Katsaus jalostukseen ja vilkaisu geeniviidakkoon



Rodun sisäinen jalostuskanta vaihtelee roduittain populaatioiden laajuuden kesken. Rodut ovat yleisesti tietyn alueen tuotoksia, ts. niiden syntyperä pohjautuu alueellisesti rajatulle kannalle, poikkeuksena tietyillä tavoin tarkoituksellisesti luodut rodut. Lappalaiset koirarodut ovat syntyisin pohjoismaiden perukoilta, kun taas esim. saksanpaimenkoiran ja belgianpaimenkoiran syntysijat sijoittuvat Keski-Eurooppaan. Rotujen syntyvaiheessa on jalostus perustunut ankaralle karsinnalle, usein käyttöominaisuuksiin painottuneelle, ja alueellisesti vahvalle sukusiitokselle. Yli vuosisata sitten ei koiranjalostusta ajateltu niin kuin tänään; PEVISA, suku-, linja-, ryhmä - ja ulkojalostus eivät todellakaan kuuluneet koiranomistajien ja niiden käyttäjien sanastoon. Puhumattakaan, että narttua olisi lähdetty astuttamaan 500-1000 kilometrin päähän tai tuotettu toiselta puolelta maapalloa jalostusnartulle käytettäväksi pakastespermaa. Luonnollinen valinta ja terveyteen kohdistunut rankka karsinta olivat tavanomaisia jalostuksellisia kriteereitä.
Tästä ovat meidänkin lappalaiskoirarotumme saaneet alkunsa, alueellisesta luonnonkarsintaan pohjautuvasta valinnasta.


SIITOSVALINNAT

Jalostusvalintaa on tehty ja tehdään tänäkin päivänä koirayksilöiden kesken. Kriteerit ovat vain ajan saatossa muuttaneet muotoaan. Onnistunut yhdistelmä on tuottanut yksilön, joka on valittu jalostuskäyttöön ja epäonnistuneen yhdistelmän yksilö taasen jätetty pois jalostuskäytöstä. Vain siitokseen valittu koira on voinut siirtää genominsa, perintötekijänsä seuraavaan koirasukupolveen. Mikäli koiralla ei ole ollut jälkeläisiä koko sen elinkaaren aikana, on sen ainutkertainen perintötekijäkombinaatio tuhoutunut ja nämä perintötekijät poistuneet lopullisesti rodun kannasta.


PERINNÖLLINEN VAIHTELU

Myös täyssisaruksilla on mahdollista olla toisistaan hyvin poikkeava perintötekijäaineis, sillä vanhemmilta tulevat kromosomit voivat jakaantua uskomattoman monin eri variaatioin jälkeläisille. Tämä todistaa oikeaksi sitä väitettä, että koiran genotyyppi voi olla huomattavasti poikkeava esim. samankaltaisen ulkomuodon (fenotyypin) omaavissa sisaruksissa. Siksi olisi tärkeää, että mieluummin saman sisarusparven eri koirat jättäisivät perintötekijänsä koirapopulaatioon, kuin että vain yksi koira (esim. titteleitä saavuttanut uros) "vastaisi" yhdistelmän geneettisestä jatkuvuudesta. Pienessä populaatiossa myös nämä pieneltäkin tuntuvat vaihtelut ovat tärkeitä; jos pentue on jalostuksellisesti kelvollinen tai jopa erittäin hyvä, tulisi tämän yhdistelmän (sanotaan vaikka kaikkia kolmea) urosta käyttää tasapuolisesti jalostukseen, mielummin kuin yhtä esim. näyttelyissä meritoitunutta koiraa. Titteleillä ei ole todettu olevan perinnöllistä jatkumoa jälkeläisiin.


POPULAATIOIDEN KOOSTA

Järkevällä jalostusneuvonnalla pyritään säilyttämään kannassa jalostuksellisesti riittävä määrä koiria. Tällaiseksi minimipopulaation määräksi on katsottu noin 80 nartun ja 30 uroksen otos, joita kaikkia käytetään siitokseen tasapuolisesti.
Kuinka paljon kotimainen rotumme lapinporokoira jääkään tästä minimipopulaatiosta! Kannan riittävä koko on paras ennaltaehkäisevä toimenpide perinnöllisiä vikoja ja sairauksia vastaan. Pienen koirakannan riski ajaa itsensä jonkun tietyn perinnöllisen sairauden kautta rappioon ja sukupuuttoon, on korostunut pienikantaisilla, voimakkaasti sukusiitetyillä koirapopulaatioilla.


