Tanskandoggi on vaikuttavan kokoinen
mutta lempeä jättiläinen


Tanskandogista ei tee ainutkertaista pelkästään sen suuri koko, vaan myös vaikutelman tyylikkyys. Hyvin rakentunut, ryhdikäs doggi on kerrassaan henkeäsalpaava näky. Ja kun koko komeuden kruunaa vielä ystävällinen ja avoin luonne, on vaikea olla menettämättä sydäntään tälle valtavankokoiselle rodulle.


Historia

Useimpien koirarotujen varhaishistoria katoaa tiettyjen ajanjaksojen jälkeen historian sakeaan harmauteen, kirjoitetun tiedon ulottumattomiin. Niin on laita myös tanskandogin kanssa.

Joitain yksittäisiä kuvadokumentteja on kuitenkin löydetty kauan sitten eläneistä, tyypiltään tanskandogin kaltaisista koirista jo ajalta ennen ajanlaskun alkua. – Näitä rodun mahdollisia esi-isiä voi löytää kuvattuina Egyptiläisistä monumenteista, jotka on rakennettu noin 3000 eKr. ja samoin kreikkalaisista kolikosta vuodelta 500 eKr., kertoo kennel Dogiwogin Auli Vitikainen. – Varhaisimpia dogin näköisiä kuvia on löydetty Egyptin lisäksi Assyriasta ja jopa Tiibetistä, lisää kennel Megappon Milja Porra.

Nykyisen tanskandogin juuret työntyvät vuosisadalle 600 eKr. eläneisiin kreikkalaisiin ja roomalaisiin molossikoiriin.

Englannissa ja Saksassa doggikasvatus oli eriytynyt 1800-luvun alussa omiin linjoihinsa.

– Näiden doggien varhaiset esi-isät ovat kuitenkin todennäköisesti olleet pohjimmiltaan aivan samoja koiria, ulkomuototuomarinakin toimiva Auli Vitikainen sanoo. – Silloinen englantilainen doggi muistutti tyypiltään lähinnä mastiffin ja vinttikoiran välimuotoa ja sen kehittämiseen tiedetään käytetyn ainakin irlanninsusikoiraa. Tämä jalostuslinja oli hieman tyylikkäämpi kuin Saksassa ensisijaisesti metsästykseen kehitetty doggi, jossa ei tiettävästi ollut mukana vinttikoirien vaikutusta.

– Karhun ja villisian metsästys oli eurooppalaisten kuninkaallisten huvia 1800-luvulla, Vitikainen kertoo. – Dogit olivat tuolloin suorastaan ruhtinaiden silmäteriä. Osa niistä toimi heidän henkilökohtaisina suojelijoinaan ja osaa käytettiin suurriistan metsästykseen. Tanskandoggiyhdistyksen kotisivujen historiaosuudessa kerrotaan, että eri tehtävissä olleet dogit puettiin eri tavoin. – Korviltaan typistämättömät kamarikoirat elivät palatsien asuinhuoneissa isäntiään suojellen, kauloissaan jalokivin varustellut kaulapannat. Toiseksi parhaimpaan kastiin kuuluivat hopeapantaiset ja typistettykorvaiset linnaa ja omaisuutta vartioivat koirat. Kolmas ryhmä oli typistetyt metsästyskoirat, jotka asuivat kenneleissä oman henkilökunnan huolehtiessa niistä. Näillä koirilla ei ollut pantoja vaan nahkaiset suojapanssarit suojaamassa villisian torahampailta.

– Doggeja nähtiin tuona aikana myös vaunukoirina eli ne juoksivat aateliston hevoskärryjen edessä ja suojelivat omistajiaan, kennel Alaunt Carlin Kirsi Seppälä mainitsee. – Doggien lukumäärällä oli omistajalle myös statusarvoa. Eikä ihme, sillä varmasti näyttävät ja kookkaat koirat herättivät ulkopuolisissa arvostusta ja jopa pelonsekaista ihastusta.

1800-luvulla monet saksalaiset ruhtinaskunnat kasvattivat ja jalostivat koiria kukin omien mieltymystensä mukaan. – Miltei jokaisella ruhtinaskunnalla oli oma doggi-rotunsa ja ne kantoivat erilaisia nimiä kuten Ulmerin doggi, Saupacker, Hartzrude, tiikeridoggi ja Saksan mastiffi, Danepark's kennelin Reeta Parkkinen tietää. – Tuon ajan metsästyskäytäntö oli hyvin erilainen kuin tämän päivän Suomessa, jossa metsästäjä liikkuu tavallisesti kahdestaan koiransa kanssa saalista tavoitellen. 1800-luvun koirat saalistivat riistaa hyvinkin suurina joukkoina, eikä tappavan tehokkaasta doggilaumasta suinkaan puuttunut vauhtia tai voimaa.

Nykyisen ulkomuodon omaava tanskandoggi on pääosin jalostettu Saksassa ja Englannissa. Tanskalaiset innostuivat rodun kehittämisestä hieman myöhemmin vaikka erinäisten sattumusten kautta rotu tunnetaan tänä päivänä nimenomaan tanskandoggina eikä esimerkiksi saksandoggina.

– Saksalaiset kasvattajat antoivat dogeille vuosien 1870-80 välillä yleisnimityksen Deutsche Dogge (suom. saksandoggi) ja tekivät siitä kansallisrotunsa, Vitikainen kertoo. – Rotu tunnettiin toisaalta myös nimellä Great Danish Dog (suuri tanskalainen koira), josta juontaa juurensa englanninkielinen nimitys Great Dane.

– Tanskandogin ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Saksassa jo vuonna 1888 ja vain vajaata vuotta myöhemmin Englannissa lausuttiin sikäläisen yhdistyksen perustamissanoja, tietää Vitikainen. – Tuolloin alkoi myös englantilaisen ja saksalaisen linjan yhdistäminen. 1900-luvun alussa vietiin Saksasta useita doggeja Englantiin ja 1920-luvulla dogit rantautuivat uudelle mantereelle merten taakse Amerikkaan.

