Joukossa on mukava toimia - rottweilerkasvattaja innostaa yhteistoimintaan



Maahismetsän kennelnimellä rottweilereita kasvattava korpilahtelainen Laura Pitkänen järjestää kasvattiensa omistajille säännöllisesti yhteistoimintaa.


Koulutusleireillä viihdytään

– Olemme kokoontuneet vuosittain koulutusleirille, jossa on harjoiteltu rodulle sopivia lajeja; tottelevaisuutta ja palveluskoirien hakua ja jäljestämistä, Pitkänen kertoo. – Olen säännöllisesti kutsunut leireille ulkopuolisia kouluttajia, jotta minulle on jäänyt paremmin aikaa keskittyä kasvatteihini ja heidän omistajiin. Leireily on aina ollut antoisaa, sillä välimatkojen takia yhteydenpito jää muutoin helposti vain puhelimen ja sähköpostittelun varaan. Leirit ovat olleet kasvattien omistajien keskuudessa pidettyjä tapaamisia ja saaneet kannatusta jatkonkin suhteen. – Järjestelyvastuu on nyttemmin mukavasti laajentunut osin yhteisvastuulliseksi, sillä viime keväänä kasvattini omistaja järjesti leirin omatoimisesti Pohjanmaalle. Oli suorastaan ylellistä istua vaihteeksi valmiiksi katettuun pöytään, Pitkänen kiittelee. – Oma-kustannushintainen koulutusleiri on muodostunut niin suosituksi, että sen ajankohtaa kysellään jo vuotta ennen tapahtuma-aikaa, jotta varmistettaisiin mahdollisuus osallistua.


Jalostus- ja terveystarkastukset tuovat tietoa

Koulutusleirien lisäksi Pitkänen on organisoinut kasvateilleen muunkinlaisia joukkokokoontumisia. Näitä ovat mm. jalostustarkastukset ja terveystarkastukset. – Tänä keväänä osallistuimme kahdeksan koiran voimin rottweilereiden ulkomuodon jalostustarkastukseen Laukaassa, Pitkänen kertoo. – Tämä tarkastus on hieman yksityiskohtaisempi kuin näyttelyarvostelu, joten se palvelee rakenteen ja rodunomaisen ulkomuodon osalta paremmin kasvatustyötä.

– Myös joukkoterveystarkastukset ovat olleet ohjelmassa vuosittain. Nämä tilaisuudet ovat erinomainen tapa kokoontua yhteen ja saada tärkeää terveystietoa kasvatustyön onnistumisesta ja tämä tieto auttaa ohjaamaan myös tulevaisuuden jalostusvalintoja. Näiden päivien anti hyödyttää laajemmin ajaletuna myös koko rotua, sillä terveyslausunnoista jää aina faktat muidenkin kasvattajien ja rotujärjestön tietoon. Tavoitteenani on, että saisin innostettua kaikki kasvattini käymään lonkka- ja kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksessa.

Tähän saakka Pitkäsen tavoite on onnistunut erinomaisesti, sillä Kennelliiton KoiraNetin mukaan Maahismetsän rottweilereiden kuvausprosentti on kuvausikäisten koirien osalta täydet 100 %. – Mielestäni on tärkeää, että tällaisessa suurikokoisessa ja kasvultaan herkässä rodussa olisi tuloksia kaikista pentueen sisaruksista, ei ainoastaan niistä, joita on tarkoitus käyttää jalostukseen. Jos pentueessa on kahdeksan koiraa joista on vain yksi kuvattu, ei tieto ole kovin kattavaa, eikä sen varaan voi rakentaa jalostussuunnitelmia. Sitä vastoin jos jokainen näistä kahdeksasta on tutkittu ja siten käytettävissä on kaikki se tieto terveyden osalta mitä ylipäänsä voimme realistisesti hankkia, voi suunnittelu paremmin rakentua faktojen varaan.

Joukkoterveystarkastuspäivät omalta osaltaan laskevat koiranomistajien kynnystä tutkituttaa koiransa ja auttavat kasvattajaa nostamaan tutkimusprosenttiaan.

