. Arvostellessaan koesuorituksia tuomarin täytyy kyetä näkemään suoritukset ilman ohjaajien mahdollisen ”nimekkyyden” tuomaa painolastia. Jokaisessa kokeessa tuomari arvostelee vain sen hetkisen suorituksen, eikä pyöristä pisteitä entisen menestyksen perusteella tai alenna arvosanaa negatiivisten tuntemustensa vuoksi. Tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeessa ensimmäistä kertaa debytoiva koirakko on lähtökohtaisesti samalla viivalla kuin moninkertaisen maajoukkue-edustaja. Vain osaaminen ratkaisee.


Ideaalin sisäistäminen

Tuomaritehtävässä on tärkeää sisäistää vahva ideaali eli tavoite tai ihannesuoritus. Ulkomuototuomarin tulee sisäistää rotumääritelmä niin, että arvostelu vertautuu tähän näkemykseen. Tuomari, joka lauantaina arvostelee tietyssä rodussa voimakkaasti kulmautuneen ravaajatyyppisen koiran rotunsa parhaaksi, ei voi sunnuntaina valita saman rodun huipuksi kulmauksetonta laukkatyypin edustajaa eikä voi päätyä eri laatupalkintoihin lauantaina ja sunnuntaina koiran esittäjän vaihtuessa. Tai voi, mutta nämä valinnat horjuttavat samalla luottamusta koko ulkomuotoarvostelua ja tuomarikuntaa kohtaan.

Tuomarin on mahdoton pitää oikeaksi katsomaansa linjaa vuodesta toiseen samana, mikäli arvostelu perustuu mihinkään muuhun kuin rotumääritelmään tai koeohjeisiin.

Koetuomarit ovat vastaavassa roolissa arvostellessaan omia lajejaan. Jo opiskellessaan tuomareiksi heidän tulee sisäistää vahvasti arvostelemansa lajin ihannesuoritukset. Tämä näkemys tulee ohjaamaan arvostelua läpi vuosien ja asettaa virheille asteikon.


Vaikutusilmapiiri

Tuomarit eivät luonnollisestikaan ole vapaita inhimillisistä tunteista, vaikka arvostelutehtävässä tunteiden ilmentämiselle ei ole sijaa. Asiallisuus ja pyrkimys objektiivisuuteen ovat tuomarityöskentelyssä valttia.

Tietysti tuomarit roolinsa takana suhtautuvat ihmisten ilmentämiin käytöksiin eri tavoin. Hankalasti tai epäasiallisesti käyttäytyvä ihminen aiheuttaa tuomareissa harmitusta kun taas sitä vastoin hyväkäytöksinen koiranohjaaja tai -esittäjä herättää positiivisia mielikuvia. Vaikka tuomari tuntee näitä inhimillisiä tunteita suhteessa ohjaajiin tai koiran esittäjiin, hänen tulee pyrkiä tiedostamaan niiden mahdollinen vaikutus arvosteluun ja tehdä tietoisesti ”korjauskertoimia” estääkseen syvien inhimillisten tunteiden tiedostamaton vaikutus valintoihin ja arvosteluun. Aina se ei ole helppoa.

Jos tuomarin arvosteltavaksi tulee näyttely-, koe-, testi- tai kilpailukehään kehään koiransa kanssa ihminen, joka on tuomittu hänen kasvattamansa koiran eläinrääkkäyksestä tai veljen vaimon pahoinpitelystä, hänen tulee silti arvostella koira aivan samalla asteikolla kuin arvostetun tuomarikollegan omistama koira. Tällaisten hyvinkin vahvojen asennevaikuttimien edessä tuomarit ovat kasvotusten työtänsä tehdessään - ja parhaat heistä pystyvät silti arvostelemaan koiria ja vain koiria. Taipumattomuudessaan tuomarit ovat notkeita kuin rautakanget, mutta arvostelun hienosyitä tarkastellessaan herkkääkin herkempiä.

Oikeudenmukaiset valinnat ovat aina seurausta tiedostetuista asenteista tai jopa asenteiden torjumisesta. Jollei tuomari itse kykene tunnistamaan tekojensa vaikuttimia, ei hän myöskään pysty tarkastelemaan niitä eikä korjaamaan mahdollisia puutteita.
On epätodennäköistä, että yksikään tuomari olisi ulkoisten tai sisäisten vaikuttimien ulottumattomissa, sillä vaikuttimia maailma tarjoilee yllin kyllin.

Myös psykologinen ryhmädynamiikka vaikuttaa tuomareihin tuomariyhteisön sisältä käsin. Ryhmän sisäinen paine voi vaikuttaa yksilön tuomaritoimia ja päätöksentekoa ohjailevasti, erityisesti jos tuomari ei itse tiedosta ohjailua. Toiminta ryhmän ohjaamana johtaa yleiseen hyväksyntään ja koska hyväksytyksi tuleminen on ihmisillä sisäsyntyinen tarve, ryhmä voi ohjailla yksilöitä varsin vähäeleisesti, mutta silti tehokkaasti. Vain ehdoton pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen auttavat tuomaria kiinnittymään tehtäväänsä siten että tuomari ei ole ulkopuolisten eikä ryhmäpaineiden vietävissä. Vahva tuomari kykenee vastustamaan ryhmäpainetta jos se on ristiriidassa omien näkemysten ja ideaalin kanssa. Tällaiset tuomarit jättävät tavallisesti koiraharrastuksen historiaan oman jälkensä, koska he eivät tyydy kävelemään toisten tekemisissä urissa.


Itsekriittisyys

Itsekriittisyys eli omien toimien toistuva tarkastelu on hyvän tuomarin tavaramerkki. Tämän tarkastelun tarve tulee sisältä päin, ei koskaan ulkopuolisen painostuksen vuoksi. Kriittisyys luo myös pohjan oman toiminnan terveelle arvostamiselle ja motivoi entisestään kehittymään tehtävässään.

Itsekritiikin puute ja sen näkyvät muodot arvostelun linjattomuudessa eivät ole vain yksittäisen tuomarin murhe, vaan vaikutukset vaikuttavat koko tuomarikuntaan. Löysämoraalinen tuomari vähentää koko tuomarikunnan arvostusta ja sen toiminnan uskottavuutta.


Valtaa

Tuomarit käyttävät toimiessaan valtaa, heille suotua erioikeutta antaa arvostelu koiran toiminnasta, käyttäytymisestä, käyttöominaisuuksista tai ulkomuodosta. Tuomarin näkemyksen mukaan valitaan näyttelyvoittajia, saavutetaan jalostukseen tarvittavia tuloksia ja jopa karsitaan koirien jalostuskäyttöä esim. sairaalloisten rakennevirheiden tai vakavien luonneongelmien vuoksi. Vaikka tuomarit eivät voi kieltää jalostuskäyttöä yhdenkään koiran osalta, nostaa arvostelun esille tuominen kasvattajien kynnystä käyttää jalostukseen luonnetestissä hylättyä, näyttelyissä purevaa tai purentavikaista koiraa jalostukseen tai ainakaan perustella jalostuskäyttöä rodun laadun parantamisella.

On selvää, että siellä missä käytetään valtaa, on mahdollisuus myös väärinkäytöksiin. Väärinkäytön mahdollisuus tulee esiin lähinnä silloin jos tuomari tekisi valintoja tietäessään toimivansa vastoin sisäistämäänsä ideaalia.

Koiranäyttelyissä, -kokeissa tai -kilpailuissa on tuskin koskaan kysymys siitä, että tuomareihin pyrittäisiin vaikuttamaan lahjomalla, tarjoamalla halutuista valinnoista rahaa tai muita hyödykkeitä. Jos vaikuttamista esiintyy, se ilmenee hienovaraisemmin ja pohjautuu enemmän asennevaikuttimiin. Tuomareiden valinnoilla on joka tapauksessa epäsuora linkki taloudelliseen toimintaan, sillä menestys ohjaa myös pentumarkkinoita ja suuntaa kysyntää. Mitä suuremmasta kasvatustuotannosta on kyse, sitä suurempi painoarvo tuomareiden toiminnan muokkauksesta haluttuun suuntaan voisi seurata. Jokaisen tuomarin tulee siksi tiedostaa toimintansa kytkeytyminen taloudellisiin seikkoihin ja tehdä tietoinen päätös täydellisestä ”lahjomattomuudesta”.

Vaikka moraali on jossain määrin sisäsyntyinen ominaisuus, sen ylläpitäminen vaatii myös aktiivisia toimia jotta pitkässä juoksussa pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ei vesity.


Tuomari seisoo päätöstensä takana

Tuomari on vastuussa arvostelustaan ja hänen tulee tuntea vastuunsa toimistaan. Ihanteellisimmillaan tuomari pysyy vuodesta toiseen rehellisenä rotumääritelmille ja suorituslajeissa toiminnan tavoitteille ja päämäärille.

Jos tuomari antaa ryhmäpaineen tai yksittäisen auktoriteetin ohjata näkemyksiään, hän sortuu arvostelussaan palvelemaan muoti-ilmiöitä, ajassa vaihtuvia trendejä. Rotumääritelmiä uudistetaan varsin harvoin ja koesuoritusten ideaalit kestävät perusteiltaan vuosikymmeniä muuttumattomina.

Jos arvostelumuutokselle on perusteita, tulee perimmäinen syy muutostarpeeseen tiedostaa. Jos halu syntyy sisältä, mikä se on todellisuudessa saanut aikaan? Jos tarve tulee ulkoa, kuka tai ketkä siihen pyrkivät vaikuttamaan ja miksi? Voidaanko tämä muutostarve kytkeä vankasti ideaaliin eli rotumääritelmään tai koeohjeeseen vai onko kyseessä jonkun ihmisen tai ihmisryhmän halu ohjata kehityksen suuntaa?
Tarpeelliselle muutokselle löytyy selvät perustelut. Valitettavasti turhan monet muutoksen motiivit ovat ajalle tyypillisiä pintailmiöitä.


Hakeutuminen tuomariksi

Kun koiraharrastaja harkitsee hakeutumista tuomarikoulutukseen, kannattaa ensimmäiseksi pohtia kriittisesti riittävätkö omat henkiset voimavarat tehtävän menestyksekkääseen suorittamiseen? Jos tuomaritehtävistä aikoo suoriutua kunnialla, se vaatii paitsi henkistä ponnistelua ideaalien sisäistämiseksi, myös omien asenteiden kehittämistä kestämään vaikutusyrityksiä.

Tarkastelemalla omaa moraalikäsitystä voi löytää vastaukset siihen, haluaako kumartaa oikeudenmukaisuudelle silloinkin kun tunteet sotivat sitä vastaan? Jos on valmis panostamaan ideaalien sisäistämiseen ja tekemään tinkimättömästi töitä koiraharrastuksen eteen, on mitä ilmeisimmin oivallista tuomariainesta. Statuksen tai vallankäytön välineeksi tuomaritehtäviä ei saa alistaa.



Teksti: Salme Mujunen, tottelevaisuuskokeiden ja agilitykilpailuiden ylituomari.
Julkaistu Koiramme-lehdessä 6-7/2007.



Pääsivulle