Koulutuksen Kulmakivet


1) Asenne on tärkein

Koiria koulutetaan pääosin tiedolla ja taidolla. Näiden lisäksi laadukkaaseen lopputulokseen vaaditaan että ohjaajalla on omaksunut oikean asenteen. Asenteen koiraansa kohtaan, asenteen kilpakumppaneitaan kohtaan ja asenteen itseään kohtaan.

Ihannesuoritus tottelevaisuus- ja agility-kehässä on sellainen, josta hiottu timantti välkehtii ulospäin. Pari, joka tekee töitä toisilleen eikä taistele kehässä toisiaan vastaan säteilee ympäristöönsä kuin tuhat soihtua.

Jos etenet koiran koulutuksessa koiraasi kunnioittaen ja sitä yksilönä arvostaen, on suorituksenne silmiähivelevän kaunis. Ero pelkkään mekaaniseen suorittamiseen ja liikkeiden läpiviemiseen on huikea!

Tästä on kyse kirjoittamassani kirjassa "Tie tottelevaisuusvalioksi". Kyse ei ole vain koiran kouluttamisesta, vaan siitä että ohjaaja oppii havainnoimaan ja muokkaamaan ennen kaikkea omaa käytöstään, ja sitä kautta kouluttamaan koiraansa sitä tukien ja kannustaen.

Kirjan kirjoittamisen motiivi syntyi ensisijaisesti asenneilmapiirin muokkaamisen tarpeesta. Halusin tarjota tokoilijoille pirstaleisen sirpaletiedon sijaan jotain kokonaisvaltaisempaa, jolla koiran kouluttaminen sujuisi ilman toistuvien korjaamisten loputonta noidankehää. Halusin korostaa, että kaikessa tekemisessä motivaation ylläpitämisellä on suuri merkitys. Koulutuksen tulisi mielestäni olla loogista ja edetä järjestelmällisesti. Koiran koulutus ei voi perustua olettamusten varaan - se osaa ja oppii vain ne asiat, mitä sille oikeassa järjestyksessä opetetaan. Mielestäni laadukas koiran kouluttaminen ei ole mekaanista temppujen opettamista vaan ennen kaikkea sitä, että ohjaaja oppii vuorovaikutussuhteen, johon kuuluu sekä saaminen että antaminen.


2) Välittämisestä kaikki lähtee

Täytyy tunnustaa, että nautin häpeilemättömästi päästessäni valmentamaan koirakkoa jossa ohjaajan lopullisena päämääränä on löytää itsensä ja koiransa välille tokon syvin idea. Kutsun sitä sielujen sympatiaksi: kun ohjaaja haluaa ja uskaltaa avata itsensä. Haluaa kehittyä. Uskaltaa maistaa, kokea ja hioa itseään ja muokata asennettaan.

Laadukkaaseen ohjaamiseen kuuluu, että ohjaaja alkaa suhtautua myös itseensä positiivisesti ja uskaltaa iloita. Uskaltaa riemuita ilman lukkoja. Vasta kun ohjaajalla on hyvä olla itsensä kanssa, hän voi välittää tekemiseen tunteen koiraansa. Halu tähän muutokseen ei koskaan lähde koirasta - olisi epärealistista edes odottaa sellaista.

Tuomaroidessani tokoa ja agilityä tulee aina silloin tällöin eteeni koira ja ohjaaja, joiden toiminta tiiminä on saumatonta. Silloin ei kunnioituksellani ole rajaa. Tällaisia pareja tulee vastaan luokasta riippumatta ja sykähdyttävimmän kokemukseni olenkin saanut nimenomaan eräältä alokasluokan parilta. On uskomatonta kun kehässä voi varmuudella sanoa: "Näkee, että teillä on kotona kaikki hyvin!".

Toisaalta koirakko voi saada alokasluokasta 200 pistettä ilman että tuo tunne syntyy. Ja vaikka koirakko keräisi kokoon vain muutaman pisteen, voi koiran ja ohjaajan suhde olla mitä parhain - taidollinen osaaminen on vain vielä vaiheessa. Tulevaisuutta ajatellen jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, sillä uusia kokeita tulee ja osaamista voi hioa, mutta jos tekemisessä ei ole mukana aitoa tunnetta, putoaa pohja pois ennen pitkää.


