Lapinporokoiran esittäminen näyttelykehässä



Lapinporokoiran esittäminen ei ole helppoa. Näyttelyissä tapahtuvan kehäkäyttäytymisen opettaminen olisi vähemmän työlästä, jos porokoiralla olisi ylikehittyneempi laumavietti: minuutti minuutilta ja tunti tunnilta se jaksaisi palvoa katseellaan esittäjäänsä tauotta. Esittäminen helpottuisi myös, jos porokoira olisi luonteeltaan tulinen ja temperamenttinen, kuin tiukimmat terrierit. Se kestäisi jalkojensa asettelun millilleen silti koko ajan ryhtinsä säilyttäen ja sietäisi nostelut kaulasta ja hännästä roikottaen. Mutta - lapinporokoira ei ole äärimmäisyyksiä tarjoileva särmikkyys, vaan uskollinen ja kuuliainen paimenkoira. Sen tähden porokoiran esittäminen ja esiintymiseen valmentaminen ovat hienovaraista ja taitoa vaativaa, pitkäjänteistä koiran ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Makupalan avulla esittäminen
Vasemmanpuoleista koiraa esitetään edestä makupalaa esittäjän silmien tasolla pitäen, jolloin koiran ryhti nousee luonnottomaksi, selkälinja taittuu, etukulmaukset peittyvät ja alalinja kärsii. Allepiirretyssä kaaviossa Y = karrikoitu ylälinja ja A = liioitellusti esitetty alalinja. Oikealla samaa koiraa esitetään myös edestä, mutta makupalaa pidetään koiran silmien tasolla, jolloin koiran luonnollinen ryhti säilyy, etukulmaukset erottuvat, ylä- ja alalinja ovat (allepiirretyn tavoin) sopusoinnussa toisiinsa ja kokonaisuus harmoninen


ESITTÄMISEN IDEAA

Lapinporokoiria näkee näyttelykehissä esitettävän monenlaisesti. On useita kauniita ja tyylikkäitä esittämisitapoja. Valitettavasti vain voidaan monella tapaa myös esittää koira sen kauneutta heikentävästi tai jopa jättää koira kokonaan esittämättä. Esittämättä jättäminen ei tässä tarkoita sitä, ettei lainkaan veisi ilmoittamaansa koiraa kehään vaan sitä, että kun koiran pitäisi ravata, se tempoilee, laukkaa tai kävelee - kun sen pitäisi seistä, se istuu tai makaa. Ja esittäjä pitää kiinni punaisen fleksin polyeteenikahvasta ja tarinoi kehänarun yli toissakevään roudan paksuudesta ja viljan ennenaikaisesta lakoontumisesta...


Koiraa esitettäessä on tarkoituksena tuoda julki sen parhaat puolet ja olla korostamatta sen vähemmän hyviä ominaisuuksia. Lapinporokoiran tulee rotumääritelmänsä mukaan olla pitkähkö rungoltaan, hyvin kulmautunut ravaajarakenteinen koira. Tapahtuipa esittäminen sitten millä muotoa tahansa (sivusta asetellen, edestä namipalan avulla / ilman tai koiran takaa ns. avustajaa käyttäen) on tarkoituksena näyttää arvostelevalle tuomarille mahdollisimman myönteinen kuva koirastamme.

Etu- ja takakulmaukset
Lapinporokoiran etu- ja takakulmaukset piirrettynä "röntgenkuvamaisesti". Niukat eli pystymmin asettuneet lapa- ja olkaluut saisivat aikaan vaikutelman, jolloin etujalat alkaisivat "suoraan kaulasta". Puutteelliset takakulmaukset taas vievät jalat rungon alle suoriksi, eikä taka-askeleen mitta ole niin pitkä, kuin riittävästi kulmaantuneen koiran.


