Riikka Pulliainen:
Positiivisuus on tärkeää



32-vuotias Riikka on innokas mittelspitzharrastaja. Kotonaan hänellä on tokoilukavereina mittelit Hula eli Damirazin Hula-Hula ja Rölli alias Hulahulan Ainokainen. Hula on tottelevaisuusvalio ja se kuuluu TOKO:n valmennusrenkaaseen. Röllillä on kilpailuoikeus erikoisvoittajaluokkaan.

Riikka toimii vapaa-ajallaan koulutusohjaajana Koirakerho Heiluhännät ry:ssä ja hän kouluttaa myös yksityisesti toiminimellään Hulahulan. Tottelevaisuuskokeissa Riikan voi nähdä koetoimitsijana ja liikkeenohjaajana. – Seuraava tavoitteeni on ylituomarikurssi, Riikka kertoo.



Mitteleillä on lajiin sopiva luonne

Riikka kertoo mittelspitzien luonteiden soveltuvan erinomaisesti TOKO-koulutukseen. – Kotona ne ovat rauhallisia sohvaperunoita, mutta heti kentälle päästyään niistä löytyy virtaa yllin kyllin ja halua tehdä töitä vaikka kolme tuntia yhteen putkeen.

– Pidän TOKO:n kannalta tärkeänä ominaisuutena sitä, että koira jaksaa yrittää eikä se ota nokkiinsa jos ohjaaja tekee virheitä. Omien koirieni työmotivaatio on kohdallaan ja sitä piirrettä arvostan niissä suuresti. Haasteellisimmaksi koen koulutuksen kannalta koiran, jota pitäisi koko ajan motivoida voimakkaasti.

Riikka käyttää alkuopetuksessa ja vahvistamisessa naksutinta, koska se tuntuu sopivan hyvin mitteleiden kaltaisille, temperamentiltaan jopa erittäin vilkkaille koirille. – Varsinaiseen palkitsemiseen käytän makupaloja, yleensä joko nakkeja tai lihapullia. Silloin kun haluan, että koiran vire asettautuisi hieman matalammalle, käytän ”kuollutta” makupalaa eli makupalaa, jonka koira saa liikkumattomana kädestäni suuhunsa. Kun haluan korkeampaa virettä, käytän palkitsemiseen joko motivaatiopatukkaa tai heittämällä annettuja makupaloja. Tällöin koira saa syömisen lisäksi myös saalistaa herkkunsa. Siitä saalisviettiset mittelini pitävät!


Tiedonhankintaa

– Nykyaikana Internet on mainio väylä monenlaisen TOKO-tiedon etsimiseen ja löytämiseen. Myös kirjoista olen saanut paljon apua, monesti turvaudunkin pattitilanteissa opukseen nimeltä Tie tottelevaisuusvalioksi. Käytännön koulutusapua olen hankkinut pääosin kokeneilta TOKO-ihmisiltä ja valmennusrenkaan leireillä tieto siirtyy sujuvasti suoraan suusta suuhun.

– Tieto on tässä lajissa valttia, Riikka kiteyttää. – Seuraan siksi paljon eri koulutuksia ja kokeita ja pyrin niitä katsellessani huomioimaan kuinka erilaiset ihmiset ja koirat toimivat. Näistä asioista ja oivalluksista on paljon apua niin koiranohjaajana kuin kouluttajanakin.

Joskus ihminen on liian lähellä omaa ongelmaansa hahmottaakseen sen kunnolla. – Turvaudun aina silloin kokeneen ulkopuolisen tokoilijan näkemykseen, Riikka kertoo. – Kuuntelen neuvoja ja yleensä myös kokeilen saamiani ohjeita, jolleivät ne eroa liikaa omista koulutustavoistani.


Kehitettävää ja onnistumisia

Riikan mukaan TOKO-tuomareilla saisi olla hieman yhteneväisempi käytäntö ylempien luokkien kauko-ohjaus -liikkeen arvostelussa. – Joku tuomari antaa samasta suorituksesta kympin ja toinen kuutosen. Vaihtelu on suurta.

– Kilpailijoiden olisi tärkeää tietää jo liikkeen perusharjoitteluvaiheessa, mikä on täsmälleen oikea suoritustapa, joka ei jättäisi tulkinnanvaraa arvosteluun. Pitäisi tietää miten koira saa ja myös miten se ei saa vaihtaa asentoja. Yksiselitteisyys auttaisi kilpailijoita tekemään paremmin työtään ja se saisi osaamistason nousemaan laajemmalla rintamalla.

