Tulimetsän rehelliset rottweilerit



Pirkko Pesonen on vannoutunut rottweilerihminen. Oikeanlainen rottweiler huokuu hänestä hiljaista voimaa ja rauhallista ylemmyydentuntoa.

Rakkaus rotuun kuljettaa ihmistä mantereelta toiselle – Australiasta Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikasta Venäjälle. Rakkaus ei horju muutaman pureman edessä, eikä lannistu silloinkaan kun voimat ovat oman sairauden vuoksi vähissä.

Pirkko Pesosen, 65, sydämen ovat täyttäneet rottweilerit. Yhä tämä ulkomuototuomari ja rodun jalostustarkastajana toiminut nainen muistaa ensivaikutelmansa voimakkaasta eläimestä.
”Ajattelin, että tuossa on maailman upein ja harkitsevalla tavalla älykäs koira.”

Ja näin hän tuntee tänäkin päivänä: ”Oikeanlainen rottweiler on parhaimmillaan upea ja varma. Se on järkähtämätön kuin kivi. Mielikuvissani ihanteellinen rottweiler seisoo taivas taustanaan kalliolla ryhdikkäänä ja huokuu rodulle aivan erityistä, rauhallista ylemmyydentuntoa. Mielikuvani koira on tyyni, vaikka sen olemuksesta säteilee sanomattoman paljon voimaa. Tuollaisen rottweilerin nähdessäni salamat kulkevat selkärankaani pitkin.”


Negatiivisia uutisotsikoita

”Rottweiler on aikojen alussa ollut suoranainen monitoimikoira. Se on kuljettanut karjaa, vetänyt rattaita ja ollut mukana monissa maatalon töissä. Rottis on toiminut talonvahtina ja ikään kuin rahtarina vetäen voimakkaana koirana ahkioissaan lapsia ja talon tarvekaluja. Hevoseen verrattuna se on ollut edullisempi ylläpidettävä ja monipuolisuudessaan verraton”, Pirkko kertailee rodun historiaa.

”Aiemmin rottweiler kykeni taltuttamaan uppiniskaisen härän, joskaan sen tehtävänä ei ollut vahingoittaa härkää, vaan yksinkertaisesti saada tahtonsa läpi. Tämä määrätietoisuus ja tahdon lujuus tulisi edelleenkin kuulua rotuun”, hän jatkaa.

Surullisena rotua rakastava lukee viime vuosien uutisotsikoita. Kun rottweiler puree ihmistä, uutiskynnys ylittyy välittömästi, sillä voimakkaan koiran puremisen seuraamukset voivat olla kohtalokkaita.
”Olen hyvin tyytymätön monien nykyajan rottisten luonteisiin”, Pirkko toteaa.
”Tänä päivänä rodussa on entistä vilkkaampia ja huonohermoisempia yksilöitä, jotka rodulle epätyypillisesti sinkoilevat ja melskaavat, entisaikana koirat olivat vahvahermoisia ja tyyniä. Tässä kohtaa täytyy kysyä, onko rotua alettu jalostaa vastuuttomasti vai onko pentuja vain myyty vääränlaisiin koteihin? Tosiasia kun on, ettei rottweiler välttämättä ole aloittelijan koira, eikä sen tarvitsekaan soveltua jokaiseen perheeseen.”

Pirkko arvioi, että valtaosassa valitettavista puremistapahtumista syy löytyy hihnan toisesta päästä. Joskin vilkkaus ja huonohermoisuus altistavat edelleen onnettomuuksille.


Hampaanjälkiä

Ulkomuototuomari huomaa rodussa tapahtuvat muutokset helposti.
”Vielä kymmenkunta vuotta sitten vieraankin rottweilerin viereen saattoi koiranäyttelykehässä mennä kyykkyyn ja tunnustella käsin sen rinnanleveyttä, ja esimerkiksi olkavarren ja lapaluun keskinäisiä suhteita. Tänä päivänä tällaisessa tilanteissa noudattaa suurempaa varovaisuutta.”

Toimiessaan rodun jalostustarkastajana hän on kolmesti saanut tumman, massiivisen koiran päälleen.
”Kerran tarkastaessani rottweiler-uroksen hampaita huomasin kuinka sen silmät välkähtivät. Irrotin heti otteeni sen suusta, mutta en tarpeeksi nopeasti. Koira ennätti iskemään hampaansa kämmeneni läpi. Seuraavat kaksi tapahtumaa olivat vielä yllättävämpiä: muuan tarkastettava uros liehakoi vieressäni puhuessani sen omistajalle. En käyttäytynyt tilanteessa uhkaavasti, mutta yhtäkkiä koira kääntyi ja puri minua kyynärtaipeeseen. Kolmas tapaus sattui mittaillessani käsilläni jalostustarkastettavan koiran rungon pituutta: siihen asti iloinen ja aurinkoinen narttu yhtäkkiä pyörähti ympäri ja kävi päälleni”, Pirkko kertoo.

Hampaanjäljistä huolimatta Pirkko ei ole koskaan alkanut pelätä rottweilereita. ”Mieluummin pohdin, mahdoinko itse tehdä jotain, josta pureminen oli seurausta?”
”Yleensä rottweilerit toimivat reilusti ja ilmoittavat selkeästi esimerkiksi murisemalla, että älä tule tänne. Tällöin ihminen voi itse päättää, ottaako koiran silmilleen vai ei. Rodunomainen rottweiler on aina rehellinen. Minkäänlainen salakavaluus ei siihen kuulu. Sellaisia koiria häpeän kutsua rottweilereiksi”, Pirkko paheksuu.

Rottweiler-kannan muuttuminen näkyy hänestä myös palveluskoirakentillä.
”Ennen samalla kentällä saattoi olla jopa 30–40 rottweileria yhtä aikaa rivistössä vierekkäin. Ne käskettiin asettumaan maahan ohjaajien siirtyessä etäämmälle. Koirat kutsuttiin yksitellen omistajiensa luokse, josta ne lähetettiin takaisin alkuperäiseen rivistöön. Tappeluja ei juuri leimahtanut, sillä aiemmin rottweilerit olivat huomattavasti nykyistä itsevarmempia”, Pirkko toteaa vakavana.


Tulimetsän uskolliset pennunomistajat

Omien koiriensa hampaisiin Pirkko ei ole koskaan joutunut. Hän kasvattaa rotua kennelnimellä vom Feuerwald, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa tulimetsää. Maailmalle on lähtenyt yli 200 tulimetsän pentua. Rehellisiä rottweilereita jalostamaan pyrkivä kasvattaja on onnistunut monessa, ei vähiten suhteissaan pentujensa omistajiin.

Viimevuodet ovat koetelleet Pirkon terveyttä. Hänellä todettiin viitisen vuotta sitten ruokatorvisyöpä: voimakkaat säde- ja sytostaattihoidot kuihduttivat yli 170-senttisen naisen pahimmillaan 43-kiloiseksi.
”Olen hyvin kiitollinen saamastani tuesta noina rankkoina aikoina”, Pirkko kertoo.
”Yksi kasvatinomistajani, karski suomalainen armeijan kapiainen, jakoi minulle tuolloin avuliaasti hyödyllisiä ravinto-oppeja, ja kertoi jopa lähettäneensä yläkertaankin toiveen, että ’nyt tarttis saada Pirkolle vähän apua’. Toinen kasvatinomistaja puolestaan hoiti minulle kaiken tarvitsemani kotiavun. Tuo kaikki hyväntahtoisuus ja sydämellisyys, josta olen saanut osani, on ollut minulle äärimmäisen tärkeää.”


Tuomarin rintaäänen syvyys

Sairastumisensa vuoksi Pirkko arvostelee nykyään koiria näyttelykehissä vähänlaisesti. Tuomaritehtävät ovat kuitenkin tuoneet hänelle vuosien varrella roppakaupalla hienoja muistoja, korvaamattomia suhteita ja kokemusta.
”Etenkin arvostelutehtävät ulkomailla ovat olleet minulle erityisen mieluisia. Niiden kautta olen kerryttänyt kokemusta ja verkostoitunut rodunharrastajien kanssa.”

Pirkko on arvostellut rottweilereita Suomen ja muiden Pohjoismaiden lisäksi niin Venäjällä kuin Virossa. Kaukaisimmat tuomarointimatkat ovat vieneet hänet Thaimaaseen, Australiaan, Etelä-Afrikkaan ja Uuteen-Seelantiin asti.
Pirkon vahvuus ja heikkous ulkomuototuomarina on hänen omien sanojensa mukaan se, että ’hän tietää liikaa, mutta saa sanotuksi liian vähän’.
Hän kiittelee rotuun perehdyttämisestään kahta vahvaa vaikuttajaa: kennel Heidenmoorin Olavi Pasasta ja kennel Joukonheimon J.A.U. Yrjölää.
”Nämä miehet ovat kuljettaneet minua ympäri Suomea, uhranneet aikaansa ja opastaneet rodun arvostelun oikeanlaiseen painotukseen.”

Pirkolla on rottweilereiden lisäksi arvosteluoikeudet myös kahdelle muulle rodulle: mustaterrierille ja dobermannille.
”Joskin otan tuomarina toimimisen niin vakavasti, että näiden rotujen kehiin menen varsin nöyränä, nolonakin. Mielestäni rodun todelliseksi asiantuntijaksi kehittyy vain pitkäaikaisen kasvattajakokemuksen tai laajapohjaisen perehtymisen myötä. Ei pidä mennä briljeeraamaan kehään, jos kasvattajat ovat tuomaria tietävämpiä. Tästä syystä olen tietoisesti välttänyt muiden rotujen kuin rottweilereiden arvostelemista. Vaikka tiedän riittävästi, en tiedä niin paljon, että kokemuksen rintaäänelläni olisi todellista syvyyttä. Olenkin monesti ihaillut niiden tuomarien omaksumiskykyä, jotka arvostelevat lukuisia rotuja – itse kun en ole pystynyt ottamaan haltuuni edes kolmea”, Pirkko pohtii.

Toinen vaihtoehto on, että tummat, hiljaista voimaa uhkuvat rottweilerit ovat niin lähellä tätä naista, ettei muille roduille löydy sielussa sijaa.
”Rottweilerit ovat täyttäneet sydämeni ääriään myöden.”



Pirkko Pesonen
Ulkomuototuomari ja rottweilereiden jalostustarkastaja
Tuomaroi seuraavia rotuja: rottweiler, dobermanni, mustaterrieri
Arvostellut Suomen lisäksi Venäjällä, Norjassa, Ruotsissa, Virossa, Thaimaassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Unkarissa

Kasvattaa rottweilereita kennelnimellä von Feuerwald.
Omistanut koiria vuodesta 1962 lähtien
Kasvatustoimintaa vuodesta 1964
Kasvattanut 41 rottweilerpentuetta, 254 pentua




Julkaistu Koirat-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen




Pääsivulle