– En usko vaatimusten voimaan tutkimusaktiivisuuden lisääjänä, mutta neuvottelemalla ja tietoa välittämällä kasvatinomistajat kyllä ymmärtävät, että tutkimukset ovat tärkeitä monessakin suhteessa. Kyseessähän on positiivinen noidankehä, sillä vain antamalla oman panoksensa rodun eteen ja tutkituttamalla koiransa kasvatinomistajat voivat omalta osaltaan olla mukana rakentamassa terveempää tulevaa rottweiler-sukupolvea. Kasvattajien jalostuspäätökset kun nojaavat tähän tutkimustietoon ja ilman riittävän laajaa ja tutkittua tietoa ollaan uskomusten liukkaalla ja kaltevalla pohjalla, jolta on paha ponnistaa. - Kasvattajan kannustus ja opastaminen auttaa tässäkin asiassa näkemään, millainen rooli on yksittäisellä koiralla suhteessa kokonaisuuteen.

Pitkänen ei möisi kasvattiaan ostajalle, joka ehdottomasti kieltäytyisi terveystarkastamasta koiraansa aikuisena. – Tavoitteemme pennunostajan kanssa pitäisi tältä osalta olla yhteinen; minä pyrin kasvattamaan terveitä rottweilereita ja hän antaa palautetta siitä, kuinka valintani ovat onnistuneet. Eli laulun sanoin ”Jos haluu saada, on pakko antaa”, naurahtaa Pitkänen. – Koiranpito on muiltakin osiltaan pitkälti yhteistyötä kasvatinomistajan ja kasvattajan kesken, etenkin näin vaativan rodun kanssa. Jos pennunostaja olisi asenteeltaan ehdoton ja jyrkän taipumaton, voisikohan yhteistyö muiltakaan osilta olla välitöntä ja hedelmällistä, Pitkänen kysyy. – Tavoitteethan ovat yhteiset: se, että koiralla olisi hyvä olla tulevassa perheessään ja perheellä olisi hyvä olla koiransa kanssa.

Yhteistyössä on voimaa paljon enemmän kuin tinkimättömällä, lähinnä periaatteellisella kaiken vastustamisella.


Jalostustavoitteet ja välineet

Pitkänen ei priorisoi kasvatustoiminnassaan näyttelysaavutuksia kovin korkealle, vaikka hänen ensimmäinen rottweileruroksensa Cenwailers Bauerngeist ylsi tällä saralla suomalaisittain huikeisiin saavutuksiin valmistuen kansainväliseksi muotovalioksi ja maailmanvoittajaksi. – Kerran kävimme kasvattieni kanssa pienellä porukalla koiranäyttelyssä, jossa esitin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kasvattajaluokan. Tulokseksi tuli ykkössija ja kunniapalkinto, Pitkänen mainitsee. – Rottweilereiden ominta omaa on kuitenkin mielestäni ehdottomasti rodunomaiset käyttöominaisuudet, joihin pyrin kasvatustoiminnassani panostamaan. Luonne, käyttöominaisuudet ja terveys ovat ykkösenä listassani, ulkomuoto tulee vasta näiden jälkeen. Toki pyrin säilyttämään hyvän ja terveen yleisrakenteen, mutta ulkomuodollinen hienosäätö ja viilaaminen eivät ohjaa jalostusvalintojani.

– Valikoin jalostukseen käyttämäni koirat kiinnittämällä huomiota työskentelyominaisuuksiin. – Omat kasvattini perustuvat tällä hetkellä kolmen eri nartun jälkeläisiin. Olen hakenut uutta verta ulkomailta käyttämällä yhtä maailman menestyksekkäintä koepuolen belgialaista rottista ja käynyt kahdesti astutusmatkalla Saksassa. Toivon erityisesti, että saksalaiset urokset periyttäisivät jälkeläisilleen niiden erinomaisen työkapasiteetin. Vasta aika näyttää, kuinka tavoitteet onnistuvat, mutta ainakin toistaiseksi kasvattien omistajat ovat antaneet varsin hyvää palautetta. Viimeisimmän Saksan matkani tuloksia odottelen syntyväksi jouluviikolla, Pitkänen kertoo.


Porukalla luonnetestiin

Maahismetsän rottweilerit osallistuivat Hankasalmen Kennelkerhon järjestämään luonnetestiin 29. lokakuuta. Pitkäsen oma narttu tuli tällöin testausikään ja samalla oli luontevaa luonnetestata myös kaksi sijoitusnarttua.

