Työkoirat elämäntapana ja harrastuksena

- Seppo Hursti arvostaa koirien käyttöominaisuuksia



Seppo Hursti on hyvinkääläinen palveluskoirakoetuomari, työlinjaisten belgianpaimenkoira malinoisien kasvattaja ja koiraharrastaja, jolle koirat ovat enemmän kuin elämäntapa.

Työlinjaiset malinoisit rantautuivat Suomeen reilut kymmenen vuotta sitten Keski-Euroopasta. Seppo Hurstin tuontimalinois Serge Des Deux Pottois oli ensimmäisiä maahanmuuttajia, jotka alkoivat uurtaa uraa täkäläisillä palveluskoirakentillä ja tehdä tunnetuksi käyttöominaisuuksia painottavaa malinoislinjaa maassamme. Suomen kanta perustui tuohon saakka lähes yksinomaan ulkomuoto-orientoituneeseen kasvatustyöhön. Nyt työlinjaiset malit ovat rekisteröinneissä ohittamassa näyttelylinjaiset ja suomalainen jakauma on tältä osin euroopalaistumassa.



- Aktiivinen kilpaileminen omilla koirilla verottaa vuosittaisia palveluskoirakoetuomarointeja, Seppo Hursti toteaa. - Vuonna 2003 olin Belgian Wavressa arvostelemassa FCI:n IPO maailmanmestaruuskilpailuja. Se oli erittäin hieno kokemus ja koen sen arvostuksen osoituksena suomalaista PK-tuomarikoulutusta kohtaan. Kuluvan vuoden osalta jouduin valitettavasti kieltäytymään erikoisjäljen eli FH:n MM-kilpailujen tuomaritehtävästä, koska tulin valituksi belgianpaimenkoirien IPO:n MM-joukkueeseen Unkariin ja nämä kaksi kilpailua käydään saman aikaan. Katsoin MM-edustuksen tärkeämmäksi kuin tuomaritehtävät, Hursti arvottaa.


Koiria lapsuudesta saakka

Seppo Hursti on ollut koirien kanssa tekemisissä koko ikänsä. - Lapsuuden kodissamme on aina ollut koiria. Taluttelin jo varhain ylpeänä perheemme saksanpaimenkoiria, Hursti kertoo. - Vanhempani myös kasvattivat aikoinaan pari sakemannipentuetta, josta jälkimmäisestä sain ensimmäisen oman koirani. Opetin sitä ahkerasti, mutta valitettavasti koirani oli niin ihmisarka, että sen kanssa ei voinut käydä yleisillä koulutuskentillä, sillä se pelkäsi kaikkia. Oppivainen koira se kyllä oli ja teki hyvin niin kauan kuin vieraita ihmisiä ei ollut sen näköpiirissä.

Hursti on nykyään vannoutunut malinoisihminen, mutta myös käyttölinjaisella saksanpaimenkoiralla on sijansa hänen sydämessään. – Vuodesta 1994 lähtien meillä on ollut malinoiseja. Ja yllättävää kyllä, perheessämme on ollut myös kultainennoutaja! Se oli pitovaikeuskoira, joka tuli aivan vahingossa kun olimme hankkimassa tyttärelle kissaa, Hursti naurahtaa. - Tuo koira oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja se opettikin paljon koirien luonteista. Tällä hetkellä meillä on neljä työlinjaista malia ja yksi saksanpaimenkoira.