Toinen maailmansota oli tuhoisa isku monille koiraroduille, niin myös tanskandogeille. Miltei koko saksalainen jalostusmateriaali menetettiin lähes silmänräpäyksessä. – Onneksi kehitys kuitenkin eteni muissa maissa ja sen ansioista tanskandoggikasvatus elpyi Manner-Euroopassakin vähitellen, Milja Porra kertoo.

– Sodan jälkeen vähiin käynyttä kantaa ryhdyttiin jalostamaan luonteeltaan seurallisemmaksi ja henkisiin ominaisuuksiin alettiin ylipäänsä kiinnittää entistä enemmän huomiota, kennel Jättiläisen Kati Nieminen kertoo. – Metsästyskoirille toivottavat särmät hioutuivat ja dogin sisältä kuoriutui esiin hurmaava seurakoira. Koiranäyttelyiden myötä yleinen kiinnostus tanskandoggia kohtaan lisääntyi eri puolilla maailmaa. Myönteisen kehityksen ansiosta alettiin tanskandoggeja jaotella värien mukaan ja nämä värit eriytyivät rodun sisällä omiksi muunnoksikseen, joiden risteyttäminen ei ole enää sallittua ilman erillislupaa, Nieminen selventää. – Aiemmin rodussa oli todennäköisesti nykyistä enemmän värivalikoimaa. Mutta missä vaiheessa tietyt värit kokonaan suljettiin pois jalostuskäytöstä, siitä on vaikeaa löytää kirjoitettua faktaa, Nieminen hämmästelee.

Ensimmäiset dogit saapuivat Suomeen 1920-luvulla. Alkuaikojen merkittäviä suomalaisia kenneleitä olivat mm. De Morny, Av Rose-Loge ja Von Hippo. Nykyisin doggipentuja rekisteröidään Suomessa vuosittain n. 200–300 kappaletta, johon on laskettu mukaan rekisteröinnit kaikista kolmesta eri väriryhmästä.

Rodun jalostusta ohjaamaan perustettiin vuonna 1972 Suomen Tanskandoggi ry, jolla on nykyään täydet rotujärjestöoikeudet. Yhdistys julkaisee viidesti vuodessa Tanskandoggi-lehteä.

– Doggeja tuotiin Suomeen vielä muutama vuosi sitten pääosin USA:sta ja Kanadasta, kertoo Auli Vitikainen.

– Typistyskiellon tultua voimaan tuonnit keskittyivät mm. Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin ja Saksaan. Nykyisin etenkin mustia, harlekiineja ja sinisiä doggeja on alkanut saapua myös rodun levittäytymisen kannalta uudemmista koiramaista kuten Eestistä, Puolasta ja Venäjältä. Tähän on todennäköisesti vaikuttanut kyseisten maiden tuontikoirien kokonaisedullisuus eli pennun lähtöhinnan, tullin ja kuljetuksen maltillisemmat kustannukset. – Vuosittainen tuonti-innostus vaihtelee jonkin verran, Vitikainen toteaa. – Tyypillisesti taso asettautuu noin 15–20 tuonnin vuosivauhtiin, johon on laskettu mukaan myös aikuiset jalostusvaihdokit. Tuontien määrä on siis varsin runsas kun se suhteutetaan vuosittaisiin rekisteröintimääriin, lähes 10 prosenttia.


Luonne

Mitä suurempi rotu on kyseessä, sitä enemmän painoarvoa koiran luonteelle ja käyttäytymiselle yleisesti ottaen asetetaan. 80-kiloisen koiran on yksinkertaisesti välttämätöntä olla omistajansa hallinnassa, sillä muita vaihtoehtoja ei ole. Aggressiivisuus, taipumaton kovuus, ylenpalttinen vilkkaus, hermostuneisuus tai voimakas saalisviettisyys eivät lainkaan sovi yhteen tanskandogin valtavan koon kanssa.

– Ihanteellinen tanskandoggi on ystävällinen, rauhallinen ja lempeä, Love-Dane`s kennelin Vuolasvirtapalkittu Raili Rantavuoti sanoo. – Se kiintyy todella syvästi omistajiinsa. Ja vaikka vieraita kohtaan doggi voi olla pidättyväinenkin, niin tästä huolimatta se ei koskaan saa osoittaa minkäänlaista vihamielisyyttä. Ärsytyskynnyksen tulee olla korkea, siksi kaikenlainen hyökkäävyyskäytös on tälle rodulle perin harvinaista.

– Hienoluonteinen doggi ymmärtää omistajaansa jo hyvin pienistä eleistä ja viittauksista, Auli Vitikainen ihailee. – Doggi on älykäs koira, mutta se on myös niin itsenäinen ja mukavuudenhaluinen, ettei aina anna älynsä näkyä päällepäin. Sehän voisi joutua tekemään hommia omistajan hyväksi! Tosin jos palkintona on ruokaa, niin ääni kellossa voi muuttua hyvinkin nopeasti, Vitikainen naurahtaa.

– Värien välillä on toisinaan selkeitä luonne-eroja, puhumattakaan yksilötason vaihteluista, Auli Vitikainen pohdiskelee. – Joskus keltaisille toivoisi hieman enemmän temperamenttia, sillä niissä esiintyy jopa tietynlaista flegmaattisuutta. Vastaavasti taas jotkut mustat ja harlekiinit saattavat viillettää jo hyperaktiivisuuden puolella.

Kennel Samletin Tarja Samaletdin kertoo itse pitävänsä dogin rauhallisesta luonteesta. – Näyttelykoiralla tulee kuitenkin olla ripaus temperamenttia, jotta se olisi terävän näköinen kehässä, Samaletdin toteaa.