Onnistunut tottelevaisuuskoekäynti on Riikan mukaan sellainen, jossa koira on yhtä innostunut suorituksen alussa kuin suorituksen jälkeenkin. Yrittäminen nostaa hymyn korviin. – Vaikka kokeen aikana tulisi yllättäviäkin virheitä ja liikkeitä menisi nollille, niin tärkeintä on että koira on yrittänyt tehdä sen innokkaasti. Minä ainakin olen hyvin onnellinen sellaisesta suorituksesta. Virheiden seasta löydän varmasti aina positiivisia asioita, ne eivät maata kaada.


Ohjaajan vahvuudet ja heikkoudet

Riikan vahvuus TOKO-ohjaajana on ehdottomasti positiivinen asenne. Se huokuu hänestä kauaksi ja tarttuu takuulla kaikkiin läsnäolijoihin. – Treenikaverini ovat monesti ihmetelleet, kuinka jaksan hymyillä koiralleni vaikka se tekisi virheitä? Ihmettelijät eivät ehkä kuitenkaan ole huomanneet niitä asioita mitkä koirani teki tällä kerralla joka tapauksessa paremmin kuin viimeksi... niistäkin saa ja pitää olla iloinen.

Heikkoudekseen Riikka mainitsee väsymyksen tuottaman oman fiiliksen laskun. – Väsyneenä pinnani palaa helposti. Silloin laitan koiran huilaamaan ja menen itse puhaltelemaan sivummalle. Eihän ole järkevää kiukutella koiralle, kun syy tulee oman nahan sisäpuolelta.

Riikka laatii treenisuunnitelmia aina kuukaudeksi eteenpäin. – Päivittäisten treenien yhteydessä saatan tosin hiukan muutella suunnitelmaa sen perusteella, millaisella tuulella koirani on. Joka harjoitus sisältää tyypillisesti suunnitelman kolmesta harjoiteltavasta asiasta.

– Kotona treenaan kuuriluonteisesti kolme kertaa päivässä jotain pikkujuttuja. Tällä hetkellä työn alla on opettaa Hulalle kaukokäskyt uudestaan, täysin uusilla käskysanoilla.

– Pidän päiväkirjaa blogimuodossa. Sinne kirjoitan mitä teimme, mikä onnistui ja mikä epäonnistui. Blogi löytyy Internetistä osoitteesta http://hulahulan.vuodatus.net.

– Normaalilla harjoituskaudella treenaan koirieni kanssa kentällä lähes joka päivä. Välillä viilan jotain yksittäistä liikettä ja välillä suoritamme kaikki erikoisvoittajaluokan liikkeet putkeen ja lopuksi vielä korjaamme huonoimmin sujuneet osiot.

– Treenitaukoja tulee lähinnä pakon sanelemana. Sairastan reumaa, jonka vuoksi molemmat polveni on jouduttu kirurgisesti operoimaan. Tästä syystä esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa koirani joutuivat kuukauden totaalitauolle kun en pystynyt kävelemään kunnolla.

Riikka harjoittelee pääosin kotona itsekseen, mutta on hänellä ympärillään myös iso treeniporukka, josta löytyy aina tarvittaessa kaveri kentälle. – Ryhmäkoulutuksissa käyn hakemassa lähinnä häiriötreeniä ja myös ulkopuolista silmäparia katsomaan tekemisiämme. Aina kun treenaamme porukassa, toimii joku muille liikkeenohjaajana. Siitä on iso hyöty kokeita ajatellen.

– Teen kentällä paljon kisamaisia harjoituksia kuitenkin niin, että palkitsen koirani hyvinkin yllättävissä kohdissa, Riikka kertoo. – Näin ne eivät kokeissakaan tiedä, milloin palkka lentää.


Esikuvia ja koejärjestelyjä

Riikan suurin idoli TOKO:n parista on ehdottomasti Katariina Hepola ja mittelspitz Paavo eli Cadinan Best Boy. – Katariina on ystäväni ja tukijani, joka on ollut sekä esikuva että uramme vauhdittaja. Pekka Huuskosta Riikka puolestaan haluaa kiittää kaikesta saamastaan valmennusavusta.

Riikka arvostaa eritoten rauhallista, hymyilevää ja positiivista TOKO-ohjaajaa. – Varsinkin sellaista, joka muistaa kenen kanssa töitä tehdään ja kenelle kunnia kuuluu: koiralle.