3) Oma onnistuminen

TOKO on viimeisten vuosien varrella kulkenut kilpailullisempaan suuntaan. Alunperin laji on kuitenkin kehitetty puhtaasti koirakon koulutustasoa mittaavaksi kokeeksi, ei kilpailuksi toisia vastaan. Mielestäni koetason suorituksista voisi karsia pois kaikki kilpailulliset elementit, eikä se muuttaisi mitään olennaista. Koirien laittaminen paremmuusjärjestykseen ja kolmen parhaan palkitseminen voitaisiin aloittaa vasta piirinmestaruuksia ja Suomen Mestaruuksia ratkottaessa. Sillä onhan niin, että tottelevaisuusvalion arvoon asti kyse on koirakon keskinäisen yhteistyön hiomisesta ja oman taidollisen tason nostamisesta. Suorituksesta saatavan ilon pitäisi syntyä yhteen hiileen puhaltamisesta ja onnistumisesta omaan tasoon nähden eikä siitä, sijoittuuko tänään kolmen parhaan joukkoon vai jääkö sijoittumatta. Pokaalin ja aidon tunteen välillä ei ole pienintäkään yhtäläisyysmerkkiä.


4) Kikkailut roskakoppaan

Kun ohjaajien asenne muuttuu kilpailulliseempaan suuntaan, vaihtuu yrittäminen vääntämiseksi.

Pahimmillaan perusopettamisen sijaan sorrutaan käyttämään kikkakolmosia ja johdetaan syy-seuraus -suhteita asioista, jotka eivät liity toisiinsa. Alkaa "Jos, mutkun, silloin joskus ja siitä seurasi sitä" -kierre. Jokaiseen asiaan keksitään näen-näisratkaisu; aletaan käyttää onnensukkia tai vartalon kääntämistä käännöksissä ensin 7 astetta länteen ja sitten 8 itään. Muistipaikkojen määrä hupenee ja kapasitetti kuluu kikkojen muistamiseen, ei koiran ohjaamiseen ja itse tekemiseen.

Koirankoulutus ei voi perustua oikopolkujen etsimiseen eikä siihen, että koetetaan keksiä keinoja joita tuomari ei huomaa. Kaikki tällainen toiminta ja halu oikoa sotii lajin perimmäistä tavoitetta vastaan. Oikopolkuja ei yksinkertaisesti ole olemassa, vaan kaikki osaaminen rakennetaan työllä. Samoin työtä ja vaivannäköä vaatii hyvän suhteen luominen koiraan. Se aikaansaadaan elämällä ja kulkemalla elämän polkuja yhdessä rinta rinnan. Suhdetta rakennetaan, vahvistetaan ja lujitetaan. Se ei tipu taivaasta, eikä kasvattaja laita sitä samaan pakettiin luovutusikäisen pennun kanssa.


5) Opi erottamaan olennainen epäolennaisesta

Ohjaajalla tulisi olla vahva käsitys oikeasta suorituksesta ja selkeä visio ihannesuorituksesta. Mietipä hetki: millaiselta näyttää paras mahdollinen kuviteltavissa oleva seuraaminen? Sellainen, joka on täydellistä Pihtiputaan alokasluokassa, jossa on yksi osanottaja tai vastaavasti Wienin MM-kilpailuissa, joihin on valikoitunut koko maailman tokoeliitti?

Millainen kuva piirtyy sielusi silmin?

Muistitko, että perusasiat ovat tärkeimpiä? Kun koirasi seuraa sinua oikealla kohdalla, säilyttää paikkansa läpi suorituksen seilaamatta ja pitää katkeamatonta katsekontaktia - se on siinä. Toisesta puolesta vastaat sinä ohjaajana. Onko ohjaamisesi moitteetonta ja harmonista? Millainen kuva teistä parina välittyy sinun toimintasi kautta? Perusasioiden rautaisella hallinnalla erotut massasta.

Älä eksy lillukanvarsiin: älä kuvittele että seuraamisessa olennaisinta on se, millä jalalla lähdet liikkeelle tai millä tavoin käännyt askelsiirtymissä, kuinka korkealle polvesi nousee juoksussa tai missä kulmassa leukasi on. Keskity asiaan ja muista että vain olennainen on tärkeää.

Katsellessani MM-videoita huomioni kiinnittyi juuri näihin perustavaa laatua oleviin seikkoihin. Monella MM-tason koirakoilla pohja romahti: seuraamispaikka seilasi tai katkeamattomasta katsekontaktista ei ollut tietoakaan. Vankalla pohjalla ja perusosaamisella voi erottua massasta myös maailmalla.


Julkaistu Canis-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen




Pääsivulle