Mitä koiralla mielessä?


Koiranomistaja on kuin opiskelija, joka suorittaa hänelle entuudestaan vieraan kielen kurssia. Jos tähän elämänmittaisen kurssiin suhtautuu innostuneen positiivisesti, on anti todennäköisesti hyvin runsas ja täynnä elämyksiä ja oivalluksia.

Jo peruskurssin käyminen helpottaa jokapäiväisen elämän sujumista, laajempi oppimäärä puolestaan antaa valmiuksia monenlaisiin koiraharrastuksiin ja eri koe- ja kilpailumuotojen syvempään tuntemukseen ja niissä etenemiseen.

Jotta koiran ns. lukeminen eli sen eleiden ja ilmeiden tulkitseminen olisi mahdollista, perehdytäänpä muutamiin perusasioihin. Kuinka koira ilmentää itseään ja omia luonteenpiirteitään.


Ystävällinen ja levollinen

Ystävällinen koira on rento ja hyväntuulinen. Sen olemuksessa on tietynlaista huolettomuutta ja tämän osoituksena liikkuminen on vapaata ja vailla jännittyneisyyttä myös ihmisen välittömässä läheisyydessä. Ilme on avoin ja luottavainen ilman pistävyyttä tai pyrkimystä katsekontaktin välttämiseen.

Koira, joka kokee elämänsä ja ympäristönsä turvallisena, on luottavainen ja levollinen. Se nukkuu hyvin ja riittävästi, syö hyvällä ruokahalulla ja sen ympäristö on vakaa ilman suurempia stressi- tai epävarmuustekijöitä.


Varautunut

Varautunut koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin pidättyväisesti, se ei täysin luota heidän tarkoitusperiinsä ennen pidempiaikaisempaa tuttavuutta. Ja tämän jälkeenkin koira saattaa haluta tarkkailla outojen ihmisten toimia huomattavasti suuremmalla epäileväisyydellä kuin varauksettoman avoin lajitoverinsa.
Pidättyväisyys ei sinällään ole suoranaisen negatiivinen luonteenpiirre. Sopivalla tavalla varautunut koira on hyvin omanarvontuntoinen yhden ihmisen koira, joka hyväksyy tutut ja tuntemattomat, mutta ei liehakoi ketään eikä sen käytös ole millään tavoin mielistelevää.

Jos pidättyvyyteen liittyy arkuutta, terävyyttä tai huonoa hermorakennetta, on varautuneisuus negatiivisesti ilmituleva ominaisuus, joka omalta osaltaan korostaa muiden esiintuloa.


Pelokkuus ja väistämiskäytös

Pelko on voimakas tunnetila, joka asettautuu määrääväksi yli koiran muiden aistimusten. Pelokas koira on suoranaisessa hälytyksellisessä valmiustilassa, valmiina suinpäin pakenemaan, tai mikäli pakeneminen syystä tai toisesta on estetty, myös puolustautumaan hyökkäämällä. Tämä sisäinen paine, joka saa koiran toimimaan näin voimakkaiden tuntemusten johdattamana, on olotila, johon kannattaa suhtautua vakavasti.

Koira ilmentää pelokkuutta, varovaisuutta ja arkuutta joko yleisolemuksessaan tai tilanneriippuvaisesti. Tietyissä yksittäisissä tapahtumissa esiintyvät pelkotilat voivat olla seurausta ko. tilanteissa aiemmin tapahtuneesta negatiivisesta tuntemuksesta. Tällainen on mm. omistajan tai ympäristön koiralleen luoma kohtuuton paine eli fyysiset tai psyykkiset epämiellyttävät olotilat tai jopa kiputuntemukset. Mikäli ohjaajan persoona on voimakkaasti paineistava tai muulla tavoin koiraa ahdistava, alkaa pelokkuus näkyä yhä enemmän arkipäivän tilanteissa ja harrastusrintamalla. Koira pyrkii väistämään epämiellyttävää kokemustaan suuntaan, jossa se uskoo henkisen paineensa vähenevän tai poistuvan.

Synnynnäisesti pelokkaita koiria on ani harvassa, useimpien arkojen koirien pelonjuuret juontavat elämästä saatuihin negatiivisiin kokemusmalleihin, ja epäloogista painetta käyttäviin ihmisiin.

Pelkäävällä koiralla pitäisi aina olla oikeus ilmaista tunnetilaansa, eikä sitä tulisi koskaan koettaa tukahduttaa viemällä koiraa väkisin lähelle pelonkohdetta, torumalla pelkokäytöksestä tai raivostumalla vallitsevalle asiantilalle. Pelkoa vastaan taistellaan paineettomuudella, siedättämisellä ja varmuudella.
Varmuus on näistä lähinnä ohjaajan taustakehys, jonka ympärille hän rakentaa siedättämisohjelman hyvine kannustimineen ja etenee projektissa rauhallisesti ilman painostamista.


Aggressiivisuus ja puolustuskäytös

Aggressiivisuus on koiralle hyvin lajityypillinen ominaisuus, joka ilmenee tilanteissa, joissa koira joutuu puolustamaan itseään, laumaansa tai jälkeläisiään uhan edessä. Koiran kyvykkyys aggressioon on mahdollistanut sen käytön vahti- ja vartiokoirana, kodin ja omaisuuden turvana, ja voimankäytönvälineenä puolustus- ja poliisivoimissa. Jokaisella koiralla on perimässään kyky käyttää aggressiota, toisilla roduilla enemmän, toisilla vähemmän. Myös aggression käytön aloituskynnystä on koetettu jalostusvalinnoilla joko laskea tai nostaa.

Aggression kanssa käsikädessä kulkee aina myös hyvä hermorakenne, joka turvaa koiralle riittävän ärsykekynnyksen. Vahvat hermot patoavat taakseen turhat ja/tai koiralle itselleenkin vahingolliset aggression ilmentymät. Turvallinen ja hyvä vahtikoira on sellainen, jolla ärsytyskynnys on riittävän hermorakenteen ansiosta kohtuullisen korkea, salvaten taakseen ne vahvat viettialueet, joita nykypäivän koira vain harvoin tarvitsee.

Vaikkakin kaikilla koirilla on mahdollisuus käyttää aggressioita tarpeen vaatiessa, niin valitettavasti valtaosa kaikista aggression ilmentymisistä ja niiden seurauksista nyky-yhteiskunnassamme on seurausta koiran ja omistajan välisistä kommunikaatiohäiriöistä. Koira, jolla on hyvä olla omistajansa kanssa, ei joudu kokemaan itseään lauman päätäntävaltaiseksi yksilöksi, jonka tulisi suojella alimpia laumanjäseniään osoittamalla aggressiivista käytöstä ulkopuolisia ihmisiä tai koiria kohtaan. Mikäli ihminen laumanjohtaja päättää itsenäisesti suhtautumisesta ulkomaailmaan ja tekee sen itsevarmana nauttien koiransa kunnioitusta, jää valtaosa koiran kannalta tulevasta valinnanvaikeudesta pois sen omilta harteilta. Näin koiran ei tarvitse kantaa vastuuta lauman puolustamisesta, ja osoittaa tätä tarvetta ainoalla sen tuntemallaan keinolla: osoittamalla aggressiota.


Stressi

Stressaantuneen koiran elämä on purjehtimista omien sisäisten jännitysten ristiaallokoissa. Stressi kuluttaa ja kiristää koiraa; saa sen reagoimaan asioihin normaalia tiukemmin, puolustautumaan herkemmin ja pitämään aggressiokynnystä matalammalla.

Stressin epäillään myös altistavan koiraa erilaisille sairauksille. Tarkkoja tutkimustuloksia ei ole liene vielä käytettävissä, mutta kuten ihmisillä on todettu stressin ja epäsäännöllisten elämäntapojen edesauttavan vatsahaavan syntyä ja kehitystä, on koirilla stressin epäilty olevan syynä myös erilaisiin vatsasairauksiin, ihottumiin jne. Tätä taustaa vasten on entistä helpompi ymmärtää, miksi kaiken koiranpidon tulisi olla hyvää ja koiran tarpeet huomioonottavaa. Terveen ja hyvinvoivan koiran olosuhteet ovat stressittömät syntymästä vanhuuteen saakka.


Saaliskäyttäytyminen

Koira kykenee hankkimaan itse ravintonsa luonnosta, tämän tarpeen tyydyttämiseksi se hyödyntää saalisviettiään, synnynnäistä ominaisuutta jolla se turvaa itselleen ja jälkeläisilleen riittävän ravinnonsaannin. Saalisvietiksi kutsutaan sitä käytöstä, joka ilmenee koiralla joko saaliinhajun aistimisena tai näköärsykkeen laukaisemana ja johtaa saaliin etsintään, takaa-ajoon, tappamiseen ja syömiseen. Kylläisen koiran ärsytyskynnys saaliin ajamiseen on korkeampi, kuin nälkäisen. Nälkä aktivoi koiraa käyttämään sen luonnollisia vaistojaan ja viettejään saalistukseen.

Saalisvietin olemassaoloon perustuu paitsi metsästyskoirien synnynnäiset riistataipumukset, myös paimenkoirien kokoamis- ja pysäyttämisvalmiudet. Vinttikoirat juoksevat nekin vieheen perässä, joka on modernille koiralle ihmisen rakentama saaliin korvike.

Nykyisellään monet, varsinaisista käyttötarkoituksista eriytyneet harrastusmuodot pohjaavat nekin joko saaliskäyttäytymiseen tai sen tyydyttävään toimintaan, ravinnonhankintaan.

Tästä syystä saalisvietti on monien harrastajien ja kasvattajien kiinnostuksen kohteena ja sen sovellusmahdollisuudet koiraharrastuksessa ovat osoittautuneet melko laajoiksi.

Saalisvietistä on kyse myös silloin, kun koira jahtaa autoja, polkupyöräilijöitä, tai syöksyy tuulen kuljettaman muovipussin kimppuun ja kiinnisaatuaan sen, ravistelee voimakkaasti. Pahimmillaan erilaiset jahtaustilanteet aiheuttavat koiran ennenaikaisen kuoleman, joten syystäkin ihmiset yleensä kokevat nämä ei-metsästystilanteessa tapahtuvat takaa-ajot vakavasti otettavana ongelmakäyttäytymisenä. Niiden poistamiseksi on tarpeen tuntea koiraansa motivoivia synnynnäisiä vaistotoimintoja ja niiden ilmenemismuotoja.


Aktiivisuus

Aktiivinen ja vilkas koira on temperamentiltaan eläväinen, yritteliäs ja touhukas. Aktiivisuuteen liittyy eräänlainen uteliaisuus ja osallistuvaisuus, koira on ulospäinsuuntautunut ja tarmokas ilopilleri. Liiallinen aktiivisuus aiheuttaa tosin myös kyvyttömyyttä rauhoittua ja tuo mukanaan keskittymisvaikeuksia.

Aktiivisen koiran ohjaajan kullanarvoisia valtteja ovat rauhallisuus ja varmuus. Tällöin vastakohdat tukevat tosiaan ja lopputulos molempien kannalta harmoninen.


Julkaistu Koiramme-lehdessä 10/02.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle