Pakotteet jakavat mielipiteitä


Pakote on jo terminä sellainen, joka herättää koiria kouluttavissa harrastajissa voimakkaita mielikuvia puolesta ja vastaan. Mitä pakotteet oikeastaan ovat ja mihin niillä pyritään? Kuinka laaja skaala erilaisia tulkintoja mahtuu tämän termin vaikutuspiiriin ja vastaavatko ne kaikki sitä todellisuutta jossa koiraharrastajat elävät?


Omia mielipiteitään pakotteista kertovat seuraavassa koira-alan yrittäjä, Koirakoulu Pikkuhukan omistaja Taina Aura ja suojeluharrastaja, maalimies ja käyttölinjaisia belgianpaimenkoira malinoisia Mecberger-kennelnimellä kasvattava Jan Skogster.

Auran ja Skogsterin mielipiteet pakotteista ovat hyvin erilaiset. Aura keskittyy koirakoulussaan opastamaan ohjaajia arkielämän toimivuuteen koiriensa kanssa, eikä koulutus ensisijaisesti tähtää kokeisiin ja kilpailuihin. Auran koirakoulussa käytetään positiivista vahvistamista eli ns. naksutinkoulutusta. Skogsterin toimintaa ohjaa koiraurheiluhenkisyys ja halu rakentaa koiran taidollinen osaaminen korkealle tasolle vaativissa palveluskoiralajeissa; suojelussa ja IPO:ssa. Kasvattajana Skogster pyrkii myös vaalimaan työlinjaisten malinoisien ominaisuuksien säilymistä.


Mitä termi pakote tarkoittaa?

Jan Skogsterilla on selkeä ja ytimekäs mielipide pakotteista. – Pakote on apu, jolla kanavoidaan koiran viettiä haluttuun toimintaan. Ilman pakotteita koiraa ei hänen mukaansa voi saada suoritusvarmaksi.

Taina Aura kokee termin määrittelyn vaikeaksi. – Kun kuuntelen ihmisten puheita niin minusta tuntuu, että tätä nimikettä käytetään monestakin asiasta. Useimmiten termillä käsittääkseni viitataan siihen, että kun koira ei tee jotain asiaa lainkaan tai se ei tee sitä oikein niin koiralle annetaan pakote. Käytännössä pakote näyttäisi tarkoittavan mm. hihnasta nykäisyä seuraamisessa, jollei koiran paikka omistajaan nähden ole oikea tai suoritus muutoin riittävän näyttävää. Tai jos koira ei istu käskystä, niin sitä läppäistään takamukselle kädellä tai remmillä tai nykäistään hihnasta. Pakotteita annetaan ensisijaisesti harjoituksissa, sillä kokeissa ja kilpailuissa ne eivät ole sallittuja. Pakotteet ovat selvästi sidoksissa lajiin: en muista koskaan kuulleeni että agility- tai koiratanssiharjoituksissa koulutusohjaaja olisi sanonut oppilailleen "Anna sille pieni pakote". Palveluskoirakentillä neuvo on sen sijaan melko yleisesti käytössä.

– Olen nähnyt jollain nettisivuilla termin "ohjaava pakote", Aura kertoo. – Tällä tarkoitettiin sitä, että koira siirretään kädestä pitäen perusasentopaikalle istumaan. Koen itse niin, että koiran on hyvin vaikea siirtämisestä ymmärtää mitä sen halutaan oppivan. Mielestäni tällainen pakote vastaisi suunnilleen samaa kuin että lasta opetettaisiin kirjoittamaan pitämällä häntä koko ajan kädestä kiinni ja vanhempi kirjoitettaisi kirjaimet lapsen käden seuratessa vain mukana. Lapsi ei tällöin tietäisi mihin suuntaan käsi liikkuu ja kun toinen henkilö ohjaa kättä, lapsi myös yleensä vastustaa liikettä. Koska lapsen käsi yrittäisi pääosin liikkua eri suuntaan kuin kättä pitävän aikuisen käsi, voi tästä ristiriidasta seurata myös kipua ja epämiellyttävää tuntemusta. Siksi kai kirjoitusopetusta ei yleensä tehdäkään näin, vaan annetaan lapsen itse opetella mihin suuntaan kättä tulee liikuttaa.

– Samasta syystä tämä ohjaava pakko on ongelmallinen myös koiran näkökannalta ja tekee toiminnan sille epämiellyttäväksi. Ohjaavasta pakosta seuraa vain se, että koira pyrkii viemään takapuoltaan sitä kauemmas ohjaajasta mitä lähemmäs ohjaaja haluaa sen saada.


Aktivoiva pakote

– Termiä ”aktivoiva pakote” olen nähnyt käytettävän silloin kun kuvataan terävää nyppäisyä hihnasta, esim. seuraamisessa jos koira alkaa jätättää, Taina Aura kertoo. – Tuolla nyppäisyllä on käsittääkseni tarkoitus parantaa koiran suoritusta. En vain tässäkään ymmärrä sitä, että jos koira saa kipua tuottavan elämyksen tehdessään omistajan kanssa töitä, niin miten se lisää koiran halua pysyä omistajan lähellä? Toki koira varmasti oppii, ettei tuota nykäisyä tule jos se pysyy tarpeeksi lähellä ohjaajan jalkaa, mutta samalla suhde koiran ja omistajan välillä mielestäni kyllä kärsii. Koira ei todennäköisesti oikeasti halua pysyä lähellä, vaikka sen on pakko välttääkseen nykäisyn.

– Jos vastaava esimerkki laitettaisiin ihmisympäristöön, voisi sen ajatella seuraavanlaisesti: oppilas kirjoittaa kirjoituskoneella ja opettaja seisoo vieressä. Joka kerta, kun oppilas lyö väärän kirjaimen, opettaja näpäyttää häntä sormille. Oppilas tietysti oppii näin välttämään virhelyöntejä, mutta minkälaisella mielialalla hän kirjoittaa tekstiä? Kokoajan pelokkaana, että väärä lyönti lipsahtaa ja siitä seuraa rangaistus. Entä millaiseksi oppilas kokee opettajansa tällaisen kohtelun jälkeen? Sama pätee koiraan.

Jan Skogster ei etsi koirasta inhimillisiä piirteitä, vaan analysoi pakotteita hyvin koiralähtöisesti. – Jaan pakotteet kahteen ryhmään, jotka ovat aktivoivat ja passivoivat pakotteet. Käytän aktivoivaa pakotetta esimerkiksi silloin, kun koira on tarkkaamaton seuraamisen aikana. Teen tällöin nopean käännöksen oikealle ja hihnapakotteella ohjaan koiran napakasti vierelle. Käännös pitää tehdä välittömästi jos koira vain vilkaiseekin muualle.

– Heti pakotteen jälkeen palkitsen koiran kehuilla ja sitten leikkimällä motivaatiopatukalla tai pallolla. Käännöksen tarkoitus on suurentaa koiran virhettä, jotta sen on helpompi ymmärtää pakotteen syy, sanoo Skogster. – Koska koira palkitaan heti käännöksen jälkeen saalisviettiin ja taisteluhaluun liittyvällä korkeavireisellä leikillä, toiminta ennen kaikkea aktivoi koiraa. Se ei ehdi ajatella mitään vaan saa heti palkan kun toimii oikein. Tämä nostattaa koiran viretilaa. Koira ei ala nöyristellä tai pelätä ohjaajaansa saatuaan pakotteen.


Passivoiva pakote

Aura on törmännyt termiin ”passivoiva pakote” sellaisissa yhteyksissä, joissa koira on pitänyt saada lopettamaan jokin epätoivottu toiminta, esimerkiksi hyppiminen seuratessa. Sitä on tällöin nypätty hihnasta ja tätä nyppäsyä on kutsuttu passivoivaksi pakotteeksi. – Koira voi toki pakotteen saatuaan hetkeksi lopettaa hyppimisen, mutta mielestäni suuri ongelma on siinä, että koiran on hyvin vaikea tajuta mistä syystä pakote tuli koska se tekee seuratessa niin montaa asiaa samanaikaisesti.

– Oliko koiralla liian hidas vauhti tai huono ryhti? Vai vilkaisiko se sivuun väärällä hetkellä? Vai eikö sen lapa ollut oikeassa kohdassa? Näkikö se pakotteen saadessaan toisen koiran? Oliko häntä ylhäällä vai alhaalla jne.?