– Idea joukkotestaamiseen tuli sitä kautta, että ajattelin kuinka mukavaa olisi nähdä useampien kasvattamieni koirien testit henkilökohtaisesti paikan päällä, Pitkänen kertoo. – Näin testistä saatava hyöty on huomattavasti antoisampi kuin pelkkien pisteiden kuuleminen jälkikäteen. – Ilmoitin oitis testi-iässä olevien kasvattien omistajille aikeestamme osallistua Hankasalmen luonnetestiin ja kerroin kuinka mukavaa olisi jos muitakin halukkaita löytyisi tapaamisen ja testaamisen merkeissä. Useampi heistä innostuikin ja päivästä tuli oikein miellyttävä. Kuulumisia vaihdettiin, seurattiin toistemme testit ja lopuksi käytiin vielä yhdessä lounaalla, Pitkänen kiittelee.

– Joukolla testiin meneminen on sikäli hyödyllistä, että kun on itse testipaikalla, on mahdollista muodostaa oma käsityksensä koiran reaktioista, kuormittumisesta ja palautumisesta. – Testin tulos on huomattavasti helpompi ymmärtää kun sen näkee itse. On myös mahdollista olla eri mieltä tulkinnoista ja tehdä näkemästään omia päätelmiä, koska kyseessä on kuitenkin arvostelulaji. – Ja koska pyrkimyksenäni on kasvattaa luonteeltaan tasapainoisia rottweilereita, joilla olisi hyvä työhalu ja koulutettavuus, testin näkeminen antaa myös tietynlaisia ideoita jalostusvalintoihin. Ei ole esimerkiksi perusteltua yhdistää kahta terävää koiraa, vaan pyrkiä jalostusvalinnoilla kompensoimaan toisen puutteita hakemalla partneri, joka on kyseessä olevan ominaisuuden osalta ideaali rottweiler.

– Joukkotestaamisessa on mielekkyyttä myös vertailun mahdollisuuden kannalta. On hyvä nähdä pentuesisarusten testit niin, että ne testataan samana päivänä, samoilla tuomareilla ja samanlaisissa olosuhteissa. Näin muuttuvia tekijöitä on vähiten ja tulokset keskenään enemmän vertailukelpoisia.

– Valitessani luonnetestiä kiinnitän huomiota testituomareihin, Pitkänen kertoo. – Huomaan suosivani sellaisia tuomareita, joista minulla on hyvät kokemukset. En suinkaan valitse niitä, joilta koirani saisivat todennäköisesti korkeimmat pisteet, vaan niitä, joiden arvostelu on linjassa ja joiden koiranlukutaitoihin on kehittynyt tietynlainen luottamus. Miestuomareita suosin periaatteessa siksi, että he tekevät puolustuksen ja terävyyden erikoiskokeiden hyökkäystilanteet keskimäärin vakuuttavammin kuin naiset. – Tietynlaista jatkumoa saa myös omaan kasvatustyöhönsä, kun pitäytyy samoissa tuomareissa tai tuomaripareissa. Hankasalmen testin tuomarit Orava ja Halme ovat testanneet myös B-pentujeni emän ja toinen heistä oli testaamassa vanhaa urostani aikoinaan.

Testipaikka vaikuttaa myös jonkin verran valintaan. – Hankasalmelaisilla on hyvä rutiini testien järjestämiseen ja testipaikka on osoittautunut erinomaiseksi. Hankasalmen ajoitus osui tänä vuonna nappiin ja paikkakunnan keskeinen sijainti oli myös eduksi, Pitkänen mainitsee. – Kasvattamani koirat ovat hajaantuneet aikalailla ympäri Suomea. Keski-Suomeen ei kenelläkään ole aivan mahdoton matka, vaikkei se ole toisaalta ketään ihan lähelläkään.

– Mielestäni on hyvä pyrkiä luonnetestaamaan jalostukseen käytettävät koirat, sillä näin testissä ilmitullut tieto palvelee koiranottajia ja he voivat tähän tietoon pohjautuen vertailla yhdistelmiä ja suorittaa valintaa. – Olen testauttanut tähän mennessä kaikki jalostukseen käyttämäni nartut. Urokset eivät sitä vastoin ole testattuja, mutta niillä on luonnetestin sijaan ollut koetuloksia palveluskoirien jäljeltä ja suojelusta. Olen kahdesti käynyt astuttamassa narttuni rodun kotimaassa Saksassa ja kerran tuonut pakastespermaa Belgiasta. Nämä urokset on toki jalostustarkastettu maan tapaan ja ZTP-testattu sekä saavuttaneet tuloksia suojelun kolmosluokasta ja menestyneet IPO:n mestaruustasolla. Esimerkiksi Saksassahan ei meidän kaltaista luonnetestiä ole olemassa.