– Tanskandoggi on hyväntuulinen jättiläinen, joka ei aina tiedosta omaa kokoaan. Se voi esimerkiksi joskus ihan vakavissaan yrittää kiivetä ihmisen syliin, Suomen Tanskandoggi ry:n puheenjohtaja Teija Salmi-Aalto kertoo. – Herkkyys ja tietynlainen pehmeys ovat dogille hyviä ominaisuuksia, sillä ne tuovat luonteeseen mukaan taipuisuutta suhteessa ihmiseen. Huonona puolena pehmeydestä puolestaan aiheutuu se, että tanskandoggi yleensä muistaa huonot kokemukset kauan. Voi käydä esimerkiksi niin, että jos doggi saa kerran nenilleen joltain koiralta, se voi inhota hyökkääjää lopun ikänsä. – Herkkätunteisuutensa vuoksi doggi saattaa reagoida uusiin asioihin yllättävän voimakkaasti, sanoo Kaisa Westerlund. – Esimerkiksi pihalle tuotu uusi tuoli tai pöytä voi saada sen pois tolaltaan, mutta kun doggi saa rauhassa tutustuttua näihin ”pelottaviin asioihin”, se rauhoittuu jälleen.

Jalostustoimikunnan puheenjohtaja Minna Boman peräänkuuluttaa dogeilta ystävällisyyttä ja erityisesti edellyttää sitä suhteessa lapsiin. – Arkuus ja aggressiivisuus ovat tällä rodulla erittäin epätoivottavia ominaisuuksia. Valitettavasti jalostustoimikunnan tekemien kasvattaja- ja omistajakyselyiden perusteella näyttäisi siltä, että nämä ongelmat olisivat nyttemmin lisääntyneet.

– Toisille koirille aggressiivisen dogin takaa löytyy usein koiransa hallinnan kadottanut omistaja, määrittelee kennel Edendane's kennelnimellä kasvattava Salmi-Aalto. – Mutta laskuista ei kuitenkaan voi täysin poissulkea koiran synnynnäisiä luonteen ominaisuuksia ja luonteen kehittymiseen vaikuttaneita elämänkokemuksia.

– Luonteen jalostamisen on ensiarvoisen tärkeää. Arkuutta, aggressiivisuutta, hermostuneisuutta ja ylivilkkautta voi vähentää vain järkevillä jalostusvalinnoilla, Salmi-Aalto toteaa. – Tällaisella jättirodulla jalostukseen tulisi käyttää vain rauhallisia, hyvän hermorakenteen omaavia koiria eli toisin sanottuna luonteeltaan tyypillisiä tanskandoggeja.

Kati Nieminenkin kehottaa kasvattajia tekemään vastuullisia jalostusvalintoja. – Aggressiivista tai pelokasta koiraa ei tulisi käyttää kasvatukseen. Se on aivan liian suuri riski näin isolla rodulla, jolla luonne ja käsiteltävyys ovat ominaisuuksien joukossa aivan siellä tärkeimpien joukossa.

– Myös kasvuolosuhteisiin tulee kiinnittää huomiota eli pentujen pitäisi saada kasvaa pienestä pitäen ihmisten keskuudessa. Kun hyvien lähtökohtien lisäksi tanskandogille kouluttaa riittävän perustottelevaisuuden, siitä saa aivan ihanan koiran itselleen. Mitä enemmän sen kanssa jakaa aikaansa, sitä ihanampi kumppani siitä vuosien saatossa muokkautuu, vakuuttaa Teija Salmi-Aalto.

– Nuoren ja villin uroksen hallinta ei ole aina helppoa, varsinkaan jos se on päässyt psyykkisesti kiipeämään omistajan niskan päälle, Danepark'sin Reeta Parkkinen korostaa. – Koiranlukutaidoista on nuoren koiran kanssa apua. On hyväksi jos omistaja tunnistaa koiransa käyttäytymisestä nupuillaan olevat ongelmat ennen kuin ne räjähtävät käsiin. Ei ole lainkaan harvinaista että yksivuotias murrosikäinen doggiuros etsii uutta kotia.

Kennel Samletin Tarja Samaletdin suosittelee valitsemaan ensimmäiseksi dogiksi nartun sen fyysisesti pienemmän koon ja yleisesti helpomman uhmaiän vuoksi.

– Tanskandogin sekä fyysinen että henkinen kasvuaika on vaativampi kuin monella muulla rodulla, Parkkinen kertoo. – Tuolloin koiranomistajan kannattaa tukeutua kasvattajan apuun ja asiantuntemukseen ja seurata hänen ohjeitaan. Kun doggi saa kasvaa rauhallisessa, tasapainoisessa ja oikeudenmukaisessa ympäristössä, siitä tulee ihana ja uskollinen ystävä, jolta löytyy huumorintajua, Parkkinen lupaa. – Doggi on mainio perhekoira ja sopii aikuisena pienten lasten kanssa saman katon alle. Pentuajan riehakkuus on tosin otettava huomioon siten, että doggipentu ja aivan pienet ihmistaimet eivät välttämättä ole kaikista paras yhdistelmä.

Tanskandoggia verrataan hyvin usein kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian Apollo-jumalaan. – Doggi ei kuitenkaan missään tapauksessa muovaudu tarunhohtoiseksi Apolloksi aivan itsestään, vaan kouluttamattomana se saattaa olla hyvinkin hankala, sanoo kennel Megappon Milja Porra. – Onneksi pohjimmiltaan tanskandogin luonne on kuitenkin hyvin kiltti ja se on helposti koulutettavissa.

– Dogeilla on tietynlaisia ihmismäisiä piirteitä ja runsaasti sosiaalista älykkyyttä, Porra kertoo. – Ne tarkkailevat ja havainnoivat ympäristöään olematta silti millään lailla levottomia. Aikuinen doggi on luonteeltaan rauhallinen ja oman arvonsa tunteva, ei riehakas vaan enemmänkin järkevällä tavalla harkitseva.

Tanskandoggi ei ole kova haukkumaan, niin sanottu räksyttäminen on niille vierasta. – Asun itse kerrostalossa, joten tuo haukkumattomuus on todella tarpeen, Aro-Box’in Kaisa Westerlund toteaa. – Eivät koiramme tietenkään ole täysin hiljaisia, sillä joskus ne voivat haukahtaa pari kertaa ovikellon soidessa, vaikka useimmiten eivät vaivaudu senkään vertaa.

– Tanskandoggi viihtyy omalla pihallaan, eikä ole karkailevaa sorttia, doggiharrastaja Kirsi Seppälä kiittelee. – Sen hyviä puolia on myös sosiaalisuus toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Vähemmän hyvä puoli on sen sijaan eroahdistus, jos sellainen omalla koiralla ilmenee. Ikävöidessään omistajaansa doggi voi tehdä kotona pahojaan. Onneksi yksinjäämispelko ei kuitenkaan ole kovin yleistä doggien keskuudessa.