KOIRASUKUPOLVEN MAKSIMI JÄLKELÄISMÄÄRÄ

Katsotaan, että mille tahansa rodulle on suureksi haitaksi, mikäli yksittäisen koiran jälkeläismäärä ylittää 5% rodun yhden polven (5 vuotta) aikana rekisteröidyistä pennuista. Pienikantaisimmalla rodullamme lapinporokoiralla viimeisen viiden vuoden ajalle 5% käsittää 19 jälkeläisyksilöä. Tämän korkeammaksi ei yhden koiran jälkeläismäärä saisi nousta, jotta pysyttäisiin edes jossain määrin turvallisissa puitteissa.


KATSAUS JALOSTUSMENETELMIIN
Erilaisia jalostusmenetelmiä ovat sukusiitos, linjasiitos, ryhmäjalostus, ulkosiitos ja risteytys.


SUKUSIITOS

Sukusiitosta on olemassa hyvin ahdasta (poika-äiti, isä-tytär) ja lievempää, jossa sukulaisaste on etäisempi. Sukusiitos parhaimmillaan vakiinnuttaa homotsygootisti jonkun tietyn, hyvän ominaisuuden (vallitsevaksi) jälkeläisille.
Pahimmillaan ja pelottavimmillaan se vakiinnuttaa jonkin letaaligeenin (kuolemaan johtavan vian) jälkikasvulle, jolloin pennun menehtyminen voi tapahtua jo sikiökaudella tai melko pian syntymän jälkeen.
Koiria kasvattavilla henkilöillä on hyvin kahtiajakautuneet mielipiteet ahtaasta sukusiitoksesta, jotka usein pohjautuvat heidän onnistumiseen tämän menetelmän käytöllä.


LINJASIITOS

Linjasiitoksessa "linjataan" tuleva yhdistelmä johonkin tiettyyn, hyväksi havaittuun yksilöön ts. niin, että molemmat vanhemmat ovat sukua linjattavalle koiralle. Täten saadut tulokset ovat olleet hyviä ja menetelmä onkin varsin paljon käytetty. Sukusiitoksesta linjasiitos eroaa lievemmän muotonsa puolesta ja turvaa sukusiitosta paremmin geenipohjan laajuuden.


RYHMÄJALOSTUS

Ryhmäjalostuksessa muodostetaan erillisiä "ryhmiä", joita paritetaan keskenään ja myös ryhmien välisesti.
Ryhmäjalostuksessa tapahtuu automaattisesti jonkinasteista sukusiitosta, jota voidaan lieventää parittamalla eri ryhmiin kuuluvia koiria keskenään ja näin saadaan kontroloiduksi sukusiitosastetta.


ULKOSIITOS

Sisäsiitettyä kantaa voidaan purkaa ulkosiitoksen avulla, jolloin paritettavat yksilöt eivät ole lainkaan sukua toisilleen. Näitä toisistaan kokonaan poikkeavia linjoja vain on hankalampi pienen rodun sisältä löytää ja käyttää hyväksi. Ratkaisuna ja geenipohjan laajentajana toimii lappalaiskoiraroduilla rotuunotettujen koirien käyttö jalostuksessa. Tällöin täytyy tosin tuntea totuus koirien taustoista, etteivät ne ole läheisiä käytettävän partnerin linjoille. Muutoin voikin olla että hyvää tarkoittavasta ulkosiitoksesta ja geenipohjan laajentamisyrityksestä tuleekin erehdyksessä linjasiitos (tai jopa sisäsiitos).


ERI ROTUJEN RISTEYTTÄMINEN

Risteytettäessä koiria tarkoitetaan, että eri rotuiset koirat saavat yhdessä jälkeläisiä. Lapinporokoiralla tämä on tietyin ehdoin sallittua. Koira voidaan ottaa rotuun, mikäli

  • se on laadultaan hyvä ja sen toinen vanhempi on rekisteröity lapinporokoira ja toinen poronhoitoalueelta lähtöisin oleva, paimennukseen menestyksellisesti käytetty koira, tai
  • se on rekisteröityjen eri lappalaiskoirarotuisten koirien jälkeläinen, itse korkeatasoinen ja erittäin painavat syyt sitä puoltavat.