RUNGON PITUUS

Porokorian tulee olla selvästi korkeuttaan pidempi paimenkoira, joten sen runkoa ei tule tarkoituksetta lyhentää esittämällä koiraa vinottain tuomaria kohti, vaan täsmälleen kohtisuoraan tuomarista katsottuna. Koiran vino asento johtaa ns. visuaaliseen harhaan, jolloin pitkärunkoisinkin koira näyttää todellisuutta neliömäisemmältä. Toinen merkillepantava asia, joka myös vaikuttaa rungon lyhenemiseen, on pystykorva- ja lapinkoiramainen esittämistapa, jolloin esittäjä seisoo hyvin lähellä koiran edessä namipala rintansa tai kasvojensa tasalla. Tällaisesta esittämistavasta ei kärsi vain koiran rungon pituus, vaan myöskin ylälinja ja etukulmaukset. Esitettäessä porokoiraa edestä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hihna on riittävän pitkä ja omistaja useamman askeleen päässä koirastaan tai kädessä oleva namipala sijoitetaan koiran silmien tasolle, ei juurikaan sitä ylemmäs.

Esittämisasentoja
Vasemmalla erittäin kauniisti seisotettu koira, jolla on (1) kauniisti kaareutuva rinta, pääasiassa (2) luonnollisen ryhdin ansiosta. Etujalat (3) ovat kohtisuoraan maahan nähden, samoin (4) tuomarin eli katsojanpuoleinen takajalka. Häntä (5) on levollisesti lantion jatkeena, ei koipien välissä tai yläasentoisesti kannettuna. Oikealla rakenteellisesti erittäin kaunis koira, joka ei kuitenkaan ole täysin edukseen tällaisessa seisonta-asnnossa. Sen huomio (1) on keskittyneenä suhteellisen korkealle, josta syystä (2) ylälinjan kaunis kaari rikkoontuu. Takajalat (4) ja häntä ovat moitteettomasti, mutta etujalat (3) ovat rungon alla. Tästä etujalkojen asentovirheestä kärsii koko koiran etuosa.


ETUKULMAUKSET

Tuomarille on edullisinta arvostella koiran etukulmauksia, kun sen etujalat ovat kohtisuoraan maahan nähden, eivät edempänä eivätkä taaempana. Nämä asentovirheet kielivät usein koiran epävarmasta olotilasta. Itseluottamuksen puutteesta kärsivä koira ei useinkaan ole edukseen kehässä. Jalkojen tulee olla edestä katsottuna täsmälleen vierekkäin. Niiden etäisyyden toisistaan määrää se, kuinka etujalat ovat kiinnittyneet runkoon.

Edellä kuvattu koiran ns. ylöspäin esittäminen namilla omien kasvojen tasolta vaikuttaa myös etukulmauksiin niitä niukentavasti: koiran pään kohotessa epänormaaliin ryhtiin eturinta oikenee ja kulmaukset näyttävät häviävän. Nämä neuvot ovat käytännöllisiä myös kääntäen; jos koira on tarpeettoman pitkä ja ylikulmautunut edestä, kannattaa se ehkä esittää hieman vinottain kohti tuomaria, pää tiukassa tanassa.

Koiran takakulmaukset muodostuvat polvi- ja kinnerkulmasta. Näyttelykehässä tuomarinpuoleisen takajalan ihanteellinen paikka olisi kohtisuoraan maahan nähden, toinen takajalka voi olla joko samalla tasolla tai hivenen edempänä. Edempänä oleva jalka korostaa takakulmauksia ja sivuttaissuunnassa aseteltuna myös asettaa lantiota. Samalla tasolla olevat takajalat taas korostavat rungon pituusvaikutelmaa ja tasoittavat takakorkeutta. Riippuu siis jälleen täysin esitettävästä koirasta, mitkä ovat siinä hyviä, korostamisen arvoisia puolia. Lapinporokoiran rotumääritelmän tunteminen, anatomian tutkiskelu ja sen ymmärtäminen auttavat katselemaan ja näkemään koiran rakennetta esteettisesti.

Edestä ja takaa
Lapinporokoira edestä ja takaa: jalat ovat yhdensuuntaiset ja suorat. Liikkeessä (ravissa) jalat hakeutuvat kohti keskiviivaa tehden lumeen ns. suoraa jälkeä. Tämä on energiaa säästävämpi tapa liikkua syvässäkin hangessa.