– Tanskandoggi on kaikkinensa aivan ihastuttava perhekoira, Teija Salmi-Aalto sanoo. – Sen suureen sydämeen mahtuu koko perhe alkaen ihmisistä ja päättyen hamstereihin, oma sopukkansa voi olla jopa kellarissa tai ullakolla asuvalla hiiriperheellä. Kaikki laumaan kuuluvat ihmiset ja eläimet ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä tälle ystävälliselle jättiläiselle.


Millaiselle ihmiselle?

Tanskandoggi sopii Teija Salmi-Aallon mukaan niin kerrostaloon kuin kartanoonkin. – Se ei tarvitse sisätiloissa ympärilleen ylen määrin asuinneliöitä, mutta ulkoilua ja liikuntaa doggi toki kaipaa, Salmi-Aalto kertoo. – Kävelemällä ei näin suuren koiran liikunnan tarvetta saa tyydytettyä, vaan päivittäiset vapaana juoksemiset metsässä, pelloilla tai koirapuistoissa ovat sille mitä parasta liikuntaa. – Dogilla on tosin tapana valikoida ulkoilusäitä lyhytkarvaisten koirien tavoin; se ei nauti kävelyistä syysmyrskyissä tai talvisessa viimassa, vaan kääntyy liian koleilla ilmoilla nopeasti takaisin sisälle nauttimaan patjansa lämpimästä pehmeydestä.

– Aivan minimaalisiin tiloihin doggia ei kannata hankkia, Tarja Samaletdin sanoo. – Helsinkiläiseen muutaman neliön opiskelija-asuntoon tai aivan pienimpiin autoihin sen on jo kokonsa puolesta vaikea sopia.

Tanskandoggia voi lämpimästi suositella myös vähän vanhempien ihmisten tueksi ja turvaksi. – Dogin kanssa on leppoisaa lenkkeillä ilta-aikaankin, Kirsi Seppälä mainitsee.

– Kerrostaloasuntoon ei kannata haaveillakaan perustavansa mitään suurta kenneliä, pari doggia on jo aivan riittävästi, kennel Aro-Box’in Kaisa Westerlund sanoo. – Ja kannattaa harkita, onko lainkaan mieltä ottaa doggia hissittömään kerrostaloon. Sitä kun on kasvuaikana hyvin työlästä kantaa rappuja ylös ja alas, ja muutoinkin ongelmia ilmaantuu jos koira loukkaa itsensä niin, ettei se pääse kipuamaan portaita. Doggi voi myös liukastua rapuissa ja tämän jälkeen saattaa olla hyvin työlästä saada se uudelleen kulkemaan niissä. Hissi on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkuva stressaaminen rapuissa, Westerlund toteaa.

– Luonteensa ja helppohoitoisuutensa puolesta tanskandoggi käy myös ensimmäiseksi koiraksi, Teija Salmi-Aalto

kertoo. – Doggia hankkivan täytyy kuitenkin muistaa että varsinkin kasvuaikana se syö paljon ja turhautuneena jättipentuna saattaa tuhota runsaanpuoleisesti.

Auli Vitikainen on nähnyt monia nuoria neitoja doggien omistajina. – Valitettavasti usein alkuinnostuksen laannuttua mielenkiinto siirtyy uusiin harrastuksiin ja tällöin koirasta hankkiudutaan eroon, Vitikainen mainitsee.

– Tätä rotua valittaessa on todella syytä tiedostaa, että se on vaativa niin peruskoulutuksen kuin sosiaalistamisenkin suhteen, Kati Nieminen painottaa. – Ihmisen täytyy ymmärtää että tämänkokoisen koiran tavoille opettaminen alkaa leikinvarjolla hyvin aikaisessa vaiheessa, jo kasvattajan luona. Muutoin kasvuvauhti tuo pian yllätyksiä muassaan. Doggi ei sovi Niemisen mukaan ihmiselle joka etsii tarhakoiraa tai erillisessä ulkorakennuksessa elävää koiraa. – Tanskandoggi on hyvin seurallinen koira, jolle ihmisten joukossa eläminen on suorastaan elinehto.

Milja Porra rajaisi doggia harkitsevien joukosta pois ihmiset, jotka arvostavat suurta siisteyttä. – Dogista lähtee karvaa kaikkina vuodenaikoina ja useimmat dogit kuolaavat jossain määrin. Ihmisen tulee myös ymmärtää että iso koira kuluttaa ja likaa paikkoja kokonsa mukaisesti. Jos tämän kaiken on valmis hyväksymään, voi kotona hyvinkin olla dogin kokoinen aukko täytettäväksi.

Doggi ei ole lainkaan halpa ylläpidettävä, sillä rahaa palaa isoja summia paitsi ruokaan, myös mahdollisesti eläinlääkäriin.

– Vuosina 1996-2000 doggipentuja teetettiin runsain määrin, Kirsi Seppälä kertoo. – Onneksi tahti on sittemmin hidastunut ja pentukysyntä on nykyään melko hiljaista. Ehkä ihmiset ovat viisastuneet ja tänä päivänä vain ne ottavat dogin, joilla on varaa pitää näin suurten resurssien edellyttämää koiraa. Tanskandoggi syö paljon ja sairastuessaan lääkkeisiin voi upota pieni omaisuus, jollei koiraa ole asianmukaisesti vakuutettu. Vertailukohdaksi kerrottakoon, että tanskandoggi voi pistellä yhdellä aterialla samankokoisen määrän ruokaa kuin mistä kääpiökoira voi syödä kuukausia.

Jättirodun elinikä on hyvin lyhyt. Valtavan koon tuottamiseen tarvittava energia on poissa elämänkaaren toisesta päästä, joten doggia harkitsevan kannattaa totuttautua ajatukseen, ettei välttämättä saa pitää ystäväänsä luonaan pitkiä aikoja. – Omat vanhimmat tanskandoggini ovat eläneet 6,5-vuotiaiksi, kertoo Kirsi Seppälä.