– Luonteen tulee olla rotukoirajalostuksessa olennainen jalostuskriteeri. Itse en käyttäisi jalostukseen luonnetestissä hylättyä rottweileria, sillä rodunomaisella rottiksella ei pitäisi olla minkäänlaisia vaikeuksia selvittää luonnetestiä läpi.

– Kannustan kaikkia kasvattejani osallistumaan luonnetestiin ja joukkotestaamisesta tulee toivottavasti yhteinen puuhapäivä myös tulevaisuudessa. Luonnetestiin kun koira on helppoa viedä, vaikka se olisikin perheessä jossa kouluttaminen ei sinällään kiinnosta. Luonnetesti antaa joka tapauksessa tietoa koiran henkisistä ominaisuuksista, joista ei saa mustaa valkoiselle kuin käymällä joko testissä tai kouluttamalla koiraa ja osallistumalla erilaisiin kokeisiin. Molemmat tietoa tuottavat kanavat ovat toki suositeltavia etenkin palveluskoiraroduille.

– Hankasalmen luonnetesti meni ihan mukavasti tulosten perusteella, Pitkänen sanoo. – Yksi kasvattini vaikutti tosin jotenkin "uniselta", eikä sen tulos ollut ihan ennakko-odotusten mukainen. Silti sekin testi oli erittäin mielenkiintoista nähdä ja koira sai aivan oikeanlaisen arvion sen mukaan, mitä se ko. päivänä esitti testissä. Muiden osalta testi sujui suurin piirtein ennakko-odotusten mukaisesti.

- Ikuistimme testit videolle, joita tullaan katselemaan ahkerasti jälkikäteen. Olen myös näyttänyt narttujeni testit videolta pennunostajille ja yleensä ne ovat kiinnostaneet niin kokeneita kuin ensikertalaisia rottweilerin omistajia.


Yhdessä eteenpäin

- Sosiaalinen yhdessä oleminen kasvattien omistajien kanssa on tärkeää ja joukkotapaamiset palvelevat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. – Rottweiler on melko haastava rotu, joten vertaistukea toisinaan tarvitaan. Tapaamisissa voidaan keskustella kaikesta koiran pitoon, harjoittelemiseen ja arkielämään liittyvistä asioista. Voin myös kasvattajana auttaa, jos koiranpidon ylle on kasaantunut tummia pilviä, joiden pois puhaltamiseen tarvitaan apua. – Useimmiten keskustelumme kasvatinomistajien kanssa painottuu yleiseen arkielämän sujuvuuteen, mahdollisiin ongelmiin ja niiden ratkomiseen. Aktiiviharrastajien kanssa juttua taas riittää koulutuksesta ja sen monista eri lajeista, kertoo palveluskoirakokeiden tuomariuraa aloitteleva Pitkänen. – Kasvattajana minulla on tietysti suuri motivaatio auttaa, opastaa ja kannustaa kasvattieni omistajia mahdollisimman hyvään koiranpitoon.

Kasvattaja ja kasvatinomistajat muodostavat aivan omanlaisen yhteisönsä. Joukossa on mahdollista puuhailla kaikenlaista mukavaa myös yleishyödyllisissä merkeissä, sillä ainakaan rottweilereiden kanssa kokoontumiset eivät voi muodostua koirapuistomaiseksi yhdessä leikittämiseksi.

Kasvattajan järjestäessä erilaisia joukkotapaamisia, se alentaa kasvatinomistajien kynnystä osallistua rodunomaisiin tutkimuksiin, tarkastuksiin ja testauksiin. Joukosta saa myös tukea ja kannustusta ja tuloksiakin on mahdollista jälkikäteen rakentavasti analysoida.

Yhdessä tekeminen kerryttää parhaimmillaan tietoa, joka on tärkeää koko rotua ajatellen. Hauska voi olla siis hyödyllistäkin!



Teksti: Salme Mujunen
Julkaistu Koiramme-lehdessä




Pääsivulle