Vaikka pakotteen tarkoitus oli vaikuttaa hyppimiseen, koira saattoi kuitenkin sen kanssa samanaikaisesti katsoa vaikkapa toista koiraa. Tällöin nykäisyn vuoksi koira voikin alkaa inhota toisia koiria ja alkaa räyhätä niille lenkillä, koska se saattoi kokea niiden näkemisen aiheuttaneen kipuaistimukseen.

– Nyppäisy ei siis täsmällisesti kerro koiralle että sen pitäisi kulkea nimenomaan jalat maassa. Olen nähnyt koiria, jotka hihnasta nypätässä käyvät kiinni omistajaansa, koska vastaavat näin ohjaajan hyökkäykseen.

– En ymmärrä miksei koiralle voisi suoraan opettaa sitä, että kulkeminen jalat maassa tuottaa sille palkkion ja hyppiminen taas ei tuota, Aura kysyy. – Jos koira todella haluaa palkkion ohjaajaltaan niin se huomaa varsin pian, millä tavoin käyttäytymällä sen saa. Ja ellei koira halua palkkiota riittävästi yrittääkseen ratkaista tuon arvoituksen, niin silloin sen motivaatiossa on vikaa. Enkä usko, että rankaisemalla tai pakotteilla voitaisiin koiran motivaatiota nostattaa.

– Ajatellaanpa taas selvennyksen vuoksi ihmisesimerkin kautta. Kuvitellaan henkilö, jonka haluttaisiin tekevän jotain, mitä hän ei oikeasti sillä hetkellä haluaisi tehdä. Eli toisin sanottuna tekevän jotain mihin hänellä ei olisi motivaatiota. Nyt halutaan että tämä henkilö pesee ikkunat. Voimme viedä hänet väkisin ikkunan luo ja vahtia piiska kädessä että se todella tulee pestyä. Jos tämä kuvitteellinen henkilö yrittäisi poistua paikalta, niin häntä läpättäisiin piiskalla. Vaikka ikkunat sillä kertaa tulisikin pestyä, tämän henkilön motivaatio laskisi entisestään ja seuraavalla kerralla tarvittaisiin yhä suurempia pelotteita toiminnan suorittamiseksi.

Skogster kertoo, että passivoivan pakote alentaa koiran sen hetkistä viretilaa. Pakotteen palkkiona on koiran saavuttama rauha. – Passivoivaa pakotta voidaan hyödyntää esimerkiksi paikkamakuuharjoituksissa. Jos koira nousee ilman lupaa, ohjaaja antaa sille sopivan pakotteen. Palkkana oikeasta toiminnasta koira saa maata rauhassa. Lopussa ohjaaja kehuu koiraansa rauhallisesti.


Mihin pakotteilla pyritään?

– Pakotteilla pyritään palveluskoirakokeiden koeohjeen mukaiseen vietikkääseen ja täsmälliseen suoritukseen, Jan Skogster kertoo. – Pakotteilla haetaan yleistä toimintavarmuutta, jonka ansiosta koira kykenee suorittamaan liikkeet kaikissa olosuhteissa eikä häiriinny helposti. Pakotteilla oikein viimeistelty suoritus toimii luotettavasti säällä kuin säällä ja paikassa kuin paikassa. Suoritus ei tällöin ole ”kivojen pikku temppujen” tekemisen tasolla, vaan luotettavaa ja varmaa osaamista.

– Pakotteet ovat tärkeä asia koulutettaessa koiraa huippuosaamiseen ja yleiseen varmuuteen, Skogster sanoo.

– Tärkeämpää kuin pakotteiden käyttö on tiedostaa ja hallita se mitä tapahtuu niiden jälkeen, sillä koira oppii toki tehokkaimmin kun sitä palkitaan oikeasta suorituksesta. Pakotteet ovat vain apu jolla koira ohjataan haluttuun tekemiseen, jotta sitä päästään palkitsemaan. Oikeasta toiminnasta koiralle täytyy aina antaa jokin suullinen signaali. Tästä koira oppii odottamaan että todellinen saalisviettiin pohjautuva palkkio on tulossa, Skogster selvittää.

Taina Aura kokee pakotteiden päämääräksi koiran PK-tottiksien parantamisyritykset. – Nähdäkseni niillä koetetaan korjata huonoa suoritusta tai rankaista koiraa vääristä toiminnoista. Tähtäimenä on koesuoritus, jossa halutaan esittää liike juuri tietyllä tavalla.