– Vaikka elämänikä on lyhyt, on tanskandoggi koirana kuitenkin aivan ainutkertainen. Se on varmasti ihmiselle enemmän kuin paras kaveri koko sen lyhyehkön elämän ajan, sanoo Helena Huttunen.


Harrastuskoirista

Tanskandoggi on jo kokonsakin puolesta hyvin näyttävä koiranäyttelyrotu. Menestyneitä doggeja on vuosien saatossa kertynyt useita kaikista väriryhmistä.

Harrastajat mainitsevat kuin yhdestä suusta ”legendoiksi jo eläessään” sisarukset Helisain Americanon ja Helisain Alma-Atan, jotka käytännöllisesti katsoen saavuttivat näyttelyissä kaiken saavuttamisen arvoisen. – Molemmat olivat klassisen kauniita ja tasapainoisia tanskandoggeja, ihailee Tarja Samaletdin. – Erityisesti Americanon Messukeskuksen Best In Show -saavutus on jäänyt harrastajille aivan lähtemättömästi mieleen.

Muita useasti esiinnousseita näyttelytähtiä ovat harrastajien mukaan C'mon Hot Choice, Del Lago Secret Hope, Diplomatic's Val Kilmer, Edendane's Miss Moneypenny, Great-Golden´s Annabella, Mountdania's Wanda, North-Danes Dustin ja Trojan's Tiffany's Buster, muista menestyksekkäistä dogeista puhumattakaan.

– Yhdistys palkitsee vuosittain parhaan näyttelykoiran arvonimellä Kultadoggi, Teija Salmi-Aalto kertoo. – Harrastuspuolella puolestaan kilpaillaan Vuoden Harrastuskoira -arvosta. Voittajat palkitaan pokaalein ja ne saavat kuvansa Tanskandoggi-lehden kanteen. Kilpailua käydään myös väriryhmän paremmuudesta, sekä vuoden veteraani-, vuoden kasvattaja- ja vuoden pentu -kilpailuissa.

– Näyttelyttämisharrastuksen sujuvuutta vaikeuttaa yleisesti doggikehien pienuus ja vähäiset käytävätilat. Kun puhutaan näin suuresta rodusta, jonka kääntämiseen tarvitaan metri suuntaan jos toiseenkin, tulee varsin usein vastaan tilojen totaalinen riittämättömyys, mainitsee Kati Nieminen. – Jos doggikehään on ilmoitettu 60 koiraa ja nämä koirat asettautuvat kehän reunalle odottamaan vuoroaan, ei ohikulkijalla ole helppo tehtävä selvitä sumasta läpi. – Puhumattakaan, kuinka suuret luokat mahtuisivat ottamaan samanaikaisesti yhtä ainutta raviaskelta kehän sisäpuolella.

– Kun näyttelysääntöihin tuli muutos ja veteraanien ikärajaa nostettiin seitsemästä vuodesta kahdeksaan, oli se rodullemme melkoinen menetys, Teija Salmi-Aalto sanoo. Uuden säännön vuoksi ei veteraanikehissä enää juurikaan näy tanskandoggeja. Suurikokoinen koira kun vanhenee selkeästi pienempiään nopeammin ja tanskandogille kahdeksan vuotta on usein liian korkea ikä aloittaa näyttelyura uudelleen, Salmi-Aalto harmittelee. – Tiedän lukuisia erinomaisessa kunnossa olevia 7-vuotiaita, jotka voisivat kilpailla menestyksekkäästi veteraaniryhmissä, mutta reilu vuosi siihen lisää tekee monesta jo niin vanhan oloisen, ettei näyttelyttämisessä ole juurikaan mieltä. – Vanha arvokkaasti harmaantunut tanskandoggi on kuitenkin kertakaikkisen kaunis näky!

– Muistan hyvin yhden kerran kun olimme Wanda-dogin kanssa Jyväskylän koiranäyttelyssä ja veteraanit kutsuttiin isoon kehään musiikin tahdissa. Ikäkoirille oli valittu Olavi Virran kappale ”Sinun silmiesi tähden”. Juoksimme isoon kehään Wandan kanssa, minä kyyneleet silmissä ja Wanda niin ylväänä kuin vain tanskandoggi voi parhaimmillaan olla. Se rakasti näitä isoja kehiä ja niiden tunnelmaa aplodeineen ja musiikkeineen, Teija Salmi-Aalto kertoo liikuttuneena.

– Tanskandogista on moneksi myös useissa harrastuslajeissa, vaikka se yleisesti mielletäänkin vain näyttelykoiraksi, Kaisa Westerlund kertoo. – Aro-Box Astarte on tietääkseni ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tanskandoggi Suomessa, joka on suorittanut rauniokoirakokeen hyväksytysti. Astarte harrasti myös innokkaasti tokoa ja agilityä.

Jotkut dogit käyvät harjoittelemassa juoksemista vieheen perässä vinttikoirien maasto- ja ratatreeneissä ja toiset taas ovat innostuneet palveluskoirien jälki- ja hakuharjoituksista. Agilitykin kiehtoo monia, tätä lajia tukeakseen tanskandoggiyhdistys on jo useiden vuosien ajan lähettänyt joukkueen agilityn hauskaan suurtapahtumaan, Agirotuun ja sponsoroinut joukkueen vaatetusta.

Vesipelastuksessa rodun todellinen uranuurtaja on ollut Sanna Suorsan jo edesmennyt Stand For Sir Lancelot. – Sanna on esitellyt koirineen Vepeä näyttelyidemme yhteydessä ja viitoittanut täten tietä muillekin lajista kiinnostuneille, kertoo Teija Salmi-Aalto. – Mainittakoon vielä, että Lancelotilla oli myös pitkä ura koiranäyttelijänä Hämeenlinnan teatterissa, jossa se esiintyi lukuisissa näytöksissä Baskervillen koirana.

– Tottelevaisuuspuolella suoranainen doggilegenda on mielestäni Sanna Passojan ohjaama Dogiwogin Laodicea, ulkomuototuomari Auli Vitikainen kertoo. – Tämä parivaljakko kilpailee nykyään TOKO:n voittajaluokassa ja on suorittanut myös käyttäytymiskokeen eli BH:n. Agilitypuolelta mainittakoon erityisesti Fainomenon Attiki-Kaleva ja Markus Turunen, jotka kilpailevat 2-luokassa ja ovat jo saavuttaneet ensimmäisen nousunollansa.


Ulkomuoto

Tanskandoggiuroksen säkäkorkeuden alaraja on rotumääritelmän mukaan 80 cm ja nartuilla 72 cm. – Ihanne-doggi on suuri, voimakas, tasapainoinen ja jalo koira, jossa yhdistyy voima, tyyli ja ylväys, kuvailee kennel Dogiwogin Auli Vitikainen. – Se on sopusointuisuudessaan kuin kreikkalainen atleetti. Tähän pyrkii myös rotumääritelmä nimittäessään doggia koiramaailman Apolloksi.

– Kuinkahan moni rodun kasvattajista mahtaa tietää, millainen jumala Apollo itse asiassa oli? Apollon kautta löytyy ratkaisu tanskandogin ideaaliin ja ymmärrykseen siitä, millainen on oikea voiman ja eleganssin suhde. Jos nämä kaksi elementtiä eivät ole tasapainossa, koira on joko liian raskas tai vinttikoiramaisesti liian kevyt, Vitikainen määrittelee. – Doggi ei saa olla liian hintelä ja niukkaluustoinen, muttei myöskään liian raskas ja romuluinen, Milja Porra kertoo. – Liian voimakas pää, vahva takakallo ja roikkuvat huulet häiritsevät valpasta ja ylvästä vaikutelmaa, varsinkin jos niiden seurana ovat vielä roikkuvat silmät, jotka tekevät ilmeestä väsyneen.

– Rakenteeltaan tanskandoggi on lähes neliömäinen, Reeta Parkkinen sanoo. – Sillä on tasapainoiset, suhteellisen voimakkaat kulmaukset sekä edessä että takana, jotka mahdollistavat oikeanlaisen askelmitan. – Doggi liikkuu pitkin joustavin askelin ja kokoonsa nähden erittäin kevyenoloisesti, toteaa Auli Vitikainen.

– Tanskandogin liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset ja koiran tulee kantaa itsensä liikkeessä oikealla tavalla, Teija Salmi-Aalto kertoo. – Pään tulee ravatessa olla luonnollisesti, muttei liioitellusti koholla, eikä se saisi myöskään riippua raskaannäköisesti. Näyttelykehässä näkee usein koiria jotka seistessään ovat hyvin ryhdikkäitä, mutta liikkeelle lähtiessä ne ikään kuin putoavat edestä.

– Dogin pää on pitkä, vaikuttava ja ilmeikäs. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät ja linjat samansuuntaiset, sanoo Reeta Parkkinen. – Tanskandogin erittäin kaunis yksityiskohta on ehdottomasti sen pitkä kaula, joka kaartuu hyvin kauniisti niskasta ja liittyy sulavasti sään alueelle. Oikeanlainen tanskandogin ilme on ystävällinen ja avoin, kauniilla tavalla jopa hieman surumielinen.

Tanskandogin korvat on aikaisemmin aivan systemaattisesti typistetty leikkaamalla korvan ulkoreunasta yli puolet pois. Tämä käytäntö on peräisin ajalta, jolloin doggeja käytettiin metsästykseen. – Korvat leikattiin pystyiksi nimenomaan siksi, etteivät pedot voisi repiä niitä, Kirsi Seppälä kertoo.

Metsästyskäytön lakattua typistetyt korvat palvelivat vielä pitkään ihmisten esteettisiä vaatimuksia, kunnes eettiset arvot alkoivat maailmanlaajuisesti kyseenalaistaa typistämisen tarpeellisuuden. Tämän kehityksen ansiosta nykyään useimmissa maissa tanskandogit saavat tänä päivänä pitää luonnolliset kovansa ilman typistämisestä ja haavojen hoidosta aiheutuvaa kipua.

Tanskandoggien jalostus on kulkenut eri maanosissa hieman eri suuntiin. Siksi suomalaisissakin näyttelykehissä on nähtävillä selkeitä tyyppieroja. – Rodun kotimaassa Saksassa dogit ovat kookkaita, leveitä ja raskaita ja niillä on uhkea pää ja huulet. Ns. jenkkityyppi on edellistä korkeampi ja kapeampi ja se tuntuu eleganssinsa vuoksi viehättävän useita ulkomuototuomareita. Kolmantena ryhmänä on todella pienet ja sirot dogit, jotka muistuttavat jo hieman dobermannia, Kirsi Seppälä vertailee.

Tanskandogin karvapeite on Vuolasvirtapalkitun Raili Rantavuotin mukaan lyhyttä, tiheää, kiiltävää ja tiiviisti rungon myötäistä. Hyväksyttyjä värejä ovat keltainen, tiikeri (eli brindle), musta, harlekiini, mantteli, plattenhund ja sininen.

– Koirat kilpailevat näyttelykehissä kolmessa eri väriryhmässä, jotka ovat ”keltainen ja tiikeri”, ”musta, harlekiini, mantteli ja plattenhund” sekä yksinään sininen, kertoo Auli Vitikainen. – Niitä ei saa risteyttää väriryhmien välillä ilman poikkeuslupaa.

– Värivirheellisiä esiintyy jonkin verran, erityisesti painottuen kahteen jälkimmäiseen ryhmään. Sininen on esimerkiksi peittyvä väri, joka voi kulkea piilevästi mustan alla useiden sukupolvien ajan tulematta esille. Harlekiiniväriin taas puolestaan liittyy suurena riskinä kokovalkoiset ja merle-väriset koirat, joilla on kyseisten värien ongelmat; kuuroutta ja esimerkiksi synnynnäisiä silmän epämuodostumia, Vitikainen selvittää.

Harlekiineissa värin vaaliminen on erittäin haasteellista. Toisinaan käy niin, ettei suureenkaan pentueeseen synny yhtään oikeanväristä pentua. Kysyy kasvattajalta todellista sinnikkyyttä tuottaa maailmaan pentue toisensa perään värivirheellisiä yksilöitä.

– Rotumme laadullinen yleistaso on varsin hyvä ja varsinkin vähemmistöväreissä edistystä on tapahtunut suurin harppauksin, Teija Salmi-Aalto toteaa. – Mustien, harlekiinien ja sinisten koirien taso on todella noussut sen jälkeen kun ne eroteltiin näyttelyissä kilpailemaan väriryhmien mukaan. Erottelu innosti noiden värien harrastajia aivan uskomattomalla tavalla! Tunnustusta tästä etenemisestä on saatu myös rajojen ulkopuolelta tulevilta ulkomuototuomareilta.

– Doggien keltaisessa ja tiikeriväri -ryhmässä on ollut nähtävillä selvää taantumaa, eikä kanta ole enää niin tasainen kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, sanoo Kati Nieminen. – Tästä ryhmästä on poistunut muutamia pitkän linjan kasvattajia eikä uusia innokkaita ole juurikaan tullut tilalle.

– Sinisten määrä on maailmanlaajuisestikin katsoen hyvin pieni, ne tarvitsisivat ehdottomasti enemmän kasvattajia ja koiramateriaalia kaikkinensa. Ehkä hivenen lisää myös ns. rohkeampaa jalostusta, pohtii Nieminen. – Harlekiinien ja mustien puolelle on tullut paljon uusia kasvattajia, Nieminen kertoo. – Kaikilla ei välttämättä ole riittävää tietoa tämän vaikean väriryhmän riskeistä tai ymmärrystä mitä väärillä valinnoilla voi kenties saada aikaan. Se, että harlekiiniväri on maailmalla kaikista arvokkain ja pentujen hinnat pyörivät ihan eri hintaluokassa kuin tavallisempien värien, on valitettavasti houkutellut joitakin ihmisiä mukaan kasvattajakaartiin varsin vähäisillä tiedoilla.


Terveystilanne

Tanskandoggi ei ole vielä mukana Kennelliiton ylläpitämässä perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa eli PEVISA:ssa. Jalostustoimikunnan puheenjohtajan Minna Bomanin mukaan kuitenkin juuri parhaillaan on harkinnassa mukaan liittyminen. – Yhdistyksen syyskokous tekee asiasta lopullisen päätöksen, Boman kertoo. – Jalostustoimikunta aikoo ehdottaa, että Pevisa-rajoiksi tulisi vaatimus vanhempien lonkkakuvauksesta ennen pentueen rekisteröintiä.

Minna Boman kertoo tekeillä olevan jalostuksen tavoiteohjelman eli JTO:n terveysselvityksestä. – Tanskandoggien sairauksista kolmen kärjen muodostavat sydänsairaudet, mahalaukun kiertymät ja erilaiset syövät. Näiden yhteenlaskettu osuus kaikista doggien kuolinsyistä on yhdistyksen tekemän terveyskyselyn perusteella hyvin suuri. Jättirotuna tanskandogeilla esiintyy myös luuston ja nivelten kasvuhäiriöitä, joskin ne ovat nykyään vähentyneet ruokintatapojen ja -tottumusten muuttuessa paremmiksi.

Dilatoiva kardiomyopatia on yleisin tanskandoggien sydänsairauksista, siinä sydän on laajentunut ja sydämen lihasseinämät ovat ohentuneet. Se voi esiintyä kaiken ikäisillä koirilla, mutta on tyypillisin yli viisivuotiailla. Periytyvyyttä ei ole tarkasti selvitetty, mutta ainakin taipumuksen uskotaan periytyvän. Sydänsairauksien osalta tanskandoggien terveydentilaa voidaan pitää suorastaan vakavana ja se on suurin ongelma tällä rodulla.

Mahalaukun kiertyminen on nopea ja äkillinen sairaustila, jossa koiralle tulee vakavia hengitys- ja verenkiertovaikeuksia ja se joutuu shokkiin. Vain nopea pääsy eläinlääkärin hoitoon voi pelastaa koiran hengen. Ongelmaa esiintyy yleisesti suurilla ja syvärintaisilla koiraroduilla.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan tanskandoggien yleisimmät syövät ovat luusyöpä ja luustokasvaimet. Myös erilaiset ihokasvaimet ja rasvapatit ovat yleisiä, joskaan ne eivät yleensä ole yhtä kohtalokkaita kuin luusyöpä. Nartuilla nisäkasvaimet ovat varsin tavallisia ja saattavat muuttua pahanlaatuisiksi ellei niitä poisteta.

Erilaisia kasvuajan luuston kehityshäiriöitä on lonkkaniveldysplasian (HD) lisäksi kyynärnivelen, olkanivelen, polvi- ja kinnernivelen dysplasiat (OD). OD voi esiintyä myös selkä- tai kaularangassa. Kaulanikamien kasvuhäiriöön liittyy melko usein ns. Wobbler-ilmiö eli hermo-ongelma, joka ilmenee liikehäiriöinä, huojuntana, kompasteluna ja erityisesti takaraajojen suuntavakauden kadottamisena. Pennun omistaja voi havaita nivelten OD-oireilua mm. pennun raajojen epätasapainoisesta käyttämisestä.

Näiden OD-sairauksien lisäksi tanskandogeilta on tavattu hypertroofista osteodystrofiaa (HOD), joka ilmenee verenvuotona ja kalkkeutumina luukalvojen alla, varsinkin ranteiden yläpuolella. Koira voi aristaa jalkojaan, ontua ja pahimmassa tapauksessa se ei pysty edes seisomaan. Sairauteen liittyy usein myös kuume ja yleiskunnon heikkeneminen.

Tanskandogeilta on raportoitu ruoka-aineyliherkkyyksiä ja atopioita, furunkuloosia eli tassunvälitulehdusta, ulkokorvan tulehduksia ja märkäisiä ihotulehduksia. Silmäsairauksista tyypillisin on luomisairaus entropium (luomen sisäänpäinkääntymä), joka ärsyttää silmää ja voi vahingoittaa sarveiskalvoa, sen vastakkaista sairautta eli ektropiumia (luomen kääntyminen ulospäin) on tavattu harvemmin.

Vilkkuluomen eversiossa vilkkuluomen reuna kääntyy ulospäin ja vilkkuluomi tulee punaiseksi ja turpoaa. Nuorilla koirilla tavataan myös vilkkuluomen sisäpuolen kyynelrauhasen esiinpullistumaa, ns. cherry eye’ta, joka näyttää punaiselta lihamuhkuralta silmänurkassa. Kaikki nämä luomisairaudet voidaan hoitaa leikkauksella. Ne kuitenkin katsotaan perinnöllisiksi vioiksi eikä leikattua koiraa siten tulisi käyttää jalostukseen. Varsinaisista silmäsairauksista tanskandogeilla esiintyy harvakseltaan perinnöllistä harmaakaihia (HC).

Muita dogeilla tavattuja sairauksia ovat mm. epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, eturauhasen ongelmat, virtsakivet ja virtsarakon tulehdukset, emätintulehdukset, kohtutulehdus ja märkäkohtu ja kuurous. Ykkösongelma tällä rodulla on kuitenkin sydänsairaudet, muut jäljempänä luetellut viat ja sairaudet ovat lukumääräisesti harvinaisempia.

Kennel Alaunt Carlin Kirsi Seppälä suosisi tanskandoggikannan laajempaa jalostuskäyttöä. – Suomessa käytetään liikaa ns. suosikkiuroksia. Mielestäni pitäisi keskittyä siihen että käytetyt koirat ovat terveitä, niiden ei suinkaan tarvitsisi olla mitään huippunäyttelykoiria.


Arkipäivän elämää

Eläminen jättikokoisen ja varsin huumorintajuisen koiran kanssa tarjoaa useita hauskoja hetkiä arjen harmauteen. Seuraavassa tanskandoggiharrastajat kertovat mukavista sattumuksistaan näiden apollojensa kanssa.

Auli Vitikaisella on ollut ilo omistaa useita valloittavia doggipersoonia. – Yksi niistä oli keltainen narttu Nana, jonka suurinta huvia oli ajaa takaa varjoja tai tavoitella taskulampun valokeilaa. Nanan kanssa oli siksi helppoa harrastaa mm. ahkioajeluja, sillä sekä nopeuden että ohjattavuuden säännöstely oli helppoa taskulampun avulla, Auli naureskelee. – Kyseinen koira osasi myös esittää pyörtyvää, joka ei ollut kovinkaan hauska tempaus ensimmäisillä kerroilla kun luulin sen saaneen jonkun kohtauksen. Jonkinlainen veijarimaisuus tuntuu siirtyneen geeneissä eteenpäin, sillä kyseisen koiran tytär oli puolestaan erittäin näppärä avaamaan lukkoja, purkamaan aitoja ja poistamaan portteja saranoiltaan, Auli kertoo.

Tarja Samaletdin Aurora-doggi rakasti saunomista ihmisten kanssa. – Heti kun saunaa alettiin lämmittää, oli Aurora jo pyrkimässä lauteille. Se istui peppu ylälauteella ja viihtyi aivan erinomaisesti löylyssä. Kun Aurora oli omasta mielestään saunonut kylliksi, se avasi itse saunanoven ja lähti vilvoittelemaan, Tarja tarinoi. – Meillä dogit rakastavat myös jalkapallon pelaamista. Jos kukaan ei ehdi niitä leikittämään niin ne pelaavat yksikseen; potkivat ja hakevat palloa pitkiäkin aikoja.

– Eräs tiikerinarttumme kehitteli varsin omaperäisen tavan, kertoo puolestaan Helena Huttunen. – Jos sen jätti liian pitkäksi ajaksi ulos, se aukaisi auton ovet ja kömpi sisään. Kerrankin se löytyi tyytyväisyyttään säteillen auton takapenkiltä ja odotteli rauhallisena meidän seuraavaa siirtoamme. Ja jollain kumman konstilla se oli myös keplotellut auton ovet kiinni perässään!

Kati Niemiselle on kertynyt kokemuksista monista persoonallisen vekkuleista dogeista - Yksi niistä inhoaa punaisia sukkia ja tupakointia, toinen pelaa palloa tuntikausia päivittäin, kolmas osaa soittaa tuulikelloa aamuisin herätyskellon sijaan, neljäs laulaa, puhuu ja ilmeilee ja viides on heikkona ihmisten hiuksiin; olisikohan peräti ollut kampaaja edellisessä elämässään? Monilla dogeilla on samankaltaisia hassuja piirteitä; ne pitävät päätään tyynyllä tai sohvan kulmalla ja nukkuvat selällään jalat pystyssä. Ihmisiin nojailu on myös tuttua puuhaa ja erityisesti peruuttaminen sohvalla istuvan ihmisen syliin muka muina miehinä ja salaa. Tanskandogin ei vaan ole ihan helppoa tekeytyä pieneksi ja huomaamattomaksi.

Teija Salmi-Aallon omistama Higgins on uros, joka ei jätä kylmäksi. – Se on oman tanskandoggihistoriani ainoa koira joka toivottaa niin tutut kuin vieraatkin tervetulleiksi hymyilemällä niin, että kaikki sen etuhampaat ovat näkyvillä, Teija kertoo. – Moni on kysynyt, että mitä se oikein nyt…? Kun lähes 90-kiloinen uros tulee portille vastaan ja hymyilee etuhampaat kiiltäen, on tuntemattoman vaikea alkaa sitä spontaanin rennosti rapsuttelemaan. Mutta kun koiraa katsoo tarkemmin, niin näkee että oikeastihan se on pelkkää hymyä kuonosta hännänpäähän saakka, ja sen koko olemus kertoo kuinka ihanaa on kun tulit meille.

– Minulla on ollut tanskandoggeja nyt 30 vuotta, enkä yhtään päivää antaisi siitä ajasta pois. Kun tanskandoggi on sinulle se oikea rotu, ei siihen ole muuta lääkettä, kuin tanskandoggi tai kaksi tai…




Julkaistu Koiramme-lehdessä.
Teksti: Salme Mujunen



Pääsivulle