Kiinnostus malinoisiin syntyy

Seppo Hurstin enemmäinen kosketus työlinjaiseen malinoisiin tuli hänen kilpaillessaan saksanpaimenkoira Sissinheimon Egonilla Sveitsissä Frauenfeldissä MM-kilpailuissa vuonna 1989. – Tuolloin avajaisissa oli vieressämme Ranskan joukkue, joiden temperamenttisia ja sulavalinjaisia koiria minä ihailin. Ajattelin, että tuollaisen koiran vielä hankin, Hursti muistelee. - Hakiessani Egonille seuraajaa en löytänyt Suomesta riittävän temperamentista ja taisteluhaluista saksanpaimenkoiraa, joten ajatus rodunvaihdosta tuli ajankohtaiseksi. Aloitin kesällä 1994 etsimään työlinjaista malinoisia. Heikki Kurkelalla oli suhteita Belgiaan, joten otin häneen yhteyttä pennunhankintamielessä. Heikki varasi ja haki minulle pennun Belgiasta maailmankuulun työkoirakasvattajan Luc Vansteenbruggen omistamasta Des Deux Pottois kennelistä.

- Jo seuraavalla viikolla olin lentoasemalla pentuani vastassa. Se saapui kuljetuslaatikossa ja käveli ulos boksista, kuin olisi viivähtävyt siellä vain hetken. Rankka lentomatka ei tehnyt Sergeen minkäänlaista vaikutusta! Pentu oli heti reipas ja iloinen vesseli, Seppo naurahtaa.


Tutustuminen työlinjaiseen maliin

- Jos olisin yhtään tuntenut työlinjaisten malinoisien luonnetta silloin kuin sain Sergen, niin olisin välttynyt paljolta turhalta työltä, Hursti toteaa. – Saksanpaimenkoirien kanssa harrastaneena en voinut edes kuvitella millainen energialataus voi koirassa olla. Tuossa koirassa tuntui olevan taistelutahtoa kuin kymmenessä suomalaisessa korpisoturissa ja terävyyttä ja temperamenttia siitä löytyi enemmän kuin paljon. Sosiaalisuutta olisi saanut rehellisyyden nimissä olla enemmänkin, josta syystä luoksepäästävyys rakennettiin täysin hallinnan kautta. – Serge oli alkuaikoinaan sellainen ruutitynnyri, joka vei osaaviakin suojelumaalimiehiä ja -ohjaajia kentällä kuin litran mittaa. Koulutuksellisesti se suorastaan hämäsi meitä suurella työskentelyhalullaan ja oppimiskyvyllään. Tämä johti siihen, että silloisella tietämyksellä luulimme koiraa paljon valmiimmaksi kuin mitä se todellisuudessa oli, Seppo toteaa.

- Etenimme koulutuksessa vauhdilla, kun koira näytti meistä koko ajan olevan valmis kohtaamaan uusia haasteita. Todellisuudessa emme silloin ymmärtäneet, että koira ei ollut henkisesti läheskään sillä tasolla jota siltä vaadimme. Näistä oppirahoista Sergei joutui kärsimään koko kilpailu-uransa ajan, vaikka se osoittikin erinomaisia käyttöominaisuuksia ja paikkasi itse osaltaan näitä koulutusvirheitä.

- Osallistuimme Sergen kanssa ensimmäisenä suomalaisena koirakkona belgianpaimenkoirien suojelun MM-kilpailuihin vuonna 1997 sen ollessa vasta 2,5 vuotias. Sen jälkeen edustimme Suomea yhteensä seitsemän kertaa tuolla tasolla. Tämän päivän rotutuntemuksella ja tietämyksellä olisimme todennäköisesti yltäneet Sergen kanssa kilpailuissa paljon korkeammalle tasolle, minne aikoinaan pääsimme, Hursti pohtii.

- Vuosien saatossa Serge on koulinut monia maalimiehiä toimien erinomaisena opetuskoirana, treeni- ja testikoirana niin uusille kuin vanhoillekin maalimiehille. Vielä tänä päivänäkin 12-vuotiaan Sergen työskentelyinto ja -halu herättävät ihastusta, missä tahansa se onkaan esillä, Hursti kiittelee koiraansa.


Käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran ja työlinjaisen malinoisin erot

- Hyvä työ- ja urheilukoira on aina hyvä, olkoon rotu mikä tahansa, Seppo Hursti sanoo. – Työlinjainen malinois on erittäin energinen ja työskentelykestävä suorittaja. Sen viettivire säilyy työ-ja harrastustoiminnassa miltei loputtomasti edellyttäen että koira on koulutuksellisesti rakennettu oikein.

- Hyvälle palveluskoiralle vaaditaan yleistä viettikestävyyttä, itsevarmuutta ja kuormitettavuutta ja näitä ominaisuuksia vaalitaan tinkimättömästi työlinjaisten jalostusvalintoja tehtäessä. Koska työlinjaisten koirien jalostus pohjaa ennen kaikkea koirien henkisiin ominaisuuksiin, ovat ominaisuudet säilyneet sukupolvilta toisille, Hursti toteaa. - Saksanpaimenkoirien käyttöominaisuuksiin on vasta viime vuosikymmeninä alettu kiinnittämään merkittävästi enemmän huomiota lähinnä siksi, että ensin ajauduttiin ilanteeseen, jossa rodunharrastajat eivät enää löytäneet koiria joiden ominaisuudet vastasivat myös luonteen puolesta rotumääritelmää. - Ulkomuotojalostus on saksanpaimenkoirilla ollut voimakkaampi ilmiö kuin työmalinoiseilla. Onneksi kuitenkin nykyään Suomessakin suuntaus on mennyt siihen, että osa kasvattajista vaalii saksanpaimenkoirillakin niitä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat koirien toimivuuden sekä viranomaiskäytössä että urheilukoirina.

- Huipputason koiriksi sekä työlinjainen mali että saksanpaimenkoira ovat hyviä, mutta koulutuksellisesti niitä pitää viedä eteenpäin hieman eritavoin, Hursti määrittelee.


Työmalit Suomessa

- Pääsääntöisesti työmalien kasvatus on tähän saakka ollut Suomessa tuontikoirien varassa, mutta nykyään osalla kasvattajia on käytössään jo täällä syntyneitä siitosnarttuja. Suomalaisen työmalikasvatuksen pullonkaula on se, että valtaosa siitosnartuista on yhden uroksen jälkeläisiä, Hursti toteaa. –

- Työlinjaisten koirien kasvattajat tekevät pääsääntöisesti hyvää kasvatustyötä. Täällä käytetään siitosmateriaalina koiria, jotka ovat osoittaneet ominaisuutensa suojelukokeessa. Ja mikä parasta, lähes kaikki kasvattajat harrastavat aktiivisesti koiriensa kanssa kilpaillen rodunomaisessa suojelukokeessa. Se, jos mikä kertoo kasvattajien halusta säilyttää rodun käyttöominaisuudet erinomaisina.

Suomessa syntyy Kennelliiton tilastojen mukaan vuosittain runsaat 100 belgianpaimenkoira malinoisia, joskin tähän määrään on laskettu myös näyttelylinjaiset. – Suuntaus on meilläkin menossa kohti eurooppalaista jakaumaa, jossa työlinjaiset malit ovat rekisteröinneissä enemmistönä. – Itse en pidä sitä lainkaan huonona suuntauksena ajatellen rotua ja sen ominaisuuksien ylläpitämistä, Hursti kertoo.

- Työlinjaisten malinoisien pennuista on välillä kovasti kysyntää ja välillä on selvästi hiljaisempia ajanjaksoja. Pennut menevät pääosin palveluskoiraharrastajille, pelkkinä kotikoirina ne eivät energisyytensä vuoksi olisikaan edukseen, vaan päinvastoin.

- Rotu on mielestäni täysin oikeutetusti saannut hyvän maineen palveluskoirana, sillä työlinjaisten koekäyntiaktiivisuus on huippuluokkaa verrattuna mihin tahansa muuhun rotuun.

Työlinjainen malinois on Hurstin mukaan hyvä valinta ennakkoluulottomalle ja sporttiselle ihmiselle, joka haluaa energisen koiran ja on valmis antamaan suuren osan vapaa-ajastaan koiraurheilulle. - Valtaosa pennunkyselijöistä haluaa malin nimenomaan suojelukoekoiraksi, sillä rotu on tänä päivänä ominaisuuksiltaan aika varma valinta tuota lajia ajatellen. Tilastoja tarkastellen tämä on faktaa.

- Työmalien siitosvalinnat tehdään pääosin suojelukoetta silmälläpitäen, Hursti sanoo. – Näin lähes kaikkien työlinjaisten kasvattajien johtoajatuksena on käyttöominaisuuksien säilyttäminen rodussa. Tämä rotuhan on jalostettu nimenomaan suojelukokeita silmällä pitäen.

- Kun koira on kyllin hyvä suojelukoiraominaisuuksiltaan, riittää sen paukut myös muihin palveluskoiralajeihin. Esimerkkinä työmalien laajasta repertuaarista on omista kasvateistamme kolminkertainen hakukokeen SM-mitalisti, SM-05 Harmaahurstin Asera, valjakkohiihdon SM-05 Harmaahurstin C`Bipper ja poliisikoirien yleismestari-05 Harmaahurstin Cergei. Kasvateillamme on tuloksia myös palveluskoiralajien ulkopuolelta niin tottelevaisuuskokeista kuin agilitystäkin, mutta tavallisesti suojelukokeet ovat niiden ykkösharrastuslajina. - Mielestäni koiran kanssa voi mitä tahansa, kunhan ohjaaja ja koira tekevät sitä täydellä sydämellä, Hursti toteaa. - Kun koiralla on hyvät käyttöominaisuudet, voi sen kanssa harrastaa hyvin monipuolisesti. Rajat eivät tule vastaan koiran ominaisuuksien puuttumisen vuoksi, vaan lähinnä ohjaaja asettaa rajat etenemiseen.

- Harmaahurstin kennelnimen omistaa tätä nykyä yksinomaan tyttäreni Ria, Seppo kertoo. – Teemme kuitenkin jalostusasioista yhdessä ja tietenkin minun kokemustani hyödyntäen. On suuri ilo, että tytär kokee samat asiat tärkeiksi, kuin minä.


Työmalien terveys ja kasvatuksen ongelmat

- Työmalien terveys on varsin hyvällä mallilla, kertoo Hursti. – Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman eli PEVISA:n määräykset ovat suhteellisen tiukkarajaiset rodussamme.

- Selkävaivoja on nykyään yhä enenevässä määrin alettu tutkimaan ja niitä on löydetty joiltakin koirilta. Ongelma ei kuitenkaan ole erityisen vakava tällä hetkellä ja on pelkästään positiivinen asia, että koiria kuvataan ja tulokset tiedotetaan eteenpäin. – Työlinjaisistahan on netissä olemassa oma terveysrekisterinsä, johon kertyy tietoja tutkituista koirista yhä enemmän.

Työlinjan malinoisit ovat käyttöiältään kohtuullisen kestäviä. – Hyvänä esimerkkinä tästä on ensimmäinen malini Serge, joka nyt vielä 12-vuotiaana haluaa ja pystyy suoriutumaan pitkistäkin kokeenomaisista harjoituksista, Seppo kiittelee. - Suojelukoe on luonteeltaan raskas laji, sitä ei käy kieltäminen. Mutta jos koiran fyysinen kunto ja lihaksisto on asianmukaisesti hoidettu, ei terveellä koiralla pitäisi tulla ongelmia eteen. - Malin ääretön työskentelyvoima tietysti lisää sen loukkaantumisriskiä. Paljonhan riippuu myös ohjaajan motivaatiosta, kuinka vanhalla koiralla haluaa ylipäänsä kilpailla. Mielestäni esimerkiksi 9-vuotias selviää hienosti koekäytössä jos se fysiikka pidetään kunnossa, Seppo analysoi.