– Valitettavasti aina ei nähdä, mitä pakotteet aiheuttavat. Olin taannoin eräällä koiraleirillä jossa koiran omistaja valitteli kouluttajalle, ettei hänen koiransa suostu seuraamaan ryhdikkäästi hänen kanssaan, vaikka muilla se kulkee ihan hienosti. Kouluttaja kokeili koiraa ja lähti seurauttamaan sitä. Koira seurasi iloisesti ja ryhdikkäästi jolloin omistaja sanoi, että juuri tuota hän tarkoittaa: koira menee toisten kanssa ihan hyvin. Noin kymmenen metriä käveltyään koira hieman vilkaisi sivulle, jolloin kouluttaja nyppäsi sitä nopeasti hihnasta. Ja sillä sekunnilla koiran selkä putosi sivulta katsoen ainakin viisi senttiä alas ja koiran koko ryhti katosi. Seuraamista hävisi iloisuus ja koira alkoi hidastaa vauhtia. – No niin, omistaja sanoi - nyt se tekee sitä samaa kuin minun kanssani.

– Omistaja ei ilmeisesti lainkaan ymmärtänyt mikä tuon vaikutuksen sai aikaan, harmittelee Aura.


Koiran mieliala suhteessa pakotteisiin

– Ennen kun pakotteita aletaan käyttää, koiran viettipohjan pitää olla hyvin rakennettu, Skogster sanoo. – Liikkeiden perusteet on mielestäni hyvä opettaa aluksi puhtaasti positiivisen vahvistamisen kautta, pääasiassa ruoalla. Vasta kun koira osaa liikkeet, niiden suorittamista voidaan alkaa vaatia ja hioa pakottein.

– Koiranohjaajalla tulee olla koiranlukutaitoa ja vahva käsitys halutusta lopputuloksesta, jotta hän voisi käyttää pakotteita oikeudenmukaisesti.

Taina Aura ei tiedä, minkälaisessa mielentilassa koiran olisi niiden henkilöiden mielestä oltava, jotka käyttävät pakotteita koiransa koulutukseen. – Itse en näe oikeastaan yhtään syytä siihen, että pakotteita pitäisi ylipäänsä käyttää. Eikö asiaa voisi hoitaa muullakin tavalla?

Pakote on Auran mukaan rankaisutyyppinen tekniikka, joka perustuu koiran yhtäkkiseen järkyttämiseen. – Ongelmana kaikkien rangaistustyyppisten menetelmien kohdalla on se, että omistajan on mahdoton tietää, mihin koira sen omassa mielessään yhdistää. Koira voi yhdistää pakotteen ihan mihin tahansa mitä se sillä hetkellä näkee, vaikkapa omistajaan.

– Pakote on huono siinäkin mielessä, että se ei anna koiralle tietoa siitä, kuinka se voisi muuttaa toimintaansa niin ettei pakotteita tulisi jatkossa, Aura sanoo.

– Usein pakotteiden ongelmana on myös se, että koiralla saattaa olla jokin epämiellyttävä kokemus taustalla jo entuudestaan. Jos esimerkiksi toisille koirille rähisevän koiran käytöstä yritetään muuttaa pakotteilla, saa se tilanteen tuntumaan koirasta vieläkin epämiellyttävämmältä. Jos koiraa joudutaan pitämään haukkumattomana käyttämällä voimakkaita käskyjä ja painetta tai uhkaamalla sitä remmillä, ei koira voi paljoakaan nauttia ulkoilusta. Jos koiran tekee mieli rähjätä, mutta se ei rangaistuksen pelossa uskalla, on se koko ajan henkisesti kuormittunut.

– Tämä vastaa suunnilleen tilannetta missä ihminen pelkäisi järkyttävästi esimerkiksi hämähäkkejä. Jos hänet pelosta huolimatta pakotettaisiin kosketuksiin hämähäkkien kanssa ja sanottaisiin "Nyt olet siinä etkä huuda", pelko vaan lisääntyisi koska sitä ei olisi lupa edes ilmaista.

– Ohjaajan tulisi käskyjen tai pakotteiden sijaan pyrkiä ohittamaan toiset koirat rauhallisesti.


Koirien luonteiden erot

Kaikki koirat eivät tokikaan sovellu pakotekoulutukseen. Yleisesti ollaan sitä mieltä että koiran on oltava luontaisesti kykenevä työskentelemään melko korkeassa vireessä, jotta se kokisi pakotteet oikein eikä passivoituisi niistä.

Eri roduissa on vietillisesti suuriakin eroja: vaikka työlinjainen malinois kestää pakotteita hyvin ja vastaa niihin toivotunlaisesti, ei samaa koulutusmenetelmää välttämättä ole syytä käyttää herkälle ja pehmeälle pitkäkarvaiselle collielle.

– Jos koira on erittäin matalaviettinen ja haluton voidaan kysyä, onko edes eettisesti oikein kouluttaa sitä kokeisiin, Skogster pohtii. – Matalaviettisellä koiralla aktivoivia pakotteita joudutaan käyttämään huomattavasti enemmän kuin vietikkäillä. Tällöin on pidettävä huoli siitä, että koira ei saa vastata pakotteeseen passivoitumalla.

Skogsterin mukaan pakotteet ovat perusteltuja myös muissa lajeissa kuin suojelussa. – Pakotekoulutusta tarvitaan mielestäni kaikissa koiraharrastuslajeissa eikä pois tule laskea myöskään normaalia kotikoiran elämää. Sielläkin pakotteilla on sijansa.

Taina Aura kokee, ettei pakotekoulutusta tarvita missään muodossa koirankoulutuksessa. – Tiedän, että suojelukoirilla pakotteita käytetään aivan yleisesti. Nykyään maailmalla on kuitenkin jo muutamia suojelua vakavasti harrastavia henkilöitä, jotka käyttävät vain positiivista vahvistamista koulutukseen ja menestyvät aivan yhtä hyvin kuin muut. Monet harrastajat on vaan aivopesty luulemaan että pakotteet ovat välttämättömiä, koska sitä on niin pitkään toitotettu kentillä eikä parempaakaan tietoa ole ollut saatavilla.


Vääränlaisia pakotteita

Jan Skogster kertoo että ohjaajat unohtavat aivan liian usein palkita koiransa heti pakotteen jälkeen kun koira osoittaa aktiivisuutta ohjaajalleen. – Ja nekin, jotka ymmärtävät saalispalkitsemisen merkityksen, unohtavat toisinaan käyttää koiralle suullista äänimerkkiä eli kehua koiraansa ennen saalispalkkaa.

– Tuo kehuminen on erittäin tärkeä osa koulutusta sen oikea-aikaisuuden vuoksi. Saalispalkkahan on yksistään käytettynä aina myöhässä itse suorituksesta.

– Perusteiltaan ei ole mitään eroa, merkitäänkö koiran suorittama oikea toiminto ”hyvä”-kehulla vai naksutinkoulutuksen klikkerin äänellä. Tärkeää on vain, että toiminta ilmaistaan koiralle oikea-aikaisesti ja sitä seuraa aina palkitseminen.

Naksulootan käyttö voi olla Skogsterin mukaan hyväksi etenkin aloittelevalle ohjaajalle, jos se helpottaa häntä kohdistamaan ajoitukset osuvammin. Ohjaajan käyttämä ääni on tässä kuitenkin vähintään yhtä hyvä väline ja siksi tarkoituksenmukainen. Lisäksi se vapauttaa ohjaajan kädet muuhun toimintaan.

– Jos ohjaaja ei osaa tai muista palkita koiraansa pakotteiden jälkeen, alkaa koira vähitellen muuttua passiivisemmaksi ja ilottoman näköiseksi suorituksissaan, Skogster kertoo. – Epäreilu tai väärin mitoitettu pakote suhteessa koiran luontaisiin ominaisuuksiin on sellainen, mistä koira ei pysty vapautumaan, vaan väärä tunnetila jää päälle.

– Pakotteiden käytön ideana on, ettei niitä jouduta käyttämään samasta asiasta montaa kertaa. Pakotekoulutus on vain ylimenovaihe ja ideana on, että niitä käytetään jonkun tietyn asian varmistamiseksi vain lyhyen aikaa ja tämän jälkeen kun koira on valmis, ei enää lainkaan tai korkeintaan satunnaisesti. Näin ollen mitä korkeampi koulutustaso on, sitä vähemmän joudutaan pakotteita antamaan.

– Pakotekoulutus ei suinkaan ole koiran kouluttamista pelkkien pakotteiden kautta ilman palkitsemista, vaan pakotteet ovat vain pieni osa koiran kokonaiskoulutusta. Niillä hiotaan lopullinen osaaminen ja työstetään tarvittava toimintavarmuus.


Kuinka koira kokee pakotteet?

Skogsterin mukaan riippuu ihan koirasta, koulutustasosta ja pakotteista, kuinka koira viimekädessä kokee pakotteet.

– Ihanteellisessa koulutuksessa koira kokee pakotteen riittävän epämiellyttävänä, jotta se ei halua saada sitä uudelleen ja siksi parantaa suoritustaan.

– Koira ei saa kokea pakotetta niin epämiellyttäväksi, ettei se pystyisi välittömästi unohtamaan sitä ohjaajan kehuttua koiraansa oikeasta suorituksesta ja palkittuaan leikittämällä. Koira ei siis saa ottaa pakotetta "henkilökohtaisesti" tai kokea sitä rangaistuksena, vaan koirankin tulee mieltää se ohjaamisena haluttuun toimintaan.

– On ongelmallista että me emme voi tietää, kuinka koira todellisuudessa kokee pakotteen, Taina Aura selvittää. – Koira ei kuitenkaan todennäköisesti tässä suhteessa poikkea paljoakaan ihmisestä. Tiedän hyvin omista reaktioistani, että minulla ainakin vastustus nousee suureksi, jos joku yrittää pakottaa minut tekemään jotain. En tarkoita, etteikö minua voisi saada tarpeeksi painostamalla ja pakottamalla tekemään asioita, mutta mielentilani sellaisessa suorituksessa ei varmasti olisi paras mahdollinen. Siksi lopputuloskin olisi todennäköisesti varsin kehno. Pakotettuna suoritus on pelkkää pintaa, Aura kertoo.


Koira pakotteen jälkeen

– Aktiivisen pakotteen jälkeen koira näyttää tarkkaavaisemmalta ja energisemmältä, Jan Skogster mainitsee. – Sen korvat ja häntä nousevat pystyyn ja koira katsoo ohjaajaa aktiivisen odottavaisena.

Passivoivan pakotteen jälkeen koira sen sijaan näyttää nöyremmältä ja miellyttämishaluisemmalta.

Taina Aura kertoo toisenlaisista havainnoistaan. – Viimeksi kun näin pakotteiden käyttöä, niin koiran ilme muuttui epävarmaksi ja sen selkälinja laski. – Voi olla, että koiran saisi pakotteilla myös ryhdistäytymään ja katsomaan omistajaa tarkemmin, mutta en usko että koira kuitenkaan katsoisi häntä kovin "hyvällä silmällä". Ja vaikka koira ei sillä hetkellä ilmoittaisikaan ohjaajalle murahtamalla että "nyt riittää", niin se voi jättää reagoimatta myös lannistetun yksilön kaltaisesti.

– Koira ei ehkä välttämättä aina huomaa pakotteita jos se kiihtyy niistä. Kiihtyessään koira ei tunne kipua, koska endorfiini alkaa vaikuttaa sen elimistössä, selvittää Aura.


Pakote ja pelko

– Vaikka pakotteiden tarkoitus on olla koirasta jonkin verran epämiellyttäviä, jotta se ei haluaisi kokea niitä uudelleen, ei niiden tarkoituksena ole kuitenkaan saada koiraa pelkäämään ohjaajaansa tai tuottaa sille varsinaista kipua, Skogster selvittää. – Pakotteen tarkoitus on ohjata ja suunnata toimintaa.

Taina Auran mielestä pakotteeseen liittyy nimenomaan koiran pelkotuntemus, joka kohdistuu pahimmillaan omistajaan. – Pakotteista puhuvat sanovat usein, ettei pakote saa olla niin voimakas, että koira alkaisi väistellä omistajaansa. Mutta myös pienet pakotteet vaikuttavat Auran mielestä vahingollisesti koiran ja omistajan välisiin suhteisiin.