– Sujuva liikkeenohjaus on koetilanteessa tärkeää, vakuuttaa Riikka. – Silloin kun ohjaaja sulkee korvansa maailmassa kaikelta muulta paitsi liikkeenohjaajan ääneltä, niin toivoo todella että ohjaus olisi sujuvaa, eikä siinä olisi ylimääräisiä kikkailuja.

– Joitakin kilpailijoita hermostuttaa kovastikin, jos liikkeenohjaaja antaa aivan erilaisia käskyjä mihin on itse tottunut ja mitä säännöissä lukee.

Riikka kehittäisi TOKO-koulutusta Suomessa lisäämällä tarjontaa erityisesti kilpaileville koirakoille. – Ennen kaikkea tarvittaisiin eritasoisia ryhmiä riittävästi niin, että kaikki halukkaat mahtuisivat alkeiskursseille ja voisivat jatkaa myös eteenpäin.

– Koirien määrä tuntuu nyt lisääntyvän vauhdilla ja niiden kanssa harrastetaan entistä aktiivisemmin. Useat kerhot eivät resurssipulan vuoksi pysty vastaamaan tähän haasteen. TOKO on lajina selvässä nousussa ja on ollut sitä jo muutaman vuoden ajan. Ja se onkin hyvä, sillä TOKO:n kautta koiran perushallinta ja arjen sujuminen helpottuu huomattavasti.


Onnistunut liike

Kaikista TOKO:n liikesuorituksista Riikka on tyytyväisin koiriensa ruutuliikkeisiin. – Se oli meille Hulan kanssa erikoisvoittajaluokan liikkeistä vaikein opeteltava, mutta kun Hula sen vihdoin tajusi, siitä tuli välittömästi sen lempiliike. Nykyään kun ruutuliike tulee suoritukseen, niin silloin mennään niin että hippulat vinkuu. Valmennusrenkaan pääsykokeissa kuulin jopa kommentin, että: "no nyt meni kyllä virrat päälle".

– Alkuun Hulan ongelmana oli irtoamattomuus. Se eteni hätäisesti vain pari metriä ja jäi siihen. Koetin viedä palloa ruutuun ja lähettää, koetin kutsua ruudun takaa saapumaan ruutuun luokseni, kävin välillä näyttämässä ruutua ja lähetin. Tehtiin ruutua läheltä ja kaukaa, mutta mikään ei tuottanut tulosta. Välillä Hula kyllä kokeissa eksyi ruutuun, mutta hyvä se liike ei ollut, onnistumiset olivat puhtaasti sattumia. Lopulta ratkaisu löytyi ihan tavallisesta namikiposta ruudun takareunalla. Namit motivoivat Hulaa voimakkaasti ja enää jäi vain tehtäväksi tuottaa riittävästi toistoja kipolle.

– Edelleenkin harjoittelussamme on läsnä tietty rytmi: kun lähetys tehdään tyhjään makupalakipottomaan ruutuun, tätä lähetystä seuraa kolme lähetystä kipolliseen. Tehtäväni on pitää Hulan usko horjumattomana: ruudussa on herkkua. Liike on tällä menetelmällä pysynyt kasassa jo reilut 1,5 vuotta.

– Ruudun loppuosaa harjoittelimme toki erikseen. Maahanmeno ruutuun harjoiteltiin niin, että jätin Hulan seisomaan minusta etäälle ja käskin maahan. Myös seuraamaantulo ruudusta luokseni oli helppo, siinäkin namilla vahvistettiin tuloa oikeaan kohtaan.


Hauskoja koesattumuksia

– Rölli on hurmaavan hauska mitteli, joka useinkin naurattaa yleisöä, tuomaria ja minua, Riikka kertoo. – Viime talvena Pieksämäen tottelevaisuuskokeissa suoritimme voittajaluokan tasamaan metallinoudon hieman… hmmm… sovelletulla tavalla. Heitin kapulan ja käskyn saatuaan Rölli tuttuun tapaan rynnisti kapulalle, nappasi sen muitta mutkitta suuhunsa ja juoksi pää pystyssä liikkeenohjaajan sivulle luovutusta tekemään. Tuomarikin nauroi suoritukselle vedet silmissä, Riikka muistelee. – TOKO on superhauskaa, kun sen oikein oivaltaa!




Julkaistu Koirauutiset-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen




Pääsivulle