- Suomalainen työmalikanta on jalostuksellisesti melko suppea johtuen sen hyvin lyhyestä historiasta maassamme. Ensimmäinen työlinjainen tuli Suomeen 1980-luvun lopussa ja kasvatustoiminta alkoi vasta myöhemmin vakiintua, joten kanta ei ole vielä ennättänyt runsastua mitenkään laajamittaisesti. Tänä päivänä kasvattajat ovat ilahduttavasti tiedostaneet kantamme suppeuden ja pyrkineet siksi tuomaan lisää täysin erilinjaisia koiria Hollannista ja Ranskasta. Aika näyttää kuinka onnistuneita nämä tuonnit ovat, Hursti mietiskelee. - Onneksi Suomesta ei ole myöskään mitenkään mahdoton matka Keski-Eurooppaan, mistä täkäläisille koirille löytyy varmasti siitoskumppaneita käyttöorientoituneeseen kasvatustyöhön.

- Jalostusyhdistelmien valinnassa vasta vuosien kokemus koiraharrastuksesta tuo tiedon ja tunteen siitä, millainen jalostuskoiran täytyy ominaisuuksiltaan olla. Nartun tulee olla vieteiltään voimakas ja sen täytyy osoittaa käyttöominaisuutensa kentällä, lisäksi kasvattajan on syytä tuntea koiran koulutushistoria. Nartun valinta on hyvin tärkeä, koska sen vaikutus pentuihin on voimakkaampi, mitä yleisesti tunnutaan arvostettavan, Hursti pohtii.

- Jalostusuroksen täytyy puolestaan osoittaa olemuksellaan sellaista voimaa, joka todella vakuuttaa katselijan sen käyttöominaisuuksista. Sillä täytyy olla varma täyden suun puruote ja sen tulee kestää maalimieheltä tulevaa voimakasta kuormitusta. Hyökkäyksissä uroksen tulee osoittaa voiman lisäksi nopeutta ja tinkimätöntä rohkeutta. Uroksella tulee pääsääntöisesti olla koetulos suojelun korkeimmasta koeluokasta, mutta henkilökohtaisesti voin kelpuuttaa uroksen ilman koetulostakin, jos tunnen sen itse ja olen seurannut sen kehittymistä nuoresta saakka. Luotan omaan tietämykseeni koiran ominaisuuksista, Hursti toteaa.

- Haluan muuten tässä yhteydessä erottaa sanojen ”jalostus” ja ”siitos” merkitykset. Mielestäni jalostaminen tarkoittaa rodun parantamista, sitä eivät kaikki tee, vaikka lisäävätkin koirapopulaatiota. Jalostus on puolestaan pitkäjänteistä, määrätietoista ja päämäärähakuista työtä. Vie useita koirasukupolvia ennen kuin voi sanoa jalostaneensa rotua. Jos välttämättä koskaan voi sanoa niin, sillä vasta tulokset puhuvat puolestaan, onko työssä onnistuttu.

- Suvullakin on tietyssä mielessä merkitystä siitosurosta valittaessa, Hursti pohtii. - En kuitenkaan laita paljoakaan painoa muinaisille esivanhemmille, vaikkei minua tietystikään haittaa jos kaukana taustoissa on menestyneitä koiria. On kuitenkin vaikea vannoa minkään ”aatamin” kykyyn periyttää itseään useiden sukupolvien päähän.


Suojelukoiraksi valmentautumiseen tarvitaan maalimiestä

Työlinjaisten koirien on vaikea osoittaa olemassaolevia ominaisuuksiaan ilman suojelukoetta ja suojelukokeeseen voi yltää vain kouluttautumisen kautta. Tähän tarvitaan ennen muuta asiansa osaavaa maalimiestä.