Tämä koskee siis vain rotujen risteyttämistä, muita osin Kennelliiton Jalostuskansio sanoo: ER-rekisteriin voidaan porokoiratoimikunnan esityksestä ottaa koira, joka täyttää jonkin seuraavista ehdoista:

  • Rekisteröimättömien koirien jälkeläinen, jonka vanhemmat todistettavasti ovat porohoitoalueen koirista polveutuvia ja joita menestyksellisesti on käytetty paimennukseen. Lisäksi koiran tulee täyttää ulkomuodolliset vähimmäisvaatimukset.
  • Laadultaan hyvä koira, jonka taustalla ei ole rekisteröityä lapinporokoiraa ellei toimikunta myönnä erikoislupaa; polveutumisvaatimukset kuten kohta 1.
  • Laadultaan hyvä koira, jonka toinen vanhemmista on rekisteröity lapinporokoira ja toinen poronhoitoalueelta lähtöisin, paimennukseen menestyksellisesti käytetty ja paimennukseen käytettyjen koirien jälkeläinen.
  • Koira, jonka vanhmmat ovat rekisteröityjä eri lappalaiskoirarotuisten koirien jälkeläisiä, voidaan ottaa rotuun lapinporokoirana toimikunnan esityksestä, jos se on laadultaan korkeatasoinen ja erittäin painavat syyt sitä edellyttävät.

"SAMANKALTAISUUTEEN PERUSTUVA JALOSTUS"

Lisäksi voidaan jalostusmenetelmiin laskea ns. samankaltaisuuteen perustuva jalostus. Tällöin yritetään löytää ulkomuodollisesti yhteneväiset vanhemmat ja risteyttää ne. Kyseessä voi olla sisä- tai ulkosiitos, koska painoarvo annetaan pääasiassa käytettävien yksilöiden fenotyypille.

Mikäli toinen vanhemmista poikkeaa rodun ihanteesta esimerkiksi rungon pituuden suhteen, on jalostusparteneriksi mieluiten valittava tämän ominaisuuden puolesta ihannepituinen yksilö. Ei niin, että lyhytrunkoiselle lapinporokoiralle etsitään mäyräkoiran pituisen rungon omaava kumppani, vaan nimenomaan rungoltaan ihannepituinen yksilö.
Risteytettäessä kvantitatiivisesti toivottavaa ominaisuutta, joka periytyy polygeenisesti (ts. usean geeniparin ohjaamana) on ensimmäisen parituksen (F-1 sukupolven) tulos melko tarkkaan vanhempien keskiarvo. Käytettäessä samalla menetelmällä tuotettuja kahta F-1 sukupolven edustajaa jalostukseen keskenään, hajaantuukin perillisten ominaisuudet ns.normaalijakauman mukaan (asetetaan F-2 jälkeläisten lukumääräksi 63, koska tulokset ovat näin helpommin esitettävissä, vastaavat prosenttiluvut eli todennäköisyydet voi jokainen laskea itse); ääripäitä (lyhyt- ja superpitkärunkoisia) on odotettavissa yksi molempia, vähemmän lyhyitä ja pitkiä koiria 6 molempia, jo lähellä ihannetta olevia 15 kumpaakin ja ihannepituisia 20.
Tässä esimerkissä oletettiin rungonpituuden olevan kolmen tekijän vaikutuksesta ilmaantuvia (AaBbCc). Mikäli vaikuttavia perinnöllisiä tekijöitä on vielä useampi (kuten esimerkiksi lonkkavian periytyvyydestä epäillään), on hajonta F-2 sukupolvessa vieläkin lukuisampi. Esim. viiden geeniparin vaikuttaessa ominaisuuteen, variaatioita löytyy teoreettisesti 1024 mahdollista erilaisten tekijäyhdistelmien ilmenemiseksi (Lähde: Suuri Suomalainen Koirakirja, perinnöllisyys ja jalostus: Päivi Rantasalo ja Viljo Vainikainen).


LOPUKSI

Pyrkiessämme jalostamaan rotumääritelmän mukaisia koiria, jotka ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä, tarvitsemme avoimen asenteen, halun tietää, oppia ja kaiken lisäksi paljon, paljon onnea. Siteeratakseni Belgianpaimenkoiralehdessä 1/97 haastateltua Satu Paavilaista, hän kiteyttää jalostuksesta osuvasti: "Autuaita ovat puupäät, jotka eivät geeniviidakossa huku..."
Onnistua voi pelkällä tuurilla, mutta usein tarvitaan sekä tietoa että tuuria.


Käytetyt lähteet:
1) Suuri Suomalainen Koirakirja, perinnöllisyys ja jalostus: Päivi Rantasalo ja Viljo Vainikainen
2) Suomen Kennelliton jalostuskansio: Kasvatus ja rekisteröinti C.1.1
3) Suomen Kennelliiton Jalostusjulkaisu: Päivi Rantasalo
4) Suomen Kennelliiton kasvattajakurssimateriaali



teksti: Salme Mujunen


Pääsivulle