YLÄ- JA ALALINJA

Ylä- eli selkälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä (jotka toimivat myös ilmeen tuojina ja vireystilan ilmaisijoina) jatkuen aina hännänpäähän saakka. Porokoiralla tämän ylälinjan tulisi olla kauniisti kaareutuva, harmoninen ja rikkeettömästi jatkuva linja. Selkälinja yhdessä kauniin alalinjan (leuan alta aina takajalkaan) kanssa tekevät koirasta linjakkaan kokonaisuuden. Juuri nämä linjat ovat erinomaisen rodun edustajan tyypilliset ääriviivat. Kaunis, loiva lantio ja oikein kannettu häntä kruunaavat sulavan linjakkuuden.


SILMÄT JA ILME

Vaaleasilmäistä koiraa ei juurikaan kannata esittää valoa (keinovaloa tai varsinkaan aurinkoa) kohden, vaan niin että valo tulee koiran takaa. Näin esitettynä silmien vaaleus ei toki häviä tai silmät tummene, muttei vaaleus tule korostetusti esillekään.

Edestä tarkasteltuna pään kiilamaisuus, pitkänomaisuus ja kapeus tulevat eritavoin esille. Tutki siis jälleen kriittisesti omaa koiraasi ja aikaisempia näyttelyarvosteluita koskien koirasi päätä: kannattaisiko pää edestäkatsottuna esittää niin, että koira katsoo tiiviisti tuomariin päin vaiko enemmänkin maahan? Hieman alaspäin suuntautunut katse tekee päästä pidemmän näköisen, pienentäen samanaikaisesti suhteellista korvien kokoa. Koiran päätä ja ilmettä esittäessä voi makupalan avulla saada sen parhaat puolet esiin kohdentamalla päätä mahdollisimman suotuisaan asentoon.

Painoista
Yllä kaksi rakeenteellisesti hyvin samankaltaista koiraa, joista oikeanpuoleinen on tässä seistessään enemmän edukseen sillä koiran paino jakaantuu tasan sen kaikille neljälle tassulle. Vasemmanpuoleisen koiran etu- ja takajalat ovat rungon alla ja siksi se vaikuttaa selvästi epävarmemmalta verrattuna oikeanpuoleiseen.


SEISOMINEN NÄYTTELYASENNOSSA

Koiran tulisi seistä luonnollisen itsevarmasti niin, että sen ruumiinpaino olisi jakautuneena tasan sen kaikille neljälle tassulle. Mikäli koiralla on paino pääasiallisesti takatassuilla, sen etujalat ovat etuviistossa ja se näyttää epävarmalta, jopa araltakin.

Enemmän kuin mihinkään ulkopuolisiin esittämistekijöihin, tulisi huomiota kiinnittää koiran itsevarmaan esiintymiseen. Itsevarma ja rauhallisesti tilanteen hallitseva koira asettuu itse usein perin mallikelpoiseen asentoon seistessään ja sen ryhti on luonnollisen itsetietoinen ja ylväs. Totutettaessa koiraa näyttelykehässä esiintymiseen tulisikin aina etusijalla olla kiireetön, koiran ehdoilla tapahtuva esiintyminen. Ei koskaan tiukan käskyn alla oleminen, "pakkopaikalla-pysyminen" tai häntä koipien välissä tapahtuva jalkojen asettelu.

Näyttelyesiintyminen on parhaimmillaan hyvä osoitus koiran ja esittäjän välisestä luottamuksesta ja syvästä ystävyydestä. Valitettavan harvoin näkee sujuvaa, yhteistyöhön perustuvaa ja koiran itseluottamusta huokuvaa esiintymistä, useimmiten tulos jää jossain määrin vaisuksi. Olisiko reippaammalla ja iloisemmalla mielellä tapahtuva esiintyminen ja esittäminen myös portti RYP-sijoituksiin, niihin korkeampiinkin sellaisiin?

Apuesittämisestä
Jollet itse esitä koiraasi, mieti kuinka sijottaudut kehän reunalle.



LIIKUNTA

Koiraa tulisi esittää sellaisella liikkumisnopeudella ravauttaen, että sen sujuvat ja pitkät, maatavoittavat liikkeet tulisivat parhaiten esille. Käytännössä sivustapäin katsottuna tämä tarkoittaa useimmiten reipasta ravia, eteenpäin vievää ja tehokkaan näköistä liikuntaa. Näyttävimmät liikkeet saadaan ravaajarakenteiselle porokoiralle "viittä-vaille-ennen-laukkaa"-ravilla, jolloin koiran takapäästä tuleva työntövoima siirtyy tarmokkaimmin etukulmausten ja syvän rinnan kautta etujalkojen askelmittaan. Porokoiran ravin tulee olla vaivattoman ja kevyen näköistä ja sen tulee liikkua pitkällä maatavoittavalla askeleella. Ravin aikana pää laskee miltei selkälinjan tasolle. Ei juuri mikään ole niin rumaa porokoiralla kuin terrierimäisesti hihnalla ravissa nostettu ts."pakko-hirtetty" pää. Hihnalla nostettu pää on paitsi koirasta epämukavaa, myös näyttää epäluonolliselta ja tappaa koiralta viimeisimmänkin halun liikkua tehokkaasti lihaksiaan käyttäen.

Uroskoirilla on perin synnynäinen tapa, kohteliaaseen sävyyn, kertoa hännällään mielipiteensä toisille saman kehän uroksille. Eikä tämä tapa välttämättä aina käy yksiin rotumääritelmän "häntä-ei-saisi-nousta-selkälinjan-yläpuolelle" kanssa, vaan häntä koreilee sirppinä kohti taivaita. Kuitenkin liikunta on porokoiralle huomattavasti tärkeämpi avu ja rotuominaisuus kuin sentin tai kaksi selkälinjan yli nouseva häntä. Kannattaako siis ollen pilata koiran koko liikunta ja kokonaisvaikutus kiinnittämällä tarpeetonta huomiota uljaan hännän alemmas huiskimiseen tai koiran esiintymismielentilan laskemiseen ärähtelemällä sille ennen ja/tai arvostelun aikana? Taitava ja asiansa osaava tuomari kyllä näkee lantion asennosta ja hännänkiinnityksestä asioiden todellisen laidan ja erottaa aidosti korkeat hännät puhtaista dominanssielkeistä.

Alalinjasta
Yllä esiintyvän koiran ryhti on luonnollisen kaunis, samoin ylälinja. Etujalat ovat kohtisuoraan ja sopivalla etäisyydellä toisistaan. Koiran niukat takakulmaukset rikkovat hieman ajalinjaa ja ne olisikin voitu asettaa aavistuksen taaemmas. Kokonaisuudessaan koiran seisomisasento on rauhallisen tasapainoinen ja varmastikin miellyttävä tuomarin arvostella.


LOPUKSI

Kehässä esiintyminen on aina hieman jännittävä kokemus. Pahimmillaan esittäjän jännittäminen lamaannuttaa koiran esiintymisen ja itsevarmuuden täysin.

Mikäli koirasi esiintyminen ei kehässä ole yhtä tyylipuhdasta kuin harjoituksissa, voit mitä todennäköisimmin laittaa epäonnistumisen omiin nimiisi ja päättää sinnikkäästi esittää koiria niin usein ja paljon kehissä kuin mahdollista. Sillä vain tilanteeseen sopeutumalla ja sen jopa arkipäiväiseksi tekemisellä voitat pelkosi, etkä enää jaksa tai viitsi jännittää. Toinen vaihtoehto on toki pyytää aina näyttelypaikalla joku muu esittämään koiraasi (vaikkapa joku erittäinkin osaava junior handler). Tällöin voit itse keskittyä vain ihailemaan koiraasi kehänarun vierestä ja huolehtimaan siitä, että omalla asettautumisellasi olet koirasi esittämistä helpottava, et vaikeuttava osatekijä.

Koiran pituus
Koiran pituus näyttää visuaalisesti lyhyemmältä, mikäli koira esitetään vinosti, eikä kohtisuoraan tuomariin nähden.


teksti Salme Mujunen
julkaistu Lapinkoiralehdessä 4/1998


Pääsivulle