– Enpä usko että kukaan ihminenkään olisi kovin hyvää kaveria sellaisen tyypin kanssa, joka esim. jatkuvasti nipistelisi häntä. Ja vaikka tuo nipistely ei mitään ruumiinvammoja tuottaisikaan, niin kyllä jonkinlainen pelkotuntemus alkaisi kehittyä ajan saatossa.


Pakotteiden fyysiset vahingot

Jan Skogster tekee selvän pesäeron pakotteiden ja koiraan kohdistuvan väkivallan välille. – Jos koiraa vahingoitetaan fyysisesti, on kysymys aina eläinsuojelurikoksesta eikä sillä ole mitään tekemistä pakotekoulutuksen kanssa: pakotteiden tarkoitus ei ole vahingoittaa koiraa.

Pakotteiksi ei tässä mielessä voida laskea koiran lyömistä, hakkaamista, potkimista tai muitakaan brutaaleja väkivallan muotoja. Ne eivät ole suorituksen ohjaamista oikeaan suuntaan, vaan ohjaajan turhautumisesta johtuvia erittäin harkitsemattomia ja valitettavia tunteen purkauksia.

– Luulisin, että loppujen lopuksi eläinlääkärit joutuvat toteamaan pakotteiden aiheuttamat vahingot, Taina Aura mietiskelee. – Ainahan tosin esimerkiksi ihonalaiset vahingot eivät näy päällepäin, vaikka niitä olisikin olemassa.

– Olen kuullut joidenkin ohjaajien sanovan, että koska koiralla on korkea kipukynnys niin se ei tunne juuri mitään. Siksi sillä voi ja pitää kayttää koulutuksessa pakotteita. Mutta vaikka omistaja ei huomaakaan koiran ilmaisevan kipua, niin onko se kuitenkaan aivan aukoton merkki korkeasta kipukynnyksestä? Voihan olla myös niin että koira on vahvasti endorfiinien vaikutuksen alaisena ja kipu siksi pysyttelee poissa.

– Ja se, ettei koira näytä kipua ei kuitenkaan poista sitä, ettei vaurioita kuitenkin syntyisi. Nämä vauriot voivat myöhemmin tulla esille kipuiluna, joka johtaa joko sairasteluun tai erilaisiin käytöshäiriöihin.

– Mielestäni koiran ylivilkkauskin voi toisinaan olla sitä, että koira on oppinut että tarpeeksi riehuessaan kipu ei enää tunnu. Kun se riekkuu itsensä täyteen endorfiinilataukseen kipu yksinkertaisesti väistyy pois.


Voiko ohjaaja antaa pakotteita ollessaan vihainen tai turhautunut

Jan Skogsterin mukaan ohjaaja saa kokea inhimillisiä tunteita kouluttaessaan koiraa. – Näihin kuuluu myös viha ja turhautuneisuus, vaikkakin ohjaajan tulee oppia hallitsemaan niitä.

– On ymmärrettävää, että ohjaaja toisinaan turhautuu, jos jonkin asian perille meneminen kestää koiralla syystä tai toisesta kauan. Huolimatta turhautumisestaan ohjaajan täytyy pystyä treenissä palkitsemaan koiraa kun se tekee oikein, kuten myös käyttämään oikeanlaisia pakotteita, jos niihin on tarvis.

– Ohjaajan täytyy tuntea myös itsensä. Jos kouluttaminen ilman negatiivisia tunteenpurkauksia ei onnistu, on ehdottomasti järkevämpää jättää sellaisina päivinä koira kouluttamatta tai vaikka lopettaa treeni helppoon liikkeeseen ja palkita koira. Koiran voi laittaa autoon ja miettiä mikä meni pieleen ja miten tilanteen voisi ratkaista. Koira otetaan uudelleen koulutusta varten vasta kun ohjaajalla on toimintasuunnitelma ongelman ratkaisemiseksi.

– Jos ohjaaja on vihainen, hän ei pysty toimimaan loogisesti ja harkitusti, vaan ylireagoi asioihin, Taina Aura selvittää. – Tällöin todennäköisesti myös pakote menee herkästi sen yli, mitä oli alun perin tarkoitus. Tai harkinta sen antamiseen alentuu.

– Kentillähän aina korostetaan, että koiraa ei tule kouluttaa jos itse on vihainen. Se on hyvä neuvo, Aura toteaa.

Teksti: Salme Mujunen.
Julkaistu Koiramme-lehdessä.



Pääsivulle