– Hyvistä maalimiehistä on pulaa. Tämä ongelma ei todennäköisesti tule ihan nopeasti ratkeamaan, sillä rotujärjestöt eivät panosta lajiin riittävällä vakavuudella, Hursti pahoittelee. - Saksanpaimenkoiraliitto on kyllä jo pitkään kouluttanut määrätietoisesti lisää osaajia, joka toivottavasti alkaa vähitellen näkyä koulutuskentillä. Silti osaavista ja pätevistä maalimiehistä on huutava pula.

- Taitavaksi suojelumaalimieheksi kouluttautuminen on pitkä prosessi, Hursti painottaa. - Se ei vielä tee miehestä osaavaa jos hän pystyy pitämään hihaa kädessä ja teoriassa selittämään ja analysoimaan koiran käyttäymistä näkemänsä perusteella. Välillä tuntuu jopa siltä, että koulutus on jo mennyt liian teoreettiseksi kun hienoilla termeillä kikkaillaan ja puheen tasolla analyseerataan huonostakin koirasta hyvä.

- Kateissa on, että päämäärätietoisesti pyrittäisiin eteenpäin käyttäen hyväksi kulloisenkin koiran yksilöllisiä ominaisuuksia ja tähdättäisiin kokeisiin. Eri rotuiset koirat kun kehittyvät eri tavalla ja maalimiehen pitäisi ymmärtää ja tukea tätä kehitystä, Hursti vaatii. - Vanha viisauskin sanoo, että lukemalla et opi uimaan, sinun täytyy mennä veteen saakka.

- Maalimiesten vähyyden takia pennunottajalla voi toisinaan olla todellisia vaikeuksia päästä ohjattujen harjoitusten pariin, varsinkaan ilman hyviä suosituksia. Asuinpaikkakunnalla on suuri merkitys, löytyykö maalimiestä lainkaan. Jotkut harrastajat joutuvat ajamaan useita satoja kilometrejä vain päästäkseen motivoituneen maalimiehen harjoituksiin, Hursti kertoo.


Tuomareiden vaikutus koiranjalostukseen

- Tiedän, että monissa roduissa näyttelytuomareilla on valtava rooli ohjatessaan koirien ulkomuodon jalostusta, PK-tuomarina toimiva Hursti toteaa. – Palveluskoirakoetuomareiden rooli ei ulotu näin pitkälle, vaikka käyttötulokset suuntaavatkin muutamien linjojen jalostusta.

- Tämän päivän PK-koesäännöt painottavat energisyyttä, iloisuutta ja koiran ja ohjaajan välistä hyvää yhteistyötä. Vaikka koetuloksilla on merkitystä työlinjaisten kasvattajille, täytyy kasvattajalla olla myös näkemystä ja kokemusta nähdä koetulosten ”sisään”. Kasvattajan täytyy oppia näkemään, millaisesta otuksesta on viime kädessä kyse. Tätä kokemusta ei kukaan saa synnyinlahjanaan, vaan kokemus karttuu vuosien myötä. Ja toisilla se ei kartu koskaan, sillä silmä ei harjaannu näkemään olennaista ja erottamaan sitä epäolennaisesta.

Hyvä palveluskoirakoeohjaaja on Hurstin mukaan luonteeltaan monipuolinen: tasapainoinen, rauhallinen, temperamenttinen, utelias, mielikuvitusrikas, tiedonhaluinen, rohkea, lapsellinen... ja paljon muuta. – Lisäksi hänen tulee olla aidosti eläinrakas, Seppo peräänkuuluttaa. - Ennakkoluulottomista uusista koiranohjaajista saa opastamalla parhaat koiranohjaajat.

- Olen aina ihmetellyt sellaisia keskusteluja joissa aloittelevat harrastajat pohtivat: ”Pitää itse nähdä tietyn koiran testi tai koe, jotta pystyy arvioimaan onko koira sellainen mistä voisi pennun ottaa”, Hursti hämmästelee. - Millähän kokemuksella nämä ensikertalaiset luulevat näkevänsä testissä tai kokeessa koirasta jotain sellaista, mitä arvosteleva tuomari ei näkisi ja toisi arvostelussaan esille? Tuomariksi kouluttautuminen kun vaatii vuosien kokemusta, jatkuvaa koulutusta ja jatkokouluttautumista niin, että pystyy arvostelemaan koesuorituksia optimaalisesti. Kyllä koiran lukemiseen vaaditaan vuosien kokemusta ja näkemystä, Seppo painottaa.


Työmalit viranomaiskoirina

- Työlinjaiset ovat nykyään lyöneet Suomessa itsensä läpi myös viranomaisrintamalla. Uskoisin, että jokaisesta syntyvästä työmalipentueesta menee ainakin yksi koira virkakäyttöön, Hursti pohdiskelee. – Erittäin hyvä parannus on, että virkakoirat voivat nykyään käyttää virallista kennelnimeään osallistuessaan kilpailuihin. Tämä taas puolestaan tuo kasvattajille sen arvostuksen, jota he tarvitsevat myydessään kasvattejansa viranomaisille.

- Terveytensä ja työskentelymotivaationsa ansiosta malit soveltuvat hyvin vaativaan virkakäyttöön, vaikka rodun maahantulon alkuaikoina oli havaittavissa selviä ennakkoluuloja näiden koirien soveltuvuudesta poliisille. Lähinnä kevytrakenteisuus ja pakkasenkestävyys epäilyttivät perinteisiin rotuihin tottuneita poliisimiehiä.

- Tällä hetkellä yksi kasvattimme Harmaanhurstin Cergei toimii poliisikoirana ja osoittanut kyvykkyyttään menestymällä poliisikoirakokeissa. Cergei voitti poliisikoirien yleismestaruuden ollen kokeiden paras suojelussa ja etsinnöissä ja kolmanneksi paras jäljellä sekä hallittavuudessa.

- Itselläni on juuri parhaillaan koulutettavana ensimmäinen viranomaiskäyttöön suuntaava koira, vuoden vanha Harmaahurstin Dali, Hursti kertoo. – Se koulutus tähtää ainoastaan virkakoiralle tarvittaviin tehtäviin ja on siksi erittäin mielenkiintoinen projekti. Aika tulee näyttämään, kuinka koulutuksemme onnistuu.

- Viranomaiskäyttöön koiria tarvitaan myös maamme rajojen ulkopuolelle. E-pentueestamme meni Viron poliisille narttu, joka luovutettiin tämän vuoden tammikuussa.

- Työmalit ovat ottaneet paikkansa myös rajakoirina, Hursti toteaa. – Kasvateistamme yksi työskentelee rajalla ja on pärjännyt hienosti. Olen ollut itse seuraamassa kun koiranohjaaja näytti tuon rajakoiran jäljestävän 11 tuntia vanhaa ja kaksi kilometriä pitkää jälkeä. Esineinä jäljellä oli hylsyjä, pieniä nahkalappuja ja muita pieniä esineitä, joista osa vielä sammaleen sisään painettuna. Täytyy sanoa, että kymmenkuiselle koiralle suoritus oli aikalailla uskomaton.

- Olen päässyt seuraamaan malien toimimista poliisikoirina paljon enemmän kuin niiden rajatyöskentelyä. Ennakkoluulot ovat rapisseet vannoutuneiltakin saksanpaimenkoiramiehiltä kun he ovat nähneet ja kokeneet malin hyökkäysnopeuden ja työskentelyvoiman. Siksi ei olekaan ihme, että Keski-Euroopassa mali on hyvin yleinen viranomaiskoira: sen halu ja into työskennellä loputtoman pitkään ei jätä ketään kylmäksi. Maliin verrattuna saksanpaimenkoira on rauhallisenpi ja tekee tehtävät sille ominaisella rauhallisemmalla tyylillä. Katu-uskottavuutta saksanpaimenkoirassa on tosin varmasti enemmän, mutta valitettavasti myös sairaslomatilastoissa ne ovat malia edellä. Onneksi tämän päivän käyttölinjaiset sakemannit ovat kyllä huomattavasti paljon parempia ja energisempiä kuin aikaisemmin nähdyt, Hursti kehuu.


Kuilu työ- ja näyttelylinjojen välillä

- Kun hankin ensimmäisen työmalini, ajattelin että rotuyhdistys olisi oikeasti kiinnostunut belgien käyttöominaisuuksista. Istuin hallituksessa ottaakseni esille työlinjaisten koirien ohjaajien tarpeet ja yleensäkin käyttöpuolen. Ei mennyt kauaa havaita, että rotuyhdistyksen hallitus oli tuolloin kiinnostunut vain näyttelyistä ja pitkäkarvaisista belgimuunnoksista. Ristiriidat olivat sen laatuisia, että niitä oli turha edes yrittää muuttaa, Hursti kertoo. – Tällä hetkellä tilanne on jo aivan toisenlainen, kun rotuyhdistyksen hallituksessa on mukana useita käyttökoiraharrastajia. On tärkeää ymmärtää, että työlinjaisten ja näyttelylinjaisten tavoitteet ja intressit ovat niin voimakkaasti eriytyneitä, että ne tuskin tulevat koskaan yhdistymään. Se täytyy vain hyväksyä.

- Itse en ole vienyt työlinjaisia malejani koiranäyttelyyn, sillä en katso niiden edistävän pyrkimyksiäni kasvattajana. Vaikka Suomen käyttövalion titteliin vaaditaan koiranäyttelytulos, ei tuo titteli niin paljoa houkuta että menisin juoksemaan kehää vastapäivään. Koetulokset ratkaisevat, ei FIN KVA nimike. Muutamat kasvattimme ovat käynyt näyttelyssä ja ovat saaneet sieltä haluamansa.

Seppo Hursti ei näe järkevänä mitata erilinjaisten koirien laadukkuutta toisen linjan jalostustavoitteiden mukaan. - Rotujärjestö on perustanut erikoisnäyttelyn yhteyteen oman epävirallisen luokan työlinjaisille koirille. Tällaisen pyrkimyksenä on vain osoittaa, kuinka työlinjaiset eroavat ulkomuodoltaan näyttelylinjaisista. Mitä ihmettä se palvelee? Tämä ajatus on suorastaan työlinjaisia loukkaava. Aivan kuin IPO:n rotumestaruuskilpailuihin laitettaisiin epävirallinen suojeluluokka näyttelylinjaisille, jossa koirat saisivat halutessaan vähän haukkua haalaripukuista avustajaa ja siten todettaisiin ero treenattuihin käyttölinjaisiin verrattuna.


Koiraharrastus vaatii oikean asenteen

Seppo Hursti haluaa korostaa koiranhankkimisessa oikeaa asennetta. – Ei saa harhautua uskomaan, että ottamalla työlinjaisen malipennun se olisi jotenkin luonnostaan valmis kisakone. Pentua täytyy vahvistaa, kasvattaa, opettaa ja näyttää sille asioita.

- Joku viisas on aikoinaan sanonut, että malipentu on kuin täysin tyhjä paperiarkki. Kaikki asiat täytyy sille kirjoittaa yksi kerrallaan. Mutta kun ne on kerran kirjoitettu, ne myös pysyvät paperilla sen lopun elämän ajan.

- Olen ollu havaitsevinani harrastajien keskuudessa sellaista negatiivista ilmiötä, että mali otetaan pelkäksi välineeksi koiraurheiluun, Hursti paheksuu. - Se suuntaus on todella huono, sillä koira pitää ottaa ensisijaisesti harrastuskaveriksi ja toimia niillä avuilla, mitä tuolla kaverilla on. Malinois ei ole kilpailuväline.



Teksti: Salme Mujunen
Julkaistu Koiramme-lehdessä



